Nigel Farage

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Nigel Farage

Nigel Paul Farage (s. 3. huhtikuuta 1964 Kent, Englanti) on brittiläinen poliitikko, Yhdistyneen kuningaskunnan itsenäisyyspuolueen (UKIP) puheenjohtaja (2006–2009 ja 2010–) ja Euroopan parlamentin jäsen vuodesta 1999. Hän on toinen tämänhetkisistä Vapauden ja suoran demokratian Eurooppa -europarlamenttiryhmän puheenjohtajista.

Varhainen elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nigel Farage syntyi Kentissä 1964. Hänen isänsä oli pörssivälittäjä, joka jätti perheen kun Nigel oli 5-vuotias. Farage ei mennyt yliopistoon vaan ryhtyi välittäjäksi Lontoon Cityn tavarapörssiin.[1]

Poliittinen ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Farage oli aluksi konservatiivipuolueessa mutta jätti sen kun pääministeri John Major allekirjoitti Maastrichtin sopimuksen. Vuonna 1993 Farage oli perustamassa Yhdistyneen kuningaskunnan itsenäisyyspuoluetta, jonka tavoitteena on irrottaa Britannia Euroopan unionista.[1] Hänet valittiin Euroopan parlamenttiin 1999, ja hän on ollut sen jäsen siitä lähtien. Farage sanoo että EU:ta täytyy yrittää muuttaa sisältäpäin. Hänet tunnetaan suorapuheisena ja terävänä EU-kriitikkona.[1] Farage sanoo rakastavansa Eurooppaa, mutta ei halua että Euroopan unioni "samanlaistaa" Euroopan.[2]

Farage oli ensimmäisen kerran UKIPin puheenjohtajana 2006–2009. Hän erosi puheenjohtajuudesta 2009 pyrkiäkseen parlamentin alahuoneeseen, missä hän kuitenkin epäonnistui.[1][2] Hänet valittiin jälleen UKIPin puheenjohtajaksi 2010.[3]

Farage on ottanut etäisyyttä Ukipin vuoden 2010 vaalimanifestiin, sillä hän ei ollut itse tekemässä sitä, koska ei ollut puolueen puheenjohtaja silloin. Faragen johdolla puolue laatii vuonna 2015 uuden manifestin.[4]

Vuonna 2005 Farage oli aktiivisesti ajamassa epäluottamusäänestystä entistä Euroopan komission puheenjohtajaa, Jose Manuel Barrosoa vastaan, jonka vierailu Spiro Latsisin huvijahdilla herätti epäilyksiä eturistiriidasta.[5] Skotlannissa vierailtuaan Farage joutui vihaisten mielenosoittajien piirittämäksi. Mielenosoittajat syyttivät Faragea rasismista ja kritisoivat hänen unionimyönteisyyttään. Farage pääsi lopulta poistumaan poliisin avulla.[6] Farage on kehoittanut länttä lopettamaan Venäjän presidentin Vladimir Putinin Ukraina-politiikan arvostelun ja keskittämään voimavarat islamistiterroristien lyömiseen.[7]

Nigel Farage ilmoitti vaalien jälkeen eroavansa puheenjohtajan tehtävistä, mutta puolueen johtoryhmä ei hyväksynyt eroa.[8]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Farage on ollut kahdesti naimisissa ja hänellä on neljä lasta. Hän solmi toisen avioliittonsa 1999 saksalaisen Kirsten Mehrin kanssa.[1] Farage oli 21-vuotiaana auto-onnettomuudessa ja vuonna 2010 lento-onnettomuudessa, ja hän on sairastanut kivessyövän.[1] Hän pitää kriketistä ja vierailee usein ensimmäisen maailmansodan taistelupaikoilla ystäväryhmänsä kanssa.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g Rosie Goldsmith: Profile: Nigel Farage, UKIP leader 4.12.2012. BBC. Viitattu 30.12.2014.
  2. a b Justin Parkinson: Profile: UKIP leader Nigel Farage 2.4.2014. BBC. Viitattu 30.12.2014.
  3. Nigel Farage wins Ukip leadership contest 13.9.2006. The Guardian. Viitattu 30.12.2014.
  4. Rowena Mason: Nigel Farage disowns Ukip's entire 2010 election manifesto The Guardian. 24.1.2014. Viitattu 28.12.2014.
  5. Barroso rebuffs yacht questions BBC News. 25.5.2005. Viitattu 29.12.2014.
  6. Simon Johnson: Nigel Farage barricaded in Scottish pub and rescued by police riot van The Telegraph. 16.5.2013. Viitattu 29.12.2014.
  7. Georgia Graham: Nigel Farage: Stop opposing Vladmir Putin in Ukraine and join forces to defeat Islamic terrorists The Telegraph. 16.9.2014. Viitattu 29.12.2014.
  8. Rowena Mason: Nigel Farage withdraws resignation as Ukip leader The Guardian. 11.5.2015. Viitattu 12.5.2015.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Nigel Farage.
Tämä poliitikkoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.