Rudolf Slánský

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Rudolf Slánský (s. 31. heinäkuuta 1901 Nezvestive3. joulukuuta 1952 Praha) oli tšekkoslovakialainen poliitikko ja Tšekkoslovakian kommunistisen puolueen pääsihteeri toisen maailmansodan jälkeen. Tšekkoslovakian sisäministerinä hän oli yksi merkittävimmistä poliittisen terrorin toimeenpanijoista. Slánský vangittiin marraskuussa 1951 ja tuomittiin näytösoikeudenkäynnissä vakoilusta ja sionismista. Hänet teloitettiin joulukuussa 1952.

Varhainen elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Slánský opiskeli Plzeňin kaupallisessa akatemiassa. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen hän muutti Prahaan, missä hän tutustui vasemmistolaisiin ajatuksiin. Slánský liittyi Tšekkoslakian kommunistiseen puolueeseen, kun se oli eronnut sosiaalidemokraattisesta puolueesta 1921. Hän yleni puolueessa ja hänestä tuli Klement Gottwaldin apulainen. Puolueen viidennessä kongressissa vuonna 1929 Slánský nimettiin puolueen presiudimiin ja politbyroon jäseneksi.

Vuosina 1929–1935 Slánský toimi maan alla laittomassa kommunistisessa puolueessa. Vuonna 1935 Slánský ja Gottwald valittiin kansalliskokoukseen. Slánskýn, joka oli juutalainen, täytyi paeta Neuvostoliittoon saksalaisten miehitettyä Sudeettialueet lokakuussa 1938. Neuvostoliitossa Slánský toimi Radio Moskovassa Tšekkoslovakiaan lähetettyjen radio-ohjelmien toimittamisessa. Slánský organisoi Tšekkoslovakian armeijan yksiköt, joiden kanssa hän palasi Tšekkoslovakiaan 1944 osallistumaan Slovakian kansannousuun.

Vallassa sodanjälkeisellä kaudella[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1945 Slánský tapasi Tšekkoslovakian Lontoon ja Moskovan pakolaishallituksen jäseniä, mikä johti kansanrintamahallituksen kokoamiseen Edvard Benešin johdolla. Slánskýsta tuli kommunistipuolueen pääsihteeri 8. edustajakokouksessa maaliskuussa 1946. Vuonna 1948 kommunistinen puolue otti vallan maassa niin sanotussa Prahan kaappauksessa. Slánskýsta tuli sisäministeri, jonka tärkeänä tehtävänä oli stalinistisen kurin toimeenpano. Hän sai korkeimman Sosialismin kunniamerkin heinäkuussa 1951.

Oikeudenkäynti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Slánský Prahan oikeudenkäynnissä 1952.

Marraskuussa 1951 Slánský ja 13 muuta henkilöä pidätettiin ja vangittiin syytettynä titolaisiksi, trotskilaisiksi ja sionisteiksi. Slánskýa syytettiin vakoilusta länsikapitalismin hyväksi toimivan salaliiton jäsenenä. Slánskýa rasitti hänen kosmopoliittinen maineensa, joka antoi Gottwaldille ja hänen tukijalleen Antonín Zápotockýlle mahdollisuuden syyttää häntä porvariksi.[1] Gottwald päätti mahdollisesti turvata oman turvallisuutensa uhraamalla Slánskýn Stalinin ”kansallisiin kommunisteihin” kohdistuvassa ”puhdistuskampanjassa”. Toisten historioitsijoiden mukaan Slánskýn vallanhalu ja Gottwaldin aseman heikentäminen presidentti Benešin kuoleman jälkeen johti valtakamppailuun heidän välillään. Gottwald aloitti syyttämällä Slánskýn lähimiehiä Otto Šlingia ja Bedřich Reicinia rikoksista puoluetta vastaan. Slánský sai myös syyn talouden ja teollisuuden ongelmista.

Prahan oikeudenkäynti alkoi 20. marraskuuta 1952. Oikeudenkäynnissä oli merkittäviä antisemitistisiä piirteitä: kolmestatoista syytetystä kymmenen oli Slánskýn lisäksi juutalaisia. Slánský tuomittiin syyllisenä ”trotskilais-titolais-siionistisesta toiminnastaan amerikkalaisen imperialismin hyväksi” ja hirtettiin Pankrácin vankilassa 3. joulukuuta 1952. Hänen ruumiinsa poltettiin ja tuhkat siroteltiin tielle Prahan ulkopuolelle.

Stalinin kuoleman ja tuomitsemisen jälkeen Antonín Novotný syytti Slánskýa stalinististen metodien tuomisesta kuulusteluihin Tšekkoslovakiassa. Slánský ja muut puhdistuksen uhrit puhdistettiin syyllisyydestä huhtikuussa 1963 ja rehabilitoitiin toukokuussa 1968. Slánský oli korkea-arvoisin Tšekkoslovakiassa teloitettu poliitikko; myöhemmin epäsuosioon joutuneet johtajat vain erotettiin ja laitettiin eläkkeelle.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Ole Kristian Grimnes: Otavan suuri maailmanhistoria. Osa 18, s. 81. Suom. Ilmo Kurki-Suonio. Helsinki: Otava, 1986. ISBN 951-1-09319-3.