Rudolf Slánský

Rudolf Slánský (s. 31. heinäkuuta, 1901, Nezvestive, läh. Blovicea – 3. joulukuuta, 1952, Praha) oli tšekkoslovakialainen poliitikko ja Tšekkoslovakian kommunistisen puolueen pääsihteeri toisen maailmansodan jälkeen. Hän oli yksi merkittävimmistä poliittisen terrorin toimeenpanijoista Tšekkoslovakian sisäministerinä. Hänet vangittiin marraskuussa 1951 ja tuomittiin kuulussa näytösoikeudenkäynnissä vakoilijana ja teloitettiin vuonna 1952.

Varhainen elämä

Hän opiskeli Plzeňin kaupallisessa akatemiassa. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen hän muutti Prahaan, missä hän tutustui vasemmistolaisiin ajatuksiin. Slánský liittyi Tšekkoslakian kommunistiseen puolueeseen, kun se oli eronnut sosiaalidemokraattisesta puolueesta 1921. Hän yleni puolueessa ja hänestä tuli Klement Gottwaldin apulainen. Puolueen viidennessä kongressissa 1929, Slánský nimettiin puolueen presiudimiin ja politbyroon jäseneksi.

Vuosina 1929–1935 Slánský toimi maan alla laittomassa kommunistisessa puolueessa. Vuonna 1935 Slánský ja Gottwald valittiin kansalliskokoukseen. Slánskýn, joka oli juutalainen, täytyi paeta Neuvostoliittoon saksalaisten miehitettyä Sudeettimaan lokakuussa 1938. Neuvostoliitossa Slánský toimi Radio Moskovassa Tšekkoslovakiaan lähetettyjen radio-ohjelmien toimittamisessa. Slánský organisoi Tšekkoslovakian armeijan yksiköt, joiden kanssa hän palasi Tšekkoslovakiaan 1944 osallistumaan Slovakian kansannousuun.

Vallassa sodanjälkeisellä kaudella

Vuonna 1945 Slánský tapasi Tšekkoslovakian Lontoon ja Moskovan pakolaishallituksen jäseniä, mikä johti kansanrintamahallituksen kokoamiseen Edvard Benešin johdolla. Slánskýsta tuli kommunistipuolueen pääsihteeri 8. edustajakokouksessa maaliskuussa 1946.

Vuonna 1948 kommunistinen puolue otti vallan maassa. Klement Gottwald päätti mahdollisesti turvata oman turvallisuutensa uhraamalla Slánskýn Stalinin "kansallisiin kommunisteihin" kohdistuvassa "puhdistuskampanjassa". Toisten historioitsijoiden mukaan Slánskýn vallanhalu ja Gottwaldin aseman heikentäminen presidentti Benešin kuoleman jälkeen johti valtakamppailuun heidän välillään. Gottwald aloitti syyttämällä Slánskýn lähimiehiä Otto Šlingia ja Bedřich Reicinia rikoksista puoluetta vastaan. Slánský sai myös syyn talouden ja teollisuuden ongelmista.

Slánský sai silti korkeimman Sosialismin kunniamerkin 30. heinäkuuta 1951, ja kirja "Kohti sosialismin voittoa", joka sisälsi hänen puheitaan oli julkaisuvuorossa.

Oikeudenkäynti

Marraskuussa 1951 Slánský ja 13 muuta henkilöä pidätettiin ja vangittiin syytettynä titolaisiksi, trotskilaisiksi ja siionisteiksi. Slánskýa syytettiin vakoilusta länsikapitalismin hyväksi toimivan salaliiton jäsenenä. Slánskýa rasitti hänen kosmopoliittinen maineensa, joka antoi Gottwaldille ja hänen tukijalleen Antonín Zápotockýlle mahdollisuuden syyttää häntä porvariksi.

Prahan oikeudenkäynti alkoi 20. marraskuuta 1952. Oikeudenkäynnissä oli merkittäviä antisemitisiä piirteitä: kolmestatoista syytetystä kymmenen oli Slánskýn lisäksi juutalaisia. Slánský tuomittiin syyllisenä "trotskilais-titolais-siionistisesta toiminnastaan amerikkalaisen imperialismin hyväksi" ja hirtettiin Pankrácin vankilassa 3. joulukuuta 1952. Hänen ruumiinsa poltettiin ja tuhkat siroteltiin tielle Prahan ulkopuolelle.

Stalinin kuoleman ja tuomitsemisen jälkeen Antonín Novotný hyökkäsi Slánskýa vastaan stalinististen metodien tuomisesta kuulusteluihin Tšekkoslovakiassa. Slánský ja muut puhdistuksen uhrit puhdistettiin syyllisyydestä huhtikuussa 1963 ja rehabilitoitiin toukokuussa 1968. Slánský oli korkea-arvoisin Tšekkoslovakiassa teloitettu poliitikko; myöhemmin epäsuosioon joutuneet johtajat vain erotettiin ja laitettiin eläkkeelle.