Volapük

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Saksalainen pappi Johann Martin Schleyer kehitti volapükin kielen.

Volapük on Johann Martin Schleyerin, Saksan Badenista kotoisin olevan katolilaisen papin, vuosina 18791880 kehittämä ensimmäinen keinotekoinen kansainvälinen apukieli. Sen ISO 639 -kielikoodit ovat vo ja vol.

Kielioppi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Volapükin kielioppi on indoeurooppalaista tyyppiä, agglutinoiva ja täysin järjestelmällinen. Siinä on vaikutteita erityisesti saksasta. Sijamuodot ja verbien taivutusmuodot muodostetaan etu- ja loppuliittein. Sijamuotoja on samat neljä kuin saksassa: nominatiivi, genetiivi, akkusatiivi ja datiivi. Kustakin verbistä voidaan muodostaa yhteensä jopa yli 500 000 muotoalähde?, kun kaikki tempukset, aspektit, modukset ja persoonat huomioidaan – tästä kieltä arvosteltiinkin.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Schleyerin mukaan Jumala käski häntä unessa luomaan kansainvälisen kielen. Runkosanoista kolmasosa on otettu englannista, neljäsosa romaanisista kielistä, viidesosa saksasta ja loput muista elävistä kielistä, mutta suuri osa sanoista muuttui Schleyerin käsittelyssä (mielivaltaisessa vokaalien muuttelemisessa, konsonanttiyhtymien karttamisessa ja r:ttömyydessä) niin paljon, ettei niitä voi alkuperäkielen perusteella tunnistaa. Esimerkiksi kielen nimi volapük muodostuu sanoista vol, maailma, englanniksi world, ja pük, puhe, englannin sanasta speak. Ilmeisesti tämä oli tarkoituksellista etäisyyden ottamista olemassa oleviin kieliin. R-äännettä Schleyer ei kieleensä ottanut, koska sitä ei tunneta kiinassa. Se jätettiin pois tai korvattiin l:llä, kuten sanoissa vol (world) ja lin (ring, soittaa). Vuonna 1931 volapükiin lisättiin R.

Volapükin harrastajien kokoukset pidettiin vuonna 1884 Friedrichshafenissa, 1887 Münchenissä ja vuonna 1889 Pariisissa. Kahdessa ensimmäisessä kokouksessa puhuttiin saksaa, mutta viimeisessä ainoastaan volapükiä.

Volapük oli ensimmäinen merkittävä keinotekoinen kieli, ja se saavutti nopeasti melko suuren suosion. 1880-luvun lopussa oli arviolta 283 volapükin harrastajien kerhoa, 25 volapükiksi ilmestyvää tai volapükistä kertovaa lehteä, sekä 316 kirjaa 25 eri kielellä. Noin vuonna 1889 Johann Martin Schleyerin ja kielen helpottamiseen tähdänneen ryhmän välille syntyi kiista. Schleyer vastusti kaikki muutoksia, joten monet yksinkertaisempaa yhteistä kieltä kaipaavat siirtyivät kaksi vuotta aikaisemmin kehitetyn esperanton pariin. Esperanto oli paljon helpompi oppia, joten monet volapük-yhdistykset muuttuivat esperanto-yhdistyksiksi ja vähitellen esperanto lähes kokonaan syrjäytti volapükin.[1]

Vuonna 1931 Arie de Jong yksinkertaisti volapükin kielioppia ja teki muita pieniä muutoksia, jotka muutamat puhujat hyväksyivät käyttöön. Volapük oli ensimmäinen ihmisen kehittämä keinotekoinen kieli. Nykyään volapükillä on noin 25 puhujaa.[1]

Esimerkkejä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Isä meidän[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

O Fat obas, kel binol in süls, paisaludomöz nem ola!
Kömomöd monargän ola!
Jenomöz vil olik, äs in sül, i su tal!
Bodi obsik vädeliki govolös obes adelo!
E pardolös obes debis obsik,
äs id obs aipardobs debeles obas.
E no obis nindukolös in tendadi;
sod aidalivolös obis de bas.
Jenosöd!

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Kuka puhuu volapükia?. Tieteen Kuvalehti Historia, 3/2008. Bonnier Publications International AS. ISSN 0806-5209.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikipedia
Volapükinkielinen Wikipedia, vapaa tietosanakirja