Ylityökielto

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Ylityökielto on ammatillisesti järjestäytyneiden työntekijöiden käyttämä työtaistelumuoto, jossa noudatetaan pelkästään säännöllistä työaikaa eikä yli- ja/tai lisätyötä tehdä. Ylityökiellolla pyritään vauhdittamaan neuvotteluja. Kielto annetaan usein keskitetysti koko toimialalle. Se on voimassa toistaiseksi ja koskee kiellon asettaneen liiton jäseniä.

Ylityö on aina vapaaehtoista, joten työnantajalla on velvollisuus pyytää työntekijöiltä suostumus ylityön tekemiseen. Jokaisella työntekijällä on lain mukaan oikeus kieltäytyä ylityön tekemisestä. Tässä suhteessa työsuhteen ehtoja ei rikota ja näin ollen myös muut kuin liiton jäsenet voivat halutessaan kieltäytyä ylitöistä ja tukea sopimuksen syntymistä.

Yleensä työtekijöiden ammattiliitto suosittaa ylityökiellollaan, että sen jäsenet eivät matkustaisi työasioissa säännöllisen työajan ulkopuolella. Tällä tavoitellaan painostustoimien tehokkuutta.

Ylityökiellosta tiedottaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ylityökiellon antamista eivät sido aika- tai ilmoittamismääräykset, joten se voidaan toimeenpanna nopealla aikataululla. On tavallista, että ammattiliitot ohjeistavat osastojaan, yhdistyksiään ja jäseniään, että työpaikoilla ei tule tehdä erillisiä paikallisia sopimuksia ylityökiellosta ilman liittojen suostumusta.

Toiminta työpaikalla ylityökiellon aikana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ylityökiellon aikana työskennellään normaalin työajan puitteissa - ainoastaan ylityötä kieltäydytään. Henkilöstön edustajien rooli ylityökiellon aikana on esim.:

  • tiedottaa ylityökiellosta ja neuvottelujen etenemisestä työyhteisössä,
  • seurata, että ylityökieltoa noudatetaan ja
  • tiedottaa liitossa järjestöasiantuntijaan tai lakimiehelle kaikista työpaikalla tapahtuvista asioista, niin neuvotteluiden etenemisestä kuin mahdollisista ylityökieltorikkomuksista.

Työnantajan painostustoimenpiteet ylityöstä kieltäytymisen aikana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toisinaan erityisesti toimihenkilöitä tai heidän luottamusmiehiään yritetään painostaa ylityökiellon rikkomista työtaistelutilanteessa tai eroamaan ammattiliitosta. Menettely on kuitenkin tuomittavaa rikoslain 47 luvun 3 §:n mukaan, sillä työntekijää ei saa asettaa epäedulliseen asemaan ammatillisen toiminnan takia. Työsuhteen aikana epäedulliseen asemaan asettamisen voi ilmetä esimerkiksi töiden tai työmenetelmien järjestelyissä, loma-ajankohtien määräämisessä tai uralla etenemiskehityksessä. Siten työntekijöitä ei ole esimerkiksi sallittua siirtää työtaistelutoimenpiteeseen osallistumisen perusteella huonompiin tehtäviin. Rangaistukseksi em. lain rikkomisesta on määrätty sakkoa tai vankeutta enintään kuusi kuukautta.

On mahdollista, että työtaistelutilanteessa työnantaja tai tämän edustaja estää toimillaan, esimerkiksi uhkaamalla irtisanomisella, toimihenkilöiden osallistumisen ja toiminnan paikallisyhdistyksessä. Tällainen tilanne voi tulla rangaistavaksi rikoslain 47 luvun 4 §:n työntekijöiden järjestäytymisvapauden loukkaamisena. Myös tällaisen teon yritys on rangaistava. Rangaistukseksi on säädetty sakkoa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]