L. L. Zamenhof

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
L. L. Zamenhof (1887)

Ludovic Lazarus (Ludwik Lejzer) Zamenhof (15. joulukuuta 185914. huhtikuuta 1917) oli silmälääkäri ja kielimies, joka tunnetaan parhaiten kaikkien aikojen puhutuimman keinotekoisen kielen esperanton luojana. Hänen äidinkieliään olivat venäjä ja jiddiš, mutta hän puhui sujuvasti myös puolaa ja saksaa. Hän osasi myös ranskaa, latinaa, kreikkaa, hepreaa ja englantia sekä oli kiinnostunut italiasta, espanjasta ja liettuasta.

Zamenhof syntyi liettuanjuutalaiseen perheeseen 15. joulukuuta 1859 Białystokin kaupungissa, joka tuolloin oli osa Venäjää mutta kuuluu nykyään Puolaan. Białystokin väestö koostui pääosin kolmesta etnisestä ryhmästä: puolalaisista, valkovenäläisistä ja jiddišiä puhuvista juutalaisista, joiden keskinäisistä vihamielisyyksistä Zamenhof oli huolestunut. Hänen mielestään näiden ryhmien viha ja ennakkoluulot johtuivat yhteisen käyttökielen puutteesta, mikä aiheutti ryhmien keskinäisiä väärinkäsityksiä. Zamenhof uskoi, että tällaiset eri kieliä puhuvat etniset ryhmät tarvitsivat yhteisen, tasa-arvoisen kommunikointikielen.

Zamenhofin mukaan nimetty katu Tel Avivissa
Mitalissa on L. L. Zamenhof (Józef Gosławski, 1959)

Opiskellessaan toisen asteen oppilaitoksessa Varsovassa Zamenhof loi kansainväliseksi kieleksi useita malleja, joilla oli kuitenkin hyvin monipuolinen ja monimutkainen kielioppi. Englantia opiskellessaan hän tajusi, että kansainvälisen kielen kieliopin täytyy olla suhteellisen helppo ja sen täytyy käyttää hyväkseen uusien sanojen muodostamiseen tarkoitettuja etu- ja jälkiliitteitä.

Vuonna 1878 Zamenhofin projekti Lingwe uniwersala oli melkein valmis, mutta hän uskoi olevansa liian nuori julkaisemaan työnsä. Koulusta päästyään hän alkoi opiskella lääketiedettä, aluksi Moskovassa ja myöhemmin Varsovassa. Hän valmistui yliopistosta 1885 ja aloitti harjoittelun silmälääkärinä jatkaen kuitenkin samalla kieliprojektinsa parissa.

Kahden vuoden ajan hän yritti hankkia varoja julkaistakseen kansainvälistä kieltään kuvaava kirjasen, kunnes sai taloudellista apua tulevan vaimonsa isältä. Vuonna 1887 Zamenhof vihdoin julkaisi kirjan nimeltä Lingvo internacia. Antauparolo kaj plena lernolibro ('Kansainvälinen kieli. Esipuhe ja täysi oppikirja') salanimellä Doktoro Esperanto ('Tohtori Toiveikas'), johon myös kielen nimi pohjautuu. Zamenhofille tämä kieli ei ollut pelkkä kommunikoinnin väline, vaan myös keino välittää omia ajatuksiaan eri ihmisten ja kulttuurien rauhallisesta rinnakkaiselosta. Zamenhof käänsi esperantoksi useita teoksia, kuten Vanhan testamentin ja William Shakespearen teoksia.

Zamenhofille ja hänen vaimolleen Klaralle syntyi kolme lasta, Adam, Sofia ja Lidia. Erityisesti Lidia oli kiinnostunut esperantosta ja opetti aikuisena esperantoa ammatikseen matkustaen ympäri Eurooppaa ja Amerikkaa kielen opettajana.

Zamenhof kuoli Varsovassa 14. huhtikuuta 1917. Kaikki hänen lapsensa kuolivat holokaustissa.

Oomoto-uskonto pitää Zamenhofia jumalanaan.

Suomennettu oppikirja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • L. L. Zamenhof, Kansainvälinen apukieli esperanto : esperanto-kielioppi sekä harjoituskokoelma = Esperanto-grammatiko kai ekzercaro (Gummerus, 1921)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]