Oberon

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Voyager 2 picture of Oberon.jpg
Löytäminen
Löytäjät William Herschel
Löytöaika 11. tammikuuta 1787
Kiertoradan ominaisuudet
Planeetta Uranus
Keskietäisyys 583 519 km
Eksentrisyys 0,0014
Kiertoaika 13,463234 d
Inklinaatio 0,058°
Fyysiset ominaisuudet
Päiväntasaajan halkaisija 1 522,8 km
Pinta-ala 7 285 000 km²
Massa 3,014 × 1021 kg
Keskitiheys 1,63 g/cm³
Painovoima pinnalla 0,346 m/s²
Pyörähdysaika 13,463234 d
Albedo 0,23
Pinnan lämpötila alin: K
keski: ~ 61 K
ylin: K
Kaasukehän ominaisuudet
Kaasunpaine ei kaasukehää
Koostumus

Oberon on Uranuksen kuista toiseksi suurin ja neljästä suuresta kuusta uloin. Oberonin designaatio on Uranus IV.

Löytäminen ja nimeäminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuun löysi William Herschel vuonna 1787[1] samaan aikaan Titanian kanssa. John Herschel nimesi Oberonin vuonna 1852 yhdessä kolmen muun silloin tunnetun Uranuksen kuun kanssa. Oberon on saanut nimensä William Shakespearen näytelmässä Juhannusyön uni esiintyvän keijukaisten kuninkaan mukaan.

Fyysiset ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ainoa Oberonia lähietäisyydeltä tutkinut luotain on Voyager 2, joka ohitti kuun tammikuussa 1986. Ohilennon aikana kuun eteläinen pallonpuolisko oli kääntyneenä Aurinkoon päin, joten ainoastaan sitä puolta kyettiin tutkimaan. Oberonista noin 50 prosenttia on vesijäätä, 30 prosenttia silikaattikiveä 20 prosenttia metaanin muodostamia orgaanisia yhdisteitä. Pinta on jäinen, vanha ja voimakkaasti kraattereiden peittämä. Monien kraattereiden pohjaa peittää tunnistamaton tumma materiaali. Kraattereiden lisäksi Oberonista tunnetaan pitkiä, kapeita ja jyrkkäreunaisia vajoamia (Chasma).

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Oberon.