Yhdistyneen kuningaskunnan itsenäisyyspuolue

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Yhdistyneen kuningaskunnan itsenäisyyspuolue

UKIP logo.png

Perustettu 1993
Johto Nigel Farage (pj.)
Steve Crowther (vpj.)
Jonathan Arnott (puoluesihteeri)
Ideologia euroskeptisismi,
oikeistopopulismi,
libertarismi,
Thatcherismi
Eurokansanedustajat 24 / 73 (2014)
House of Commons 0 / 650 (2010)
House of Lords 3 / 724
Nuorisojärjestö Young Independence
Kotisivu www.ukip.org

Yhdistyneen kuningaskunnan itsenäisyyspuolue (engl. United Kingdom Independence Party, UKIP) on brittiläinen, libertaristinen, euroskeptinen, konservatiivinen ja populistinen puolue, jonka tavoite on erottaa Britannia Euroopan unionin jäsenyydestä.

UKIP:llä on vuoden 2009 vaalien jälkeen 11 paikkaa europarlamentissa.[1][2] Sillä on myös noin sata kunnanvaltuutettua. Europarlamentissa sen jäsenet kuuluvat Vapaa ja demokraattinen Eurooppa -ryhmään.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puolueen perusti 1993 LSE:n lehtori Alan Sked muiden vuonna 1991 Maastrichtin sopimusta vastustamaan perustettujen Anti-Federalist Leaguen jäsenten kanssa. Puolue houkutteli myös jotain konservatiivipuolueen euroskeptisen siiven edustajia. UKIP otti osaa vuoden 1997 parlamenttivaaleihin, mutta jäi tuolloin James Goldsmithin perustaman Referendum Partyn jalkoihin. Sked jätti puolueen vaalien jälkeen ja palasi konservatiivien kannattajaksi. Kun Goldsmith kuitenkin kuoli pian vaalien jälkeen, UKIP sai uusia jäseniä. Johtoon nousi liikemies Michael Holmes ja UKIP sai vuoden 1999 eurovaaleissa 7 % äänistä ja kolme meppipaikkaa. Jäsenistö pakotti Holmesin eroon, kun hän oli vedonnut puheessaan Euroopan parlamentin valtaoikeuksien kasvattamiseksi Komission kustannuksella. UKIP osallistui myös parlamenttivaaleihin huonolla menestyksellä.

Vuoden 2004 vaaleissa puolueen keulahahmo oli entinen Labourin edustaja, tv-kasvo Robert Kilroy-Silk. Puolue sai 16,1 % äänistä ja kaksitoista meppiä. Puolueen tie oli kuitenkin myöhemmin kivinen, kun kaksi edustajaa, Tom Wise[3] ja Ashley Mote[4], erotettiin siitä petoksista syytettynä ja Kilroy-Silk erosi keskinäisen riitelyn vuoksi.[5]

Maaliskuussa 2009 konservatiivien jäsen Stuart Wheeler lahjoitti puolueelle 100 000 £ arvosteltuaan aiemmin David Cameronin suhtautumista Lissabonin sopimukseen ja Euroopan unioniin.[6] Wheeler erotettiin konservatiivipuolueesta.[7]

Vuoden 2009 europarlamenttivaaleissa UKIP:n äänisaalis nousi 16,5 %:iin, ja se kohosi toiseksi suurimmaksi puolueeksi Konservatiivien jälkeen jättäen hallituspuolue Labourin taakseen. Parlamenttivaaleissa 2010 puolue sai neljänneksi eniten ääniä (3,1 %) mutta ei yhtään paikkaa.

Parlamenttivaalien jälkeen puolueen kannatus alkoi nousta vauhdilla koalitiohallituksen puolueiden kustannuksella. [8][9]

Poliittisia linjauksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

UKIP:n päätavoite on erottaa Britannia Euroopan unionista. Puolue kannattaa lähempiä talousyhteyksiä Kansainyhteisön maihin.

Puolue on lisäksi laatinut yksityiskohtaisen vero-ohjelman ja esittänyt 33 %:n tasaveroa, pääomaverojen alentamista sekä perintöveron poistoa.[10]

Puolue vastustaa EU:n ilmastomuutospolitiikkaa ja vaatii Britanniaa lopettamaan tuulivoimalahankkeensa ja turvautumaan ydinvoimaan. Puolueen mielestä Britanniaan tulisi rakentaa jopa 12 uutta ydinvoimalaa.lähde?

Puolue vastustaa henkilörekisterin ja henkilökorttien käyttöönottoa.lähde?

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puolueen puheenjohtaja, europarlamentaarikko Nigel Farage menetti 3 000 € päivärahoja haukuttuaan istunnossa Herman van Rompuyta märäksi rätiksi ja Belgiaa ”pitkälti ei-maaksi”.[11][12] Toinen meppi, Nikki Sinclaire, erotettiin puolueen ryhmästä maaliskuussa 2010 hänen kieltäydyttyään istumasta EU-parlamentin Vapaa ja demokraattinen Eurooppa -ryhmässä, jonka joillain jäsenillä oli hänen mielestään ”äärimmäisiä” näkemyksiä.[13]

Konservatiivipuolueen johtaja David Cameron on nimittänyt UKIP:n jäseniä ”sekopäiksi ja kaappirasisteiksi”.[14]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]