Yrjö Väisälä

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Yrjö Väisälä 1950-luvun alussa

Yrjö Väisälä (6. syyskuuta 1891 Utra, Kontiolahti21. heinäkuuta 1971) oli suomalainen geodeetti, tähtitieteilijä ja fyysikko.

Yrjö Väisälä opiskeli tähtitiedettä Helsingin yliopistossa Anders Donnerin oppilaana. Hän osallistui Ursan perustamiseen. Väisälä nimitettiin uuteen Turun yliopistoon fysiikan professoriksi 1924 ja hoiti oman toimensa ohella myös 1928 perustettua tähtitieteen professuuria. Hänet nimitettiin Suomen Akatemian jäseneksi 1951.

Elinaikanaan Väisälä tunnettiin lähinnä tähtitieteilijänä, mutta pysyvän maineen hän saavutti geodesian alalla kehittämänsä maailmanlaajuiseen käyttöön levinneen valkoisen valon interferenssiin perustuvan pituudenmittauskeinon, Väisälä-komparaattorin, ansiosta. Optiikan alalla hän sai mainetta paitsi teoreetikkona myös taitavana hiojana, kun hän teki muun muassa onnistuneen kokeen teleskoopin pääpeilin valmistamiseksi useasta eri osasta. Yrjö Väisälä on rakentanut muun muassa useita teleskooppeja harrastajien tähtitorneihin. Näitä on Jyväskylän Siriuksella, Kuopion Saturnuksella, Lahden Ursalla, Tampereen Ursalla ja Turun Ursan tähtitornilla. Hän esitti luennoillaan myös niin sanotun Schmidt-teleskoopin periaatteen jo paljon ennen Bernhard Schmidtiä, mutta jätti tämän julkaisematta, koska piti ideaa niin ilmeisenä. Hän kehitti kuitenkin useita menetelmiä optiikan laadun ja peilin pinnan mittaukseen, minkä ansiosta Suomeen tuli laadukkaita Schmidt-teleskooppeja.

Tähtitieteen alalla hän keksi niin sanotun kaksoispistekeinon pikkuplaneettojen etsimiseksi ja julkaisi oman yksinkertaisen ratalaskukeinon, jonka avulla uuden pikkuplaneetan rata saatiin nopeasti lasketuksi. Yhdessä tutkijaryhmänsä kanssa hän löysi Turun yliopiston Iso-Heikkilän tähtitornissa useita komeettoja ja yli 800 asteroidia. Kun toiminta 1950-luvulla Iso-Heikkilässä päättyi ja siirtyi Piikkiössä sijaitsevaan Tuorlan tähtitorniin, ryhtyi Väisälä pikkuplaneettatutkimusten jälkeen tutkimaan maapallon pyörimistä ja siinä erityisesti maantieteellisen leveysasteen pieniä muutoksia. Tähän tarkoitukseen hän kehitti zeniittiputken, joka oli lajissaan ennennäkemättömän tarkka, mutta silti yksinkertainen käyttää. Tuorlan zeniittiputki oli käytössä yli 20 vuotta ja sijoittui lähes jokaisena vuotenaan maailman tarkimpien havaintolaitteiden joukkoon.

Uusista Väisälän löytämistä komeetoista merkittävimmät ovat ehkä säännölliset komeetat 40P/Vaisala ja 139P/Vaisala-Oterma (jälkimmäinen yhdessä Liisi Oterman kanssa).

Hänen mukaansa on nimetty yksi Kuun kraattereista, samoin asteroidi 1573 Väisälä.

Kaksi Yrjö Väisälän veljeä, Kalle ja Vilho, tekivät myös merkittävän tieteellisen uran.

Väisälän palkinto on Väisälän rahaston jakama 15 000 euron suuruinen rahapalkinto, joka jaetaan Vilho, Yrjö ja Kalle Väisälän edustamille tieteenaloille.

Väisälä on haudattu Turun hautausmaalle.[1]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lehto, O.: Oman tien kulkijat. Helsinki: Otava, 2004.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Turun hautausmaa – karttaesite Turun seurakunnat. Viitattu 24.2.2011.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]