Green ban

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Green ban (suom. vihreä kielto) on tyypillisesti ammattiliiton tai muun työläisorganisaation toteuttama lakko, jonka syyt liittyvät ennen kaikkea ympäristönsuojeluun.

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäiset vihreät kiellot toteutettiin 1970-luvun alussa Australian Uudessa Etelä-Walesissa, kun Australian rakennusbuumi oli kuumimmillaan. Niitä toteutti Builders Labourers Federationin (BLF) (rakennusmiesten liitto) paikallisosasto, mutta ne eivät ikinä olleet yksin BLFn aloittamia, vaan ne syntyivät paikallisten asukkaiden pyynnöstä, ja olivat aina heidän tukemia ja avustamia.[1]

Ensimmäinen kielto perustettiin suojelemaan Kelly's Bushia, joka oli - ja on vieläkin - viimeinen luonnontilainen metsäalue Sydneyn Hunters Hillin lähiössä.[1] Ryhmä paikallisia naisia, jotka olivat jo vedonneet kunnanvaltuustoon, pormestariin ja osavaltion pääministeriin, lähetyivät liittoa saadakseen apua. BFL kehotti naisia pystyttämään julkisen tapaamisen, johon lopulta saapui 600 asukasta, ja joka vetosi liittoon, jotta se estäisi rakentamisen alueelle. BFL meni lakkoon, jolloin rakennettuja A V Jennings ilmoitti aikovansa käyttää järjestymättömiä rakennusmiehiä rikkureina. Vastauksena tähän, BFLn jäsenet muilla A V Jenningsin työmailla lopettivat työnteon, ja lopulta A V Jennings hylkäsi kaikki suunnitelmat rakentaa Kelly's Bushin alueelle. Alue kuuluu nykyään osavaltion perintörekisteriin.[2]

BFL oli mukana monissa muissa vihreissä kielloissa; 42 kieltoa toteutettiin pelkästään vuosina 1971-1974. BFL ei ainoastaan edustanut järjestäytyneitä rakennusmiehiä, vaan se myös vaikutti työläisten mielipiteisiin ja toimi rakennusliittojen poliittisena johtona tuona aikana. BLF lopetti kieltojen toteuttamisen vuonna 1974, kun liittovaltiotason johtaja Norm Gallagher erotti paikallisjohdon (syynä 'perinteisen ammattiliiton rajojen ylittäminen').[3]

Vuosien 1971-1974 liike ehti kuitenkin estää mm. historiallisen The Rocksin alueen tuhoamisen toimistotalojen tieltä; Kuninkaallisen kasvitieteellisen puutarhan muuttamisen parkkipaikaksi Sydneyn oopperatalolle; Centennial Parkin muuttamisen urheilustadioniksi; Ja Woolloomooloon satama-alueen tuhoamisen kaupallisten pilvenpiirtäjien vuoksi. Arvioidaan että liike esti n. 3 miljardin Australian dollarin (nykyrahassa n. 18 miljardia (2005)) rakennushankkeet noiden neljän vuoden aikana.[1]

Eräs BFLn viimeisistä kielloista oli estää rakentaminen Potts Pointin alueen Victoria kadulla. Tähän kieltoon osallistui satoja paikallisia asukkaita, ammattiliiton jäseniä ja muita aktivisteja, huolimatta siitä, että alueen rakennuttaja palkkasi rikollisia ahdistelemaan asukkaita.[4][5] Arthur King, paikallisten asukkaiden toimintaryhmän johtaja, kidnapattiin 1973 ja yleisesti epäiltiin - ei kuitenkaan todistettu - että hänen kidnappaajansa oli rakennuttaja Frank Theemanin palkkaama.[6] Paikallinen poliisi toimi kiellon aikana yhteistyössä Theemanin ja hänen työntekijöiden kanssa, ja toteutti talonvaltaajien ja paikallisten asukkaiden massakarkotuksen, mikä sai heidät jäämään barrikadeilleen kahden päivän piirityksen ajaksi.[4][7] BFLn paikallisosasto hajotettiin 1974, mutta aktivistit paikallisen asukkaan ja journalistin Juanita Nielsenin johdolla saivat toisen liiton puolelleen.[8] Lopulta kamppailu päättyi 1977; rakennettuja perui suunnitelmansa, mutta asukkaat oli jo pakotettu muualle.[3][9] Lisäksi Juanita Nielsen kidnapattiin ja tapettiin vuonna 1975.[8]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c http://web.archive.org/web/20050618040444/http://www.teachingheritage.nsw.edu.au/d_reshaping/wd2_burgman.html
  2. http://news.smh.com.au/breaking-news-national/sydney-marks-40th-green-bans-anniversary-20110616-1g5lg.html
  3. a b Burgmann, M & Burgmann, V (2011), Dictionary of Sydney: Green Bans movement, http://www.dictionaryofsydney.org/entry/green_bans_movement
  4. a b Burgmann, M & Burgmann, V 1998, Green Bans, Red Union: Environmental Activism and the New South Wales Builders Labourers' Federation, University of New South Wales Press Ltd, NSW. http://books.google.com/books?id=J4vx-NjjQxsC
  5. Milliss, I (2011), The Barricades http://milliss.com/?p=44
  6. Australian Broadcasting Corporation (16 February 2004), The Juanita Nielsen mystery, http://www.abc.net.au/7.30/content/2004/s1046350.htm
  7. Milliss, I (January 1974), The Barricades, The City Squatter http://milliss.com/?p=44
  8. a b Mercer, N (1983), Motive suggested to Neilsen inquest: Developer losing at 'disastrous rate', page 5, The Sydney Morning Herald, Nov 8, 1983 http://news.google.com/newspapers?nid=1301&dat=19831107&id=vm0pAAAAIBAJ&sjid=oegDAAAAIBAJ&pg=6852,2840205
  9. Hampton, P (2010), Green Bans in Australia, http://www.workersliberty.org/blogs/paulhampton/2010/08/05/green-bans-australia
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja vieraskielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Green ban