Euroskeptisismi
Euroskeptisismi (myös EU-vastaisuus tai EU-kriittisyys) on Euroopassa ilmenevää epäilyä tai vastustusta Euroopan unionia, siihen liittymistä tai jäsenenä oloa tai EU-yhteistyön tiivistämistä kohtaan.
Euroopan unionin maiden kansalaisista 48 % vastasi keväällä 2006 myöntävästi kysymykseen ”luotatko EU:hun?” Keskimääräistä matalampi luottamus oli jäsenvaltiossa Alankomaissa (48 %), Itävallassa (48 %), Latviassa (43 %), Saksassa (41 %), Ranskassa (41 %), Suomessa (41 %), Ruotsissa (39 %) ja Isossa-Britanniassa (31 %). EU:n ulkopuolisista maista Kroatiassa luottamus oli 38 % ja Turkissa 35 %.[1]
Sisällysluettelo |
Kritiikin sisältö [muokkaa]
| Tämän artikkelin tai sen osan neutraalius on kyseenalaistettu. Asiasta keskustellaan keskustelusivulla. Voit auttaa Wikipediaa muokkaamalla artikkelin näkökulmaa neutraalimmaksi. Mallineen saa poistaa vasta kun asiasta on saavutettu konsensus keskustelusivulla. Tarkennus: Väittämät tulisi lähteistää paremmin, tällä hetkellä esiintyy jopa suoranaisia asiavirheitä. Neutraaliuden kannalta tulisi mainita kuka kritisoi ja millä perusteilla |
EU-kritiikkiin kuuluu useita osa-alueita.
- Itsenäisyyden ja kansallisen päätösvallan menettäminen. Euroopan unionin perussopimuksilla on siirretty valtaa EU:n toimielimille ja direktiivit ohjeistavat kansallista lainsäädäntöä. ”Tällöin valtio on menettänyt kansallisen itsemääräämisoikeutensa ja valtiollisen itsenäisyytensä. Suurin osa päätöksistä tehdään ulkomailla.”
- Demokratiavaje ja byrokratia. Euroopan komissio ei ole demokraattisesti valittu elin ja Euroopan parlamentin valta on kansallisia edustuslaitoksia vähäisempi. Europarlamentin vaaleissa äänestysaktiivisuus on jäänyt yleensä alhaiseksi. Parlamentin vastuuttomuus kenellekään[2]
- Euroopan unionin uusliberalistiseksi mielletty talouspolitiikka.[3][4], kritiikki yhteistä maatalouspolitiikkaa (CAP) ja kalastuspolitiikkaa (CFP) kohtaan.
Daily Express julkaisi tammikuussa 2011 erikoisnumeron, jossa vaadittiin Britannian eroa Euroopan unionista. Päätoimittaja kirjoitti EU-poliitikkojen ja -byrokraattien pilkkaavan demokratiaa, mikä käy ilmi esimerkiksi siinä, että Lissabonin sopimuksesta järjestettiin Irlannissa toinen kansanäänestys, kun ensimmäisen tulos oli kielteinen. Toinen esimerkki on se, että EU-tuomioistuin on kumonnut jäsenmaiden kansallista lainsäädäntöä. Päätoimittajan mukaan EU hallitsee ihmisiä säännöksillä, jotka vähentävät ihmisten vapauksia.[5]
Kritiikki Suomessa [muokkaa]
Suomessa on useita euroskeptisiä ja -kriittisiä puolueita, joiden tavoitteena on Suomen vallan lisääminen EU:ssa tai unionista kokonaan eroaminen. Suomen eduskuntapuolueista EU-kriittisimpiä ovat Perussuomalaiset ja Kristillisdemokraatit. Eduskunnan ulkopuolisista EU:ta kritisoi etupäässä Suomen kommunistinen puolue. Täysin EU-vastaisia ovat Kommunistinen Työväenpuolue ja Itsenäisyyspuolue, joista vain ensin mainittu on EU-parlamentin vaaleja boikotoiva puolue.
Lokakuun 1994 kansanäänestyksessä EU-jäsenyydestä jäsenyyden vastustajien osuus oli yli puolet Suomen Kristillisen Liiton (90 % vastusti), SMP:n (80 %), Vasemmistoliiton (76 %) ja Keskustan (64 %) kannattajien parissa. Maanviljelijöistä peräti 94 % vastusti Suomen EU-jäsenyyttä. Myös Pohjois-Suomessa asuvista sekä pelkän kansakoulun käyneistä yli puolet vastusti Suomen EU-jäsenyyttä.[6]
Aikaisempia EU-kriittisiä puolueita tai liikkeitä ovat olleet muun muassa Muutos 99 -liike ja Vaihtoehto EU:lle eli VEU.
Lähteet [muokkaa]
- ↑ Eurobarometri 65 kevät 2006, sivu 18.[1]
- ↑ Esimerkiksi Tuomiojan kommentit 2005, myös Alexander Stubb on arvostellut parlamenttia samasta aiheesta.[2]
- ↑ SKP:n edustajakokouksen teesit[3]
- ↑ Suomalainen tupo on EU:ssa harvinaisuus Unionin työlainsäädäntö on lapsen kengissä, KD, 25.08.2005[4]
- ↑ Hill, Peter W.: Why we must break free from the EU dictatorship. Daily Express, 8.1.2011, s. 2. Special edition. Lehti verkossa (PDF) Viitattu 31.1.2011. (englanniksi)
- ↑ Tapio Raunio: EU:n vaikutus Suomen poliittiseen järjestelmään Viitattu 13.4.2012.
Sivulta puuttuu