Eero Antikainen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Eero Antikainen
Eero Antikainen vuonna 1951
Eero Antikainen vuonna 1951
Toinen kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeri
Kuuskosken hallitus
26.4.1958 – 29.8.1958
Kansanedustaja
1951–1955
Henkilötiedot
Syntynyt5. tammikuuta 1906
Vehmersalmi
Kuollut29. tammikuuta 1960 (54 vuotta)
Tukholma, Ruotsi
Tiedot
Puolue SDP

Eero Antikainen (5. tammikuuta 1906 Vehmersalmi29. tammikuuta 1960 Tukholma, Ruotsi) oli suomalainen ammattiyhdistyspoliitikko ja kansanedustaja. Antikainen toimi SAK:n puheenjohtaja vuosina 1954–1959. Hän oli näkyvästi mukana vuoden 1956 yleislakon neuvotteluissa.

Antikainen tuli SAK:n puheenjohtajaksi 1954 Aku Sumun jälkeen. Aikaisemmin hän oli toiminut Maa- ja Sekatyöväen Liiton puheenjohtajana. Jo ensimmäisenä puheenjohtajavuotenaan hän joutui kovien päätösten eteen, kun maan hinta- ja palkkasäännöstely purkautui. Hintojen nousua haluttiin kompensoida palkankorotuksilla. Antikaisen johtama SAK:n sosialidemokraattinen ryhmä vaati prosentti- ja markkakorotuksen sekalinjaa. SAK alensi vaatimuksensa 12 markkaan (joka vastasi silloisilla tuntipalkoilla 6–10 %:n korotusta palkkoihin). Neuvottelut päättyivät 6. helmikuuta tuloksettomina. SAK:n sisällä oli ristiriitoja jatkotoimista. Lakko kuitenkin alkoi maaliskuun 1956 alussa ja se kesti vajaat kolme viikkoa. Lopputulos oli, että SAK:n vaatimukset hyväksyttiin.[1] Palkankorotuksista saatu hyöty kuitenkin valui pian hukkaan, kun hinnat nousivat.

Antikainen toimi SDP:n kansanedustajana vuosina 1951–1955. Hän lukeutui SDP:n skogilaiseen, vuonna 1959 TPSL:ksi järjestäytyneeseen oppositioon. Hän toimi myös toisena kulkulaitosten ja yleisten töiden ministerinä vuonna 1958 Kuuskosken virkamieshallituksessa. Antikainen kuoli tapaturmaisesti hotellihuoneen seinäsängyn tukehduttamana työmatkallaan Tukholmassa tammikuussa 1960[2]. Hänet on haudattu Hietaniemen hautausmaan uurnalehtoon.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Tapio Bergholm: Sopimusyhteiskunnan synty I: Työehtosopimusten läpimurrosta yleislakkoon. SAK 1944–1956., s. 109, 420–421, 462–467. Otava, 2005. ISBN 951-1-20418-1.
  2. Seppo Kononen: Mies joka pysäytti Suomen Savon Sanomat. 29.1.2010. Web Archive. Arkistoitu 31.1.2010. Viitattu 31.8.2017.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä poliitikkoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.