Steyr-Solothurn S1-100

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Steyr-Solothurn S1-100
MP 34.JPG
Tyyppi Massasulkuinen konepistooli
Valmistaja Steyr-Solothurn Waffen AG
Valmistusmaa Itävalta
Valmistusvuodet 1929–1940[1]
Tekniset tiedot
Kaliiperi(t) 9×19 mm Parabellum/Luger, 9×23 Steyr, 9×25 Mauser Export[1], 7,63×25 Mauser[2], 7,65 mm Parabellum[3], .45 ACP[1][3]
Aseen pituus 850 mm
Piipun pituus 199 mm
Paino (tyhjänä) 4,25 kg[1]
Lipas tankolipas
Kapasiteetti 32 patruunaa
Ammuksen lähtönopeus n. 415 m/s
Teoreettinen kantama n. 150 m
Tulinopeus (laukausta/min) 400-500 lks/min[1]

Steyr-Solothurn S1-100[1] (tunnettu myös nimillä Steyr MP.30, MP.34, m/935 ja MP-34(ö)) on itävaltalainen konepistooli. Se on toimintamekanismiltaan massasulkuinen ja avoimelta lukolta kerta- ja sarjatulta ampuva[1].

S1-100 perustuu Louis Stangen saksalaiselle Rheinmetall -asetehtaalle suunnittelemaan prototyypiksi jääneeseen MP.19 -konepistooliin[1] ja sen vuonna 1924 paranneltuun versioon[3].

Rakenteeltaan kalliita koneistuksia vaatinutta asetta valmistettiin vuosien 19291940 välisenä aikana[1].

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koska Versailles'n rauha rajoitti saksalaista asesuunnittelua ja valmistusta, Rheinmetall osti vuonna 1929 pienen sveitsiläisen Waffenfabrik Solothurn -asetehtaan ase-prototyyppiensä viimeistelemiseksi. Solothurnilta kuitenkin puuttui kapasiteetti aseitten teolliseen tuotantoon, joten Rheinmetall perusti yhdessä itävaltalaisen Waffenfabrik Steyrin kanssa Zürichissä Steyr-Solothurn Waffen AG -yhtiön Rheinmetallin ja Solothurnin suunnittelemien, ja Steyrin valmistamien aseitten myyntiyhtiöksi[1].

Ensimmäisenä aseen otti käyttöönsä Itävallan poliisi vuonna 1930 9×23 Steyr -kaliiperisena nimikkeellä Steyr MP.30. Itävallan armeija puolestaan otti sen palveluskäyttöönsä nimikkeellä MP.34, mutta valitsi kaliiperiksi tehokkaamman 9×25 Mauser -kaliiperin[1][2][3].

Latinalaisen Amerikan maista asetta ostivat Chile, Bolivia, Uruguay ja El Salvador; näitä markkinoita varten Steyr tuotti siitä myös .45 ACP kaliiperista versiota, jonka tunnusmerkki on etutukin alle asennettu lisäpistoolikahva. Pieniä määriä myytiin Kiinaan 7,63×25 Mauser -kaliiperisena[1][2][3].

Portugali osti sitä vuonna 1938 poliisikäyttöön 7,65 mm Parabellum -kaliiperisena nimikkeellä Steyr m/935 ja vuonna 1942 lisää 9×19mm Parabellum/Luger kaliiperisena[1][2][3].

Saksa liitettyä Itävallan itseensä vuonna 1938 suuri osa MP.30 ja MP.34 -konepistooleista muutettiin 9x19mm Parabellum/Luger kaliiperisiksi ja jaettiin saksalaisjoukoille nimikkeellä MP-34(ö)[1][2][3], jonka pääasiallisia käyttäjiä olivat saksalaiset poliisiyksiköt ja Waffen-SS[3].

Asetta valmistettiin noin vuoteen 1941, jolloin myös Steyr siirtyi valmistamaan MP-40 -konepistoolia, joka syrjäytti valmistuksesta kaikki muut Saksan käytössä olleet konepistoolimallit[1].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k l m n o http://world.guns.ru/smg/smg81-e.htm Modern Firearms & Ammunition
  2. a b c d e http://www.svetskirat.net/naoruzanje/mp34.htm
  3. a b c d e f g h http://wilk.wpk.p.lodz.pl/~whatfor/waffen_1.htm

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä aseisiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.