Yhdistyneen kuningaskunnan itsenäisyyspuolue

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Yhdistyneen kuningaskunnan itsenäisyyspuolue

UKIP logo.png

Perustettu 1993
Johto Nigel Farage (pj.)
Steve Crowther (vpj.)
Jonathan Arnott (puoluesihteeri)
Ideologia euroskeptisismi,
oikeistopopulismi,
libertarismi,
Thatcherismi
Eurokansanedustajat 24 / 73 (2014)
House of Commons 0 / 650 (2010)
House of Lords 3 / 724
Nuorisojärjestö Young Independence
Kotisivu www.ukip.org

Yhdistyneen kuningaskunnan itsenäisyyspuolue (engl. United Kingdom Independence Party, UKIP) on brittiläinen, libertaristinen, euroskeptinen, konservatiivinen ja populistinen puolue, jonka tavoite on erottaa Britannia Euroopan unionin jäsenyydestä.

Euroopan parlamentissa itsenäisyyspuolueella on vuoden 2014 europarlamenttivaalien jälkeen 24 edustajaa, jotka kuuluvat Vapaa ja demokraattinen Eurooppa -ryhmään.[1]

Puolueella on myös noin sata kunnanvaltuutettua.milloin?

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puolueen perusti 1993 LSE:n lehtori Alan Sked muiden vuonna 1991 Maastrichtin sopimusta vastustamaan perustettujen Anti-Federalist Leaguen jäsenten kanssa. Puolue houkutteli myös jotain konservatiivipuolueen euroskeptisen siiven edustajia. UKIP otti osaa vuoden 1997 parlamenttivaaleihin, mutta jäi tuolloin James Goldsmithin perustaman Referendum Partyn jalkoihin. Sked jätti puolueen vaalien jälkeen ja palasi konservatiivien kannattajaksi. Kun Goldsmith kuitenkin kuoli pian vaalien jälkeen, UKIP sai uusia jäseniä. Johtoon nousi liikemies Michael Holmes ja UKIP sai vuoden 1999 eurovaaleissa 7 % äänistä ja kolme meppipaikkaa. Jäsenistö pakotti Holmesin eroon, kun hän oli vedonnut puheessaan Euroopan parlamentin valtaoikeuksien kasvattamiseksi Komission kustannuksella. UKIP osallistui myös parlamenttivaaleihin huonolla menestyksellä.

Vuoden 2004 vaaleissa puolueen keulahahmo oli entinen Labourin edustaja, tv-kasvo Robert Kilroy-Silk. Puolue sai 16,1 % äänistä ja kaksitoista meppiä. Puolueen tie oli kuitenkin myöhemmin kivinen, kun kaksi edustajaa, Tom Wise[2] ja Ashley Mote[3], erotettiin siitä petoksista syytettynä ja Kilroy-Silk erosi keskinäisen riitelyn vuoksi.[4]

Maaliskuussa 2009 konservatiivien jäsen Stuart Wheeler lahjoitti puolueelle 100 000 £ arvosteltuaan aiemmin David Cameronin suhtautumista Lissabonin sopimukseen ja Euroopan unioniin. Wheeler on erotettu konservatiivipuolueesta. Hän olisi valmis harkitsemaan liittymistä konservatiivipuolueeseen uudestaan, jos Boris Johnson nousisi puolueen johtoon.[5]

Vuoden 2009 europarlamenttivaaleissa UKIP:n äänisaalis nousi 16,5 %:iin, ja se kohosi toiseksi suurimmaksi puolueeksi Konservatiivien jälkeen jättäen hallituspuolue Labourin taakseen. Parlamenttivaaleissa 2010 puolue sai neljänneksi eniten ääniä (3,1 %) mutta ei yhtään paikkaa.

Parlamenttivaalien jälkeen puolueen kannatus alkoi nousta vauhdilla koalitiohallituksen puolueiden kustannuksella.[6][7] Vuonna 2014 puolue sai Euroopan parlamentin vaaleissa 24 edustajaa ja nousi maan suurimmaksi puolueeksi.

Puolue sai ensimmäisen parlamenttipaikkansa, kun konservatiivipuolueen Douglas Carswell Clactonin vaalipiiristä erosi konservatiiveistä, mikä johti uusintavaaliin 9. lokakuuta 2014, jossa Carswell piti paikkansa. Myöhemmin marraskuussa toinen entinen konservatiivi Mark Reckless piti paikkansa uusintavaalissa Rochester and Stroodin vaalipiirissä.

Vuoden 2015 parlamenttivaaleissa UKIP sai 12,6 % äänistä ja vain yhden parlamenttipaikan, jonka voitti Douglas Carswell. Puolueen äänisaalis oli puolueista kolmanneksi suurin.

Nigel Farage ilmoitti vaalien jälkeen eroavansa puheenjohtajan tehtävistä, mutta puolueen johtoryhmä ei hyväksynyt eroa.[8]

Poliittisia linjauksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

UKIP:n päätavoite on erottaa Britannia Euroopan unionista. Puolue kannattaa lähempiä talousyhteyksiä Kansainyhteisön maihin.

Puolue on lisäksi laatinut yksityiskohtaisen vero-ohjelman ja esittänyt 33 %:n tasaveroa[9], pääomaverojen alentamista sekä perintöveron poistoa.[10]

Ilmastonmuutokseen skeptisesti suhtautuva puolue vastustaa EU:n ilmastomuutospolitiikkaa ja vaatii Britanniaa lopettamaan tuulivoimalahankkeensa ja turvautumaan ydinvoimaan. Puolue kannattaa myös panostamista hiiliteollisuuteen[11]

Puolue vastustaa EU-henkilökorttien käyttöönottoa.[12]

UKIP on kannattanut myös esimerkiksi julkisen sektorin kutistamista vuoden 1997 tasolle ja viiden vuoden jäädytystä "hallitsemattomaan maahanmuuttopolitiikkaan".[13]

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puolueen puheenjohtaja, europarlamentaarikko Nigel Farage menetti 3 000 € päivärahoja haukuttuaan istunnossa Herman van Rompuyta märäksi rätiksi ja Belgiaa ”pitkälti ei-maaksi”.[14][15] Toinen meppi, Nikki Sinclaire, erotettiin puolueen ryhmästä maaliskuussa 2010 hänen kieltäydyttyään istumasta EU-parlamentin Vapaa ja demokraattinen Eurooppa -ryhmässä, jonka joillain jäsenillä oli hänen mielestään ”äärimmäisiä” näkemyksiä.[16]

Konservatiivipuolueen johtaja David Cameron on nimittänyt UKIP:n jäseniä ”sekopäiksi ja kaappirasisteiksi”.[17]

UKIP sai kyseenalaista mainetta johtuen joistakin linjauksista puolueen vanhassa vaalimanifestissa. Vanhassa vaalimanifestissa suunniteltiin muun muassa pukukoodia taksinkuljettajille ja junien maalaamista perinteisillä väreillä. Puolueen puheenjohtaja Nigel Farage on kiistänyt tienneensä vaalimanifestin sisällöstä.[18]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. MEPs: United Kingdom Euroopan parlamentti. Viitattu 9.8.2014.
  2. UKIP suspends fraud inquiry MEP BBC News. 28.2.2007.
  3. MEP is jailed for benefit fraud BBC News. 4.9.2007.
  4. Kilroy quits UKIP group of MEPs BBC News. 27.10.2004.
  5. Glen Owen: I would rejoin Tories... but only with Boris as a leader, says mastermind who plotted coup from his castle Daily Mail. 31.8.2014. Viitattu 29.12.2014.
  6. Elizabeth Rigby: Ukip more popular than the Tories, shows poll Financial Times. 19.1.2014. Viitattu 29.12.2014.
  7. Toby Helm: Ukip only 10 points behind Tories, latest poll shows The Guardian. 9.3.2013.
  8. Rowena Mason: Nigel Farage withdraws resignation as Ukip leader The Guardian. 11.5.2015. Viitattu 12.5.2015.
  9. UKIP 'voice of British majority' BBC News. 7.10.2006. Viitattu 29.12.2014.
  10. Issues - What we stand for ukip.org. Viitattu 29.12.2014.
  11. Keeping the lights on - How UKIP would prevent the impending electricity shortfall
  12. JANE COLLINS - NO EU ID CARDS, NO INTERGRATED TAX POLICY Ukip-ynl.org. 22.7.2014. Viitattu 28.12.2014.
  13. UKIP Manifesto April 2010
  14. Martin Kettle: Nigel Farage's rampage of rudeness The Guardian. 26.2.2010.
  15. MEP Nigel Farage fined over 'insulting' tirade BBC News. 2.3.2010.
  16. Rebel Euro MP Nikki Sinclaire expelled by UKIP BBC News. 4.3.2010.
  17. UKIP steps up Tory apology demand BBC News. 5.4.2006.
  18. Tamara Cohen: Ban foreign footballers, repaint trains and a dress code for taxi drivers: No wonder Nigel Farage now disowns Ukip's 2010 manifesto Daily Mail. 23.1.2014. Viitattu 28.12.2014.