Paul Éluard

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Paul Éluard (oik. Eugène Émile Paul Grindel, 14. joulukuuta 1895 Saint-Denis, Ranska18. marraskuuta 1952 Pariisi, Ranska) oli ranskalainen surrealistirunoilija, joka kuului surrealismin perustajiin[1].

Éluard sairasti tuberkuloosia oleskeli usein parantoloissa. Hän osallistui kuitenkin ensimmäiseen maailmansotaan, jossa hän haavoittui. 1920-luvun puolivälissä hän liittyi kommunistipuolueeseen, josta hänet kuitenkin 1933 erotettiin. Hän liittyi puolueeseen uudestaan 1942[1] ja runot muuttuivat poliittisemmiksi. Jo 1930-luvulla hän oli hylännyt surrealismin.[1] Hän toimi Ranskan vastarintaliikkeessä. Poliittinen sinisilmäisyys sai hänet ylistämään Stalinia.[1] Milan Kundera on muistellut järkytystään, kun Paul Éluard hyväksyi julkisesti Kunderan ystävän, prahalaisen kirjailijan Zavis Kalandran hirttämisen 1950.[2]

Surrealistirunoilija Paul Éluardin hauta Père Lachaisen hautausmaalla.

Picasson maalaus Guernica sai alkunsa Éluardin kehotuksesta tehdä selvä pesäero Francisco Francon hallintoon ja antaa tukensa tasavaltalaisille. Hänen ansiostaan Picasso löysi yhteiskunnallisen omantuntonsa.[3]

Éluard tutustui davosilaisessa parantolassa Galaan (oik. Elena Ivanovna Diakonova), ja he avioituivat 1917. Heille syntyi tytär Cécile. Kun Galan ja Salvador Dalín suhde alkoi, Éluard otti avioeron. Hän järkyttyi Galan menettämisestä niin paljon että katosi kuukausiksi, ja hänen luultiin jo kuolleen.[1] Hän avioitui 1934 Nuschin (Maria Benz, k. 1946) kanssa, joka oli Man Rayn ja Pablo Picasson malli. Kolmannen avioliittonsa hän solmi Dominique Lauren kanssa 1951.

Kirjailija[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Éluardin runomuotoinen julkilausuma Les nécessités de la vie et la conséquence des rêves surrealismin teorioista ilmestyi 1921. Hänen maineensa runoilijana perustuu kuitenkin teokseen Capitale de la douleur (1926), jota Jean-Luc Godard on käyttänyt elokuvassa Alphaville[4]. Toisen maailmansodan aikana hän julkaisi runoja salanimillä Jean du Hault ja Maurice Hervent. Hänen silloiset runonsa "Liberté" ja "Rendez-vous Allemand" levisivät kaikkialle Ranskaan.[1]

Éluard julkaisi yli 70 teosta, runojen lisäksi kirjallisia ja poliittisia teoksia. Hänen tunnetuimpia myöhäiskauden teoksiaan ovat Poésie ininterrompue (1946) ja Poémes politiques (1948).

Suomennetut teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Litweb.net viitattu 18.10.2009
  2. Weeklystandard.com viitattu 18.10.2009
  3. Jukka Petäjä: Maailma vääristyi kauhun hetkenä, jolloin värit katosivat. Helsingin Sanomat, 18.10.2009.
  4. Amazon.com