Soikkokämmekkä
Sivulta puuttuu | Soikkokämmekkä | ||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||||
| Orchis militaris L., 1753 |
||||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||||
 Soikkokämmekkä Wikispeciesissä |
Soikkokämmekkä (Orchis militaris) on Euroopassa laajalle levinnyt kämmekkälaji. Suomessa se on harvinainen ja rauhoitettu tulokaskasvi.[1]
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Ulkonäkö ja koko
Suomessa soikkokämmekkä kasvaa 25–30 cm korkeaksi. Maan alla on kaksi munanmuotoista juurimukulaa. Kasvin varsi on vihreä ja ja sen tyvellä on ruusukemaisesti kasvavia paksuja, selväsuonisia ja täplättömiä lehtiä. Varressa on tuppimaisia ylälehtiä, jotka suojaavat kehittyvää kukintoa. Soikkokämmekän kukinto on tiheähkö, leveänsoikea tähkä. Kukka on ulkopinnaltaan vaaleanpunainen ja sisäpinnaltaan tummanpunainen, kannuksellisen huulen keskiosa on vaaleampi. Kukan ylimmät kehälehdet ovat kypärämäisesti liuskaisen huulen yllä. Soikkokämmekkä kukkii Suomessa kesäkuussa.[2]
Kämmeköiden suku Orchis kuin kämmekkäkasvien heimokin (Orchidaceae) on saanut nimensä niille tyypillisestä versojuurimukulaparista. Orchis merkitsee kivestä muinaisen Kreikan kielellä.[3] Soikkokämmekän tieteellinen lajinimi tulee kukan muodosta: kukan neliliuskainen huuli muistuttaa ihmishahmoa ja sen yläpuolella muut kehälehdet muodostavat "kypärän" tälle pienelle militaariselle hahmolle.[4] Suomalaisen nimensä kasvi lienee saanut näyttävän ruusukkeen muodostavista leveistä lehdistään.
[muokkaa] Levinneisyys
Euroopassa soikkokämmekkää esiintyy paikoin runsaasti. Sitä tavataan yleisesti Espanjan itäosista läpi Keski- ja Itä-Euroopan Keski-Venäjälle saakka. Etelässä levinneisyysalue ulottuu Etelä-Ranskaan, Keski-Italiaan ja Pohjois-Kreikkaan, pohjoisessa Etelä-Ruotsiin, jossa se on varsin yleinen Öölannissa ja Gotlannissa, sekä Etelä-Suomeen ja Baltiaan. Isossa-Britanniassa laji esiintyy harvinaisena. Venäjällä levinneisyysalue jatkuu satunnaisempana pitkälle itään lähes Kiinaan saakka.[4][5]
Suomesta ensimmäinen soikkokämmekkä löydettiin vuonna 1983 Paraisista kalkkitehtaan lähistöltä. Myöhemmin samalla vuosikymmenellä lajia havaittiin Hangosta, Lappeenrannasta ja Lohjalta.[6] Vain Hangon esiintymä lienee näistä pysyvämpi. Vuonna 2008 kukkiva soikkokämmekkäyksilö löytyi yllättäen Lieksasta. Esiintymä lienee maailman pohjoisin.[7] Ahvenanmaalta laji löytyi vuonna 1999 yhdeltä kasvupaikalta Vårdöstä, jossa laji vähitellen lisääntynyt.[8] Uusin soikkokämmekkähavainto Suomessa on vuodelta 2009, jolloin laji löydettiin Lappeenrannasta uudelta kasvupaikalta.[9]
Soikkokämmekkää on esiintynyt Suomessa jo paljon ennen uusimpia löytöjä. Kasvimuseon kokoelmista on tunnistettu jo vuonna 1867 Ruotsinpyhtäältä kerätty soikkokämmekkänäyte. Elias Lönnrot puolestaan mainitsee vuoden 1860 kasviossaan lajin esiintyneen Ahvenanmaalla.[10]
[muokkaa] Elinympäristö
Soikkokämmekkä on kalkinvaatija. Se kasvaa, kuivilla ja avoimilla kalkkipitoisilla paikoilla. Suomessa tällaiset paikat ovat tyypillisesti olleet ihmisten voimakkaasti muokkaamia alueita, esimerkiksi kalkkitehtaiden lähialueita. Lajille on tyypillistä hyvin voimakkaat kannanvaihtelut.[6] Levinneisyysalueensa pohjoisrajalla Suomessa kasvavan soikkokämmekän runsastuminen Ahvenanmaalla ja uudet havainnot Manner-Suomesta saattavat olla seurausta viime vuosikymmenen lauhkeammista talvista.[8]
[muokkaa] Lähteet
- Kämmekät, Suomen orkideat. Toim. Korhonen, Mauri & Vuokko, Seppo. Forssan kustannus Oy, Forssa 1987.
- Lappi, Esko: Soikkokämmekkä löytyi Lieksasta. Lutukka 3/2008. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 2008, s. 83.
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
- Saarinen, Kimmo: Soikkokämmekkä palasi Lappeenrantaan. Lutukka 3/2009. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 2009, s. 88.
- Ålands flora. Toim. Hæggström, Carl-Adam & Hæggström, Eeva. Ålandstryckeriet, Mariehamn 2008.
[muokkaa] Viitteet
- ↑ Ympäristöministeriö: Luonnonsuojeluasetuksessa rauhoitetut lajit Viitattu 7.9.2010.
- ↑ Retkeilykasvio 1998, s. 503.
- ↑ Den virtuella floran: Nycklar (ruots.) Viitattu 7.9.2010.
- ↑ a b Kämmekät, Suomen orkideat 1987, s. 107.
- ↑ Den virtuella floran: Johannesnycklar (ruots.) Viitattu 7.9.2010.
- ↑ a b Kämmekät, Suomen orkideat 1987, s. 107–108.
- ↑ Lappi 2008, s. 83.
- ↑ a b Ålands flora 2008, s. 343.
- ↑ Saarinen 2009, s. 88.
- ↑ Kämmekät, Suomen orkideat 1987, s. 108.
