Uus-Babylonia

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Lähi-itä n. 600 eaa. Tummansininen - Lyydia, vaaleanvihreä - Meedia, punaruskea - Uus-Babylonia, oranssi - Egypti. Lähde: William R. Shepherd: Historical Atlas. New York, Henry Holt and Company, 1911.
Muinainen Mesopotamia
EufratTigris
Assyriologia
Kaupungit / Imperiumit
Sumer: UrukUrEriduKišLagašNippur
Akkadin imperiumi: AkkadBabylonIsinSusa
Assyria: AssurNiniveDur-ŠarrukinNimrud
BabyloniaKaldea
ElamAmorilaiset
HurrilaisetMitanni
KassiititUrartu
Kronologia
Sumerilainen kuningasluettelo
Assyrian kuninkaat
Babylonian kuninkaat
Kieli
Nuolenpääkirjoitus
SumeriAkkadi
ElamiittiHurrilaiset
Mytologia
Enūma Eliš
GilgamešMarduk
Sumerien uskonto
Babylonian uskonto
Kulttuuri
TaideKirjallisuusMusiikki
Babylonialaiset numerot
Hammurabin laki
Eräs näkemys Uus-Babylonian rajoista vuonna 540 eaa.

Uus-Babylonia oli Uus-Assyriasta uudelleen irtautunut Babylonian valtio. Vuosisatoja kestäneet meedialaisten ja babylonialaisten hyökkäykset olivat muutenkin jo heikentäneet Assyrian valtaa, mutta varsinaisen kuoliniskun antoi Assyrian viimeisen voimakkaan hallitsijan Assurbanipalin kuolema (630/627), jolloin maa ajautui sisällissotaan. Tilannetta käytti hyväkseen kaldealainen Nabopolassar, joka sai joukkoineen karkoitettua assyrialaiset Babyloniasta.[1]

Uus-Babylonian keskus oli nykyisessä Irakissa muinoin sijainnut Babylonin kaupunki. Sitä johti niin sanottu kaldealaisten dynastia, jonka ensimmäinen kuningas oli Nabopolassar. Hänen poikansa Nebukadressar II valloitti Juudan ja vei juutalaiset pakkosiirtolaisuuteen. Baylonian viimeinen kuningas oli Nabunaid, mutta viimeisinä vuosina Uus-Babyloniaa hallitsi käytännössä varakuningas Belsassar, koska Nabunaid oli Arabiassa.

Kuka Nabunaid palvoi kuunjumalaa, perinteisen auringonjumalan palvojapapit liittoutuivat häntä vastaan ja saivat tukea Persian Kyyrokselta, jonka sotajoukko valtasi muutamien taistelujen jälkeen verettä Babylonin vuonna 539 eaa.

Lyhyt historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Assyrian vallan alle joutunut Babylonia oli kapinoinut jo Assurbanipalin aikana, jolloin maan johtaja Shamasshumukin hävisi taistelunsa ja kuoli. Assyrian kannatus Babyloniassa heikkeni 630-luvulla eaa. hyvin alas.[2]

Babylonian johtoon nousi Nabopolassar (626 - 605 eaa.). Hän nojautui vanhaan Babylonian Nabu- ja Marduk-jumalia palvovaan perinteeseen, ja ihaili muinaisia Mesopotamian suurkuninkaita Hammurabia ja Akkadin Sargonia. Hän ei ollut lainkaan niin kerskaileva ja julmia yksityskohtia kuvaava kuin Assyrian kuninkaat taistelukuvauksien esittämisessä.

Babylonia osallistui vuonna 612 eaa. meedialaisten hyökkäyksessä luhistuneen Uus-Assyrian jakoon Meedian kanssa, ja sai itselleen Eufratin ja Tigrisin jokilaaksot Meedian kuninkaan Kyaxareen kanssa tehdyn sopimuksen mukaan. Meedialaiset pitivät tämän mukaan Babyloniaa tasa-arvoisena. Alussa Babylonia sai Keski- ja Etelä-Mesopotamian sekä periaattessa myös Syyrian, vaikkei kyennytkään sitä heti valtaamaan.

Babylonialaiset eivät hyökänneet temppeleihin hyökätessään Assyriaan, mutteivat tietenkään voineet estää meedialaisten tekemää Assurin temppelin hävitystä. Assyria kukistui lopullisesti 606 eaa.[3].

Nabopolassar lähetti poikansa Nebukadressar II:n sotaretkelle Levanttiin, jonne farao Neko II oli saapunut joukkoineen Assyrian armeijan jäänteiden tueksi. Egyptiläiset asettuivat tielle asettuneen Juudan sotajoukon ja hävisivät Karkemishissa käydyn taistelun Babylonian armeijalle. Näin Nabopolassarin Babylonia ulottui lopulta Palestiinasta Persianlahdelle. Nabopolassarin ollessa Syyrian sotaretkellä hänen isänsä kuoli, ja hän palasi Orontes-joen varrelta Hamatista taksin Babyloniin.

Uus-Babylonia laajeni viimeistään Nebukadressar II:n hallitessa 605-562 suurvallaksi. Nebukadressar ei kuvannut teksteissään sotia, enimmäkseen vain temppelin rakennustöitä. Nebukadressar rakennutti kalliita ja mahtavia palatseja ja temppeleitä Babylonin keskustaan. Babylonin ympärille rakennettiin kolminkertainen muuri, ja Sipparista Akshakiin ulottuva Meedian muuri 60 km pohjoiseen Babylonista. Kastelukanava- ja vesisäiliötöitä tehtiin. Kapinointia Babyloniassa oli jo 595 eaa. Levantissa taisteltiin silti pitkään.

Juudaan hyökättiin jo 597 eaa, ja maa pantiin maa maksamaan veroa Babylonialle. Kapinoinut Juuda joutui 587 eaa. pakkosiirtolaisuuteen Babyloniaan. Foinikiassa ollut Itobaalin johtamaTyyroksen saarilinnake antautui 573 eaa. 13-vuotisen saarron jälkeen.

Nebukadressar oli erotuomarina Meedian ja Lyydian kiistassa. Oppositio vastusti suunnattoman kalliita rakennushankkeita, ja se onnistuikin nostamaan Avil-Mardukin kuninkaaksi. Avil-Marduk armahti kymmeniä vuosia vankina olleen Juudan kuninkaan Joojakinin ja pysäytti rakennushankkeet. Pian Neriglissar kaappasi vallan ja jatkoi hallitessaan 560-556 Nabukadressar II:n aloittamaa rakennushanketta. Hän eteni 150 km vanhan valtakunnanrajan taakse Kilikiaan Lyydian alueelle. Näihin aikoihin Anshanissa eli Persiassa nousi valtaan Meedian Astyageen vävy, kuningas Kyyros II Suuri. Neriglissarin alaikäinen poika murhattiin pian valtaistuimelle nousun jälkeen juonittelujen uhrina. Johdossa ollut Mardukin papisto menetti asemansa, Sinin ja Shamashin papit nostivat lopulta kuunjumala Sinin palvojan, Harranissa syntyneen Nabunaidin, joka ei ollut babylonialainen syntyperältään[4]. Nabunaidin äiti Addaguppi oli vuoden 610 eaa. jälkeen Harranista meedialaisia ja kaldealaisia vihollisia paennut kuunjumalan papitar, joka halusi pohastaan kuninkaan.

Uus-Babylonian viimeinen kuningas Nabunaid oli taipuvainen haavellisuuteen, ja tuki kuunjumalan papistoa. Nabunaid rakennutti uudestaan sortuneet temppelit, ja kaivoi ikivanhoista temppeleistä tiedonantoja. Urin kuunjumalan temppeli restauroitiin, niin kuin Shamashin temppeleitä Larsassa ja Sipparissa.

Nabunaid teki sotaretkiä, hyökkäsi 555 Kilikiaan niin kuin Nariglissar, ja Syyriaan 554—553—552 eaa. Babylon ja viisi muuta maan kaupunkia kapinoivat, samoin Syyriassa puhkesi levottomuuksia. Luultavasti Nabunaid kukisti kapinat.

Nabunaid pelkäsi Kyyroksen Persian nousua ja ajatteli siirtää valtansa painopisteen Arameaan ja Arabiaan, ja hyökkäsi Taimaan myöhemmän Medinan seudulle ja viipyi siellä kymmene vuotta. Hän solmi liiton Meedian Astyageen kanssa, mutta Kyyros valtasi 550 eaa. jälkeen Meedian sai hallintaansa valtavan suuren valtakunnan, joka käsitti ainakin nykyisen Iranin, Turkin ja Afganistanin. Nabunaid ei ottanut Mardukin papistoa huomioon, ja se alkoi ajan kuluessa yhä enemmän vihata Nabunaidia, jonka hallinto esti tätä suorittamasta sen kaipaamia kulttimenoja.

Babyloniassa nousi uusi kapina, jonka Nabunaidin poika Belsassar kukisti. Nabunaid päätti palata Babyloniin ja lepyttää laiminlyötyä Mardukin papistoa ja päätti viettää suuren tuhatvuotisen uuden vuoden juhlan, jolloin kaikki jumalankuvat piti viedä Mardukin temppeliin. Sitä ei ollut vietetty pappien vihastukseksi ajallaan.

Tämä oli liian myöhäistä, sillä syrjäytetty Mardukin papisto liittyi yhteen akhemenidien Persian kanssa. Kyyros lupasi Mardukin papistolle sen kaipaamat jumalanpalvelukset.

Alussa Babylonin pohjoispuolella, Tigrisin itäpuolella oleva entinen gutilaisten hallitsema seutu siirtyi Gobryasin johtamana Persian vallan alle. Persialaiset voittivat taistelun Sipparissa, joka lienee ollut Babylonian toiseksi merkittävin kaupunki.

Kyyroksen hyökkäys Babyloniaan.

Muutaman taistelun jälkeen Kyyroksen johtamat persialaiset marssivat Babyloniin taisteluitta. Kaupungissa avattiin portit Persian joukoille 12. lokakuuta 539. Persialaiset eivät ryöstelleet kaupunkia. 17 päivän päästä Kyyros saapui kansan hurratessa ja juhliessa Babyloniin. Samoihin aikoihin muut Babylonian kaupungit antautuivat Persialle. Myös Pohjois-Mesopotamia, Syyria ja Palestiina siirtyivät ilman verenvuodatusta Persialle.[5] Nabunaid joutui vangiksi, mutta on saattanut saada pienen alueen valtansa alle Itä-Persiasta. Tämän jälkeen Babylonia kapinoi muutaman kerran huonolla menestyksellä Persiaa vastaan.

Uusbabylonialainen dynastia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uus-babylonialainen tai kaldealainen Babylonin XI eli 11. dynastia.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Konttinen, Matti (toim.): Antiikin kansoja ja valtioita, Vuodesta 970 eKr. vuoteen 277 eKr, s. 78. Ihmiskunnan värikkäät vaiheet. Suomennos Heikki Kaskimies. Valitut Palat, 1998. ISBN 951-584-369-3.
  2. Ihmisen tarina, Suuri maailmanhistoria, Osa 1, sivu 521
  3. Ihmisen tarina, Suuri maailmanhistoria, Osa 1, sivu 522
  4. Ihmisen tarina, Suuri maailmanhistoria, Osa 1, sivu 525-527
  5. Ihmisen tarina, Suuri maailmanhistoria, Osa 1, sivu 527-530