Titania
Wikipedia
|
|||
| Löytäminen | |||
| Löytäjät | William Herschel | ||
| Löytöaika | 11. tammikuuta 1787 | ||
| Kiertoradan ominaisuudet | |||
| Planeetta | Uranus | ||
| Keskietäisyys | 436 300 km | ||
| Eksentrisyys | 0,0011 | ||
| Kiertoaika | 8,706 d | ||
| Inklinaatio | 0,340° | ||
| Fyysiset ominaisuudet | |||
| Päiväntasaajan halkaisija | 1 577,8 km | ||
| Pinta-ala | 7 820 000 km² | ||
| Massa | 3,526 × 1021 kg |
||
| Keskitiheys | 1,72 g/cm³ | ||
| Painovoima pinnalla | 0,378 m/s² | ||
| Pyörähdysaika | 8,71 d | ||
| Akselin kaltevuus | 0° | ||
| Albedo | 0,27 | ||
| Pinnan lämpötila | alin: K keski: ~ 60 K ylin: K |
||
| Kaasukehän ominaisuudet | |||
| Kaasunpaine | ei kaasukehää | ||
| Koostumus | |||
Titania on Uranuksen suurin kuu. Sen löysi William Herschel vuonna 1787, seitsemän vuotta itse planeetan löytymisen jälkeen. Titania on saanut nimensä William Shakespearen näytelmässä Juhannusyön uni esiintyvän keijukaisten kuningattaren mukaan. Nimen antoi Herschelin poika John vuonna 1852 sen jälkeen, kun William Lassell oli ehdottanut nimeä löydettyään kaksi muuta Uranuksen kuuta, Arielin ja Umbrielin.
Ainoa Titaniaa lähietäisyydeltä tutkinut luotain on Voyager 2, joka ohitti kuun tammikuussa 1986. Voyagerin ottamissa kuvissa on nähtävissä valtava kanjoni, joka on samaa kokoluokkaa kuin Vallis Marineris Marsissa. Puolet Titaniasta on vesijäätä, 30 prosenttia silikaattikiveä ja 20 prosenttia metaanin muodostamia orgaanisia yhdisteitä.
