René Char

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

René Char (14. kesäkuuta 1907 L'Isle-sur-la-Sorgue, Vaucluse, Ranska19. helmikuuta 1988 Pariisi) oli ranskalainen runoilija.

Charin teos Hypnoksen muistikirja (Feuillets d'Hypnos, 1946) on valittu vuoden aforismikirjaksi.[1]

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Char oli Emile Charin ja Marie-Therese Rouget'n neljästä lapsesta nuorin. Hänen isänsä oli L'Isle-sur-la-Sorguen pormestari ja Vauclusen kipsitehtaan johtaja. Char asui lapsuutensa Névonsissa, jonne perheen talo valmistui hänen syntyessään. Hän kävi sisäoppilaitosta koulussa Avignonissa ja sen jälkeen meni 1925 opiskelemaan Marseillen kauppakouluun, jossa hän luki Plutarkhosta, François Villonia, Racinea, saksalaisia romantikkoja, Alfred de Vignya, Gérard de Nervalia ja Charles Baudelaireia. Hän oli pitkä (192 cm) ja innokas rugbyn pelaaja. Työskenneltyään lyhyen aikaa Cavaillonissa hän suoritti 1927 asepalveluksen tykistössä Nîmes'ssä.

Charin ensimmäinen kirja Cloches sur le cœur ilmestyi 1928 ja oli runokokoelma, jonka hän oli kirjoittanut 1922–1926. Alkuvuodesta 1929 hän perusti lehden Méridiens Andre Cayatten kanssa, ja lehti ehti ilmestyä kolmena numerona. Elokuussa hän lähetti 26 kappaletta Nîmesissä ilmestynyttä kirjaansa Arsenal Paul Eluardille, joka tuli syksyllä käymään hänen luonaan L'Isle sur la Sorguessa. Marraskuun lopussa Char muutti Pariisiin, missä hän tutuistui Louis Aragoniin, André Bretoniin ja René Creveliin ja liittyi surrealisteihin. Hänen kirjoituksensa "Profession de foi du sujet" ilmestyi joulukuussa La Révolution surréalisten 12. numerossa. Hän toimi aktiivisesti surrealismin piirissä koko 1930-luvun alun, mutta etääntyi siitä vähitellen 1930-luvun puolivälistä alkaen.

Char liittyi Ranskan vastarintaliikkeeseen 1940 ja käytti tehtävässään salanimeä kapteeni Alexandre toimiessaan komentajana Durancen laskuvarjohyppyvyöhykkeellä. Hän kirjoitti noista tapahtumista proosarunoissaan Hypnoksen muistikirja hyvin poikkeuksellisella tavalla. Huolimatta lyhyistä ja onnettomista teatteri- ja elokuvakokemuksistaan 1950- ja 1960-luvulla Char kohosi runoilijana täyteen kukoistukseensa. 1960-luvulla hän osallistui kamppailuun suunnitelmaa vastaan, että Provenceen olisi tuotu ydinaseita. Hän kuoli sydänkohtaukseen vuonna 1988 Pariisissa. L'Isle sur la Sorguessa sijaitsevassa Hotel Campredonissa eli Maison René Charissa on julkinen kokoelma hänen käsikirjoituksiaan, piirroksiaan, maalauksiaan ja taide-esineitään.

Charin Œuvres complètes (Kootut teokset) ilmestyivät Gallimardin arvostetussa Bibliothèque de la Pléiadessa vuonna 1983, ja niihin on liitetty Jean Roudaut'n kirjoittama johdanto. Laajennettu postuumi laitos ilmestyi 1995.

Charin ystäviä ja läheisiä työtovereita olivat kirjailijoista Albert Camus,[2] Georges Bataillen ja Maurice Blanchot, taidemaalareista Pablo Picasso, Joan Miró ja Victor Brauner. Säveltäjä Pierre Boulez sävelsi kolme Charin runoa, Le Soleil des eaux, Le visage nuptial ja Le Marteau sans maître. Myöhemmin hän ystävystyi myös Martin Heideggerin kanssa, joka kuvaili Charin runoja "sanoinkuvaamattomaksi voimannäytteeksi" ja kävi usein hänen vieraanaan La Thorissa Vauclusessa.[3]

Teokset (valikoima)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Arsenal (1929).
  • Ralentir Travaux (1930 - yhteistyössä André Bretonin ja Paul Eluardin kanssa).
  • Artine (1930).
  • L'action de la justice est éteinte (1931).
  • Le marteau sans maître (1934).
  • Moulin Premier (1936).
  • Placard pour un chemin des écoliers (1937).
  • Dehors la nuit est gouvernée (1938).
  • Seuls demeurent (1943).
  • le Poème pulvérisé (1945).
  • Feuillets d'Hypnos, 1946, suom. Hypnoksen muistikirja, 2009, ISBN 978-952-5500-48-6
  • Fureur et mystère (1948).
  • Les Matinaux (1950).
  • A une sérénité crispée (1951).
  • Recherche de la base et du sommet (1955).
  • La Parole en archipel (1962).
  • Dans la pluie giboyeuse (1968).
  • Le Nu perdu (1971).
  • Aromates chasseurs (1976).
  • Chants de la Balandrane (1977).
  • Fenêtres dormantes et porte sur le toit (1979).
  • Les voisinages de Van Gogh (1985).
  • Éloge d'une soupçonnée (1988).

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Yleisradio, kulttuuriuutiset
  2. citedulivre-aix.com, juin_juill:Mise en page 1
  3. Rüdiger Safranski, Ein Meister aus Deutschland. Heidegger und seine Zeit, 1994. Ch.23.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiquote-logo-en.svg
Wikisitaateissa on kokoelma René Char -sitaatteja. (englanniksi)