Rouva
Rouva (lyhenne rva)[1] on nimitys, jota käytetään naimisissa olevasta, eronneesta tai leskeksi jääneestä naisesta.[2] Ilmaus ei viittaa ainoastaan siviilisäätyyn, vaan on käytössä myös laajemmin naisen tittelinä ja puhuttelusanana.[3]
Rouva kielenkäytössä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
1900-luvun kolmannelle neljännekselle asti oli Suomessa varsin tavallista, että naista puhuteltiin tämän siviilisäädyn mukaan joko rouvaksi tai neidiksi. Yleistä oli myös sellainen, että korkeassa yhteiskunnallisessa asemassa olleen miehen vaimosta käytettiin sanaa rouva sellaisissa yhteyksissä, joissa muulloin useimmiten käytettiin sanaa vaimo. Puhuttiin esimerkiksi ministerin( )rouvasta, ei ministerin vaimosta. Toisaalta omaa vaimoaan mies ei juuri rouvaksi sanonut vaan nimenomaan vaimoksi, ei siis juuri käytetty sellaista possessiivisuffiksillista muotoa kuin "rouvani". Sitä on pidetty myös täysin virheellisenä.[4] Neidiksi kutsuttiin yleisesti iäkästäkin naimatonta naista. 1900-luvulla tasa-arvokehitys johti vähitellen siihen, että tapaan käyttää sanaa neiti tai rouva siviilisäädyn mukaan alettiin suhtautua kriittisesti. Naimattomia naisia ei ollut yhteiskunnassa arvostettu yhtä paljon kuin naimisissa olevia, joten neiti-sanaan liittyi kielteisiä mielikuvia. Varsinkin naisliikkeen piirissä esitettiin siksi vaatimuksia, että kaikkia naisia olisi kutsuttava tasapuolisesti rouviksi. 1980-luvun loppuun mennessä neiti naimattoman naisen tittelinä jäi lähes kokonaan käytöstä osin korvautumatta millään sanalla, osin korvautuen rouvalla.[3]
Rouvasta on näin tullut naispuolinen vastine sanalle herra: sitä voidaan käyttää aikuisista naisista yleensä, siviilisäätyyn katsomatta, samaan tapaan kuin sanaa herra yleensä aikuisista miehistä[3] – tosin myös näiden kahden tittelin käyttö on vähentynyt 1900-luvun loppupuolella ja 2000-luvun alkukymmeninä.
Suomen puolustusvoimissa naimattomankin naispuolisen upseerin tai aliupseerin sotilasarvon edessä käytetään sanaa rouva siinä missä miesupseerin tai -aliupseerin sotilasarvon edessä käytetään sanaa herra.[5]
Myös presidentti Tarja Halosta kutsuttiin ensimmäisen virkakautensa alusta jälkimmäisen loppuun saakka rouva tasavallan presidentiksi, vaikka hän oli naimaton ensimmäisen virkakautensa alussa 1. maaliskuuta 2000[3] (hän avioitui valiokuntaneuvos Pentti Arajärven kanssa elokuussa 2000).
Rouva-nimitys muissa kulttuureissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomen kielen rouva-tittelin vastineita muissa kielissä ovat muun muassa englannin kielen Mrs. tai Mrs,[6] ranskan kielen Madame (lyh. Mme), espanjan kielen Señora (lyh. Sra.) tai Doña ja saksan kielen Frau (lyh. Fr.). Näistä viimeksi mainitun merkitys on muuttunut samaan tapaan kuin suomen rouva-sanan.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Lyhenneluettelo: R (hakusana rva) 2015. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 20.6.2015.
- ↑ rouva. Kielitoimiston sanakirja. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus, 2024.
- ↑ a b c d Kolehmainen, Taru: Naissukuista kielenkäytön historiaa Kielikello. 4/2007. Viitattu 20.6.2015.
- ↑ Terho Itkonen: Kieliopas
- ↑ Halonen, Pekka & Karvinen, Ilpo (toim.): Yleinen palveluohjesääntö (YLPALVO), s. 25. Pääesikunta, henkilöstöosasto. ISBN 978-951-25-1984-2. Teoksen verkkoversio (viitattu 4.6.2016).
- ↑ Lyhenneluettelo: M (hakusana Mrs) 2015. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 20.6.2015.