Vaskitsa

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Vaskitsa
Anguidae.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Matelijat Reptilia
Lahko: Suomumatelijat Squamata
Alalahko: Liskot Sauria
Heimo: Vaskitsat Anguidae
Suku: Anguis
Laji: fragilis
Kaksiosainen nimi
Anguis fragilis
Linnaeus, 1758
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Vaskitsa Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Vaskitsa Commonsissa

Vaskitsa (Anguis fragilis) on raajaton lisko, josta on käytetty myös kansanomaista nimeä vaskikäärme. Suomenkielisen nimensä se on saanut vaskenhohtoisesta väristään. Vaskitsa on Suomessa rauhoitettu ja uhanalaisluokitukseltaan silmälläpidettävä laji. Rauhoitusmääräyksen rikkomisesta joutuu maksamaan 202 euroa.[1]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaskitsaa tavataan Manner-Euroopassa Skandinaviasta Espanjan pohjoisosiin, Lähi-idässä ja Siperian länsiosassa sekä Britteinsaarilla lähinnä Itä-Englannissa.[2]

Suomessa vaskitsa esiintyy harvinaisena Etelä- ja Keski-Suomessa Vaasan ja Lieksan korkeudelle saakka. Ahvenanmaalta laji hävisi tuntemattomasta syystä 1900-luvun alussa.

Vaskitsalla on pyöreähkö silmäterä ja liikkuvat silmäluomet.

Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaskitsa on kiiltävän hiekan- tai kuparinruskea, raajaton ja pitkäruumiinen lisko, jonka pituus on 25–40 cm. Sen selässä on usein pitkittäisjuovia ja monilla koirailla selässä lisäksi sinisiä täpliä. Toisin kuin käärmeillä, vaskitsalla on liikkuvat silmäluomet. Siltä myös puuttuu käärmeen notkeus ja sulavuus, ja se liikkuu kömpelön oloisesti ruumistaan kääntelemällä. Vatsapuolella suomut ovat pienet, eivät isot, levymäiset ja pitkittäin järjestäytyneet kuten käärmeillä.

Elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaskitsa on hämäräeläin, mutta voi pilvisellä säällä liikkua myös päiväsaikaan, etenkin sateen jälkeen, kun sen mieliruokaa kastematoja ja etanoita on liikkeellä runsaasti. Auringon paahtaessa vaskitsa piilottelee kivien alla ja kuivien lehtien seassa. Tämän vuoksi vaskitsa suosii seutuja, joissa on runsaasti pintakasvillisuutta. Tyypillisiä esimerkkejä ovat metsien aukkopaikat, pensaikot, rehevät multavat lehdot, ruohikot, laidunmaat, teiden varret ja lämpimät rinteet. Vaskitsa pystyy katkaisemaan häntänsä kuten sisilisko. Vaskitsoja käyttävät ravintonaan muun muassa siili, kettu, supikoira, mäyrä sekä varis- ja petolinnut. Vaskitsa voi elää luonnossa jopa 30-vuotiaaksi. Vankeudessa vanhin yksilö on saavuttanut peräti 54 vuoden iän.

Vaskitsat hakeutuvat mielellään lämmittelemään teille; niitä kuolee paljon liikenteessä.

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ravintonaan vaskitsa käyttää monenlaisia selkärangattomia pikkueläimiä hyönteisistä ja hämähäkeistä pieniin etanoihin ja kastematoihin asti.

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaskitsan paritteluaika on keväällä touko-kesäkuun vaihteessa. Koiraat kamppailevat tuolloin rajusti keskenään naaraista. Parittelussa koiras pitää naarasta aloillaan puremalla tätä niskasta ja kiertymällä sen ympärille. Raskausaika on noin kolme kuukautta. Kuten sisilisko, myös vaskitsa on ovovivipaarinen laji ja sen munat kuoriutuvat jo naaraan munanjohtimissa, jolloin poikaset (yleensä 6–12) syntyvät valmiiksi kuoriutuneina. Vastasyntyneet poikaset ovat 7–10 cm pitkiä.

Talvehtiminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaskitsat viettävät talven horrostamalla kompostikasoissa, maakoloissa tai muurahaispesissä usein yhdessä lajitovereidensa kanssa. Jos sopivaa talvehtimispaikkaa ei löydy valmiina, vaskitsa pystyy kuononsa avulla porautumaan itsekin löyhään maaperään.

Vaskitsa Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaskitsat ovat vähentyneet Suomessa monin paikoin voimakkaasti lisääntyneen asutuksen ja tihentyneen tieverkoston takia. Päivällä lämmennyt tienpinta houkuttelee vaskitsoja lämmittelemään. Sileällä tienpinnalla vaskitsat ovat kuitenkin avuttomia, eivätkä pääse liikkumaan kunnolla, ja niitä jää suuria määriä auton alle. Lisäksi vaskitsoja surmataan kyykäärmeinä, vaikka ne ovat vaarattomia, eivätkä muistuta tätä. Vaskitsahavaintoja toivotaan ilmoitettavaksi Luonnontieteellisen keskusmuseon ylläpitämään matelijoiden ja sammakkoeläinten levinneisyyskartoitukseen Hatikka-havaintopäiväkirjan kautta.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Valtion ympäristöhallinnon verkkopalvelu Ympäristöministeriö. Viitattu 27.3.2010.
  2. ARKive
Tämä matelijoihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.