Purotaimen
| Purotaimen | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Yläluokka: | Luukalat Osteichthyes |
| Luokka: | Viuhkaeväiset Actinopterygii |
| Alaluokka: | Neopterygii |
| Lahko: | Lohikalat Salmoniformes |
| Heimo: | Lohet Salmonidae |
| Suku: | Salmo |
| Laji: | Taimen trutta |
| Alalaji: | fario |
| Kolmiosainen nimi | |
|
Salmo trutta fario |
|
| Katso myös | |
Purotaimen eli forelli, tammukka tai tonko (Salmo trutta fario tai Salmo trutta m. fario) on lähteestä riippuen joko taimenen alalajiksi tai ekologiseksi muodoksi luokiteltu lohikala. Sekä puro-, järvi- että meritaimen ovat samaa lajia, ja vaelluskäyttäytymiseltään erilaiset taimenet lisääntyvät keskenään samoilla alueilla. Mikäli taimen ei lähde kaksi–kolmevuotiaana vaellukselle joen alapuolisiin järviin tai mereen, käytetään tällaisesta paikallisesta taimenesta toisinaan nimitystä purotaimen. Purotaimen ei lähde vaellukselle yleensä olemattomien vaellusmahdollisuuksien takia. Jotkut taimenet taas ilmeisesti saavat synnyinpurostaan riittävästi ravintoa eivätkä siksi suorita vaellusta vaan jäävät viettämään elämäänsä paikallisina taimenina. Joissain tapauksissa taimen, joka on suorittanut kerran merivaelluksen, saattaa jäädä kotipuroonsa odottamaan seuraavaa kutua eikä suoritakaan toista vaellusta. On myös mahdollista, että lisäännyttyään kerran taimen lähtee vaellukselle.
Taimenet ovat aktiivisia niin yöllä kuin päivälläkin. Ne syövät toukkia, nilviäisiä, kalanpoikasia ja veden yllä lentäviä hyönteisiä; viimeksi mainittu tekee niistä suositun perhokalastuksen saaliskalan.
Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Purotaimen elää villinä Euroopassa ja Aasiassa, mutta sitä on istutettu urheilukalastuksen takia Pohjois-Amerikkaan, Etelä-Amerikkaan, Australiaan ja Uuteen-Seelantiin, missä se paikoin uhkaa kotoperäisiä lajeja. Koska kala on merkittävä niin ruokakalana kuin kalastuselämyksenä, sitä on istutettu uudelleen moniin jokiin, joista luonnonkanta on hävinnyt. Yksi harvoista luontaisesti uudistuvista purotaimenkannoista on Korsikalla.
Purotaimenia on yleensä kylmissä runsashappisissa vesissä, erityisesti vuoristojen vuolaat virrat ovat purotaimenpaikkoja. Suojaisuus on sille tärkeää, ja purotaimenta löytääkin parhaiten paikoista, joissa esimerkiksi kallionkielekkeet, irtolohkareet tai rannan puut varjostavat jokiuomaa.
Purotaimen on yleinen Pohjois-Suomessa, jossa se elää jopa pienissä tunturipuroissa. Muualla Suomessa se elelee Suomen- ja Pohjanlahteen tai suuriin järviin laskevien jokien latvapuroissa. Mieluiten purotaimen asustaa kirkasvetisissä kivipohjaisissa metsäpuroissa, jotka virtaavat vuolaasti ympärivuotisesti, mutta se elää myös hitaasti virtaavissa sameavetisissä lähdeojissa. Puiden ja pensaiden varjostamat sekä veden virtaaman aiheuttamat onkalot ovat purotaimenelle mieluisia paikkoja. Niistä se lähtee liikkeelle vasta illalla ja pilvisellä säällä.[1]
Purotaimenella on merkitystä myös muun muassa Kainuun taantuvan jokihelmisimpukkakannan ylläpitämisessä pienissä syrjäisissä joissa.[2][3]
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Purotaimen muistuttaa luonnollisesti järvitaimenen tai meritaimenen poikasta. Iän lisääntyessä purotaimen ei juurikaan muuta väriään, paitsi kutuaikana sen värit hieman kirkastuvat. Erilaisten asuinympäristöjen mukaan väri voi vaihdella jonkin verran. Taimenen kasvu riippuu pitkälti ravintotilanteesta, Etelä-Suomessa jokeen jäävät paikalliset taimenet saavuttavat useiden kilojen painon, kun taas Lapin pienissä latvapuroissa taimenet voivat jäädä vain noin kymmenen senttimetrin pituisiksi.
Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Purotaimenen pääasiallista ravintoa on poikasena pienikokoinen planktonravinto ja aikuisena äyriäiset, nilviäiset, hyönteistoukat ja -kotelot sekä muut kalat. Pintaravinto, kuten hyönteiset, jotka putoavat veden pinnalle puiden oksilta ja lehdiltä, kuuluvat myös osana purotaimenen ravintoon.
Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kutuaikana syys–lokakuussa purotaimenet kerääntyvät koskien alapuolisille somerikoille. Pienissä puroissa se saavuttaa sukukypsyyden 2–4-vuotiaana ja suuremmissa 4–5-vuotiaana, naaraat yleensä 1–2 vuotta ennemmin kuin koiraat. Purotaimen hautaa läpimitaltaan 4,5 mm hedelmöityneet mätimunat, joita on 100–300 kappaletta, kivien alle. Purotaimenen poikaset kuoriutuvat keväällä huhti–toukokuussa. Taimenten kalastus lohi- ja siikapitoisista virtavesistä on kielletty 1.9.–30.11. välisenä aikana eli kutuaikana.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Salmo trutta+fario (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). Viitattu 9.5.2008. (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Kodin suuri eläinkirja, s. 159–164lähde tarkemmin?
- ↑ Arto Loukasmäki: Jokihelmisimpukka häviämässä Kainuun vesistä Yle Uutiset. 30.9.2013. Viitattu 1.6.2018.
- ↑ Hannu Mustonen: Raakut kaipaavat pelastajaa Kainuussa Kainuun sanomat. 29.10. 2014. Viitattu 1.6.2018. [vanhentunut linkki]
|