Hypnoksen muistikirja
| Hypnoksen muistikirja | |
|---|---|
| Feuillets d’Hypnos | |
 |
|
| Alkuperäisteos | |
| Kirjailija | René Char |
| Kieli | ranska |
| Genre | runot, aforismikokoelma |
| Kustantaja | Gallimard |
| Julkaistu | 1946 |
| Suomennos | |
| Suomentaja | Kristian Blomberg |
| Kustantaja | Savukeidas |
| Julkaistu | 2009 |
| Sivumäärä | 107 s. |
| ISBN | 978-952-5500-48-6 |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Hypnoksen muistikirja on René Charin proosarunon muotoon puettu aforismikokoelma, joka ilmestyi 1946. Hän kirjoitti sen vuosina 1943–1944 ollessaan vastarintaliikkeen palveluksessa. Teos on valittu vuoden aforismikirjaksi.[1]
Monille kielille käännetyn teoksen on suomentanut Kristian Blomberg, joka on kirjoittanut siihen myös esipuheen. Se ilmestyi suomeksi 2009 Savukeitaan kustantamana.
Char oli Heideggerin ja Camus’n lempirunoilija, erityisesti juuri Hypnoksen muistikirjan ansiosta. Char omisti teoksen Camus'lle.[2] Myös Pentti Saarikoski oli viehtynyt Chariin ja mainitsee hänet, tosin nimeämättä, kokoelman Tanssiinkutsu runossaan XV.[3][4]
Hypnoksen muistikirjan vuoden aforismikirjaksi valinnut raati perustelee valintaansa: "Teos puhuttelee vahvasti nykyihmistä sanahelinään ja pinnallisuuteen taipuvaisessa maailmassamme." Jo teoksen suomennoksen ilmestyessä sitä luonnehdittiin yhdeksi vuoden suurista käännöstapauksista.[2] Teos on ollut Charin luetuin kirja. Hänelle kaavailtiin Nobel-palkintoa, ja asialla oli muun muassa Albert Camus, mutta Char kieltäytyi kunniasta jo etukäteen ja on paljolti siksi jäänyt tuntemattomaksi muun muassa Suomessa.[3]
Char kuvaa teoksessa itseään käyttäen salanimeä Alexander, joka oli hänen koodinimensä vastarintaliikkeessä. Hän ei kuitenkaan nosta persoonaansa jalustalle vaan päin vastoin käyttää salanimeä etäännyttämiseen. Mietelmät ovat hyvin lyhyitä ja katkelmallisia, eivätkä ne vaadi lukijalta pitkäjännitteistä keskittymistä.[3] Niistä puuttuu Charille muuten ominainen avaran maiseman luonnonkuvaus.[5]
Teoksen analysoiduimpia teemoja on abstraktioiden vastainen eetos, ja hänen keskustelukumppaneitaan olivatkin eksistentialistit, kuten Camus ja Heidegger. Char suhtautui hyvin epäluuloisesti yhteisöihin: hän on esittänyt yhteisöjen muodostuvan, hallitsevan ja yhdistävän ihmisiä lähinnä pelon avulla: "Mikäli antaisin myötä raukkamaisuutta elämään kanavoivalle pelolle, saattaisin saman tien maailmaan joukon muodollisia ystävyyksiä, jotka varastaisivat turvani." Pelon edessä meni suostuu pienempää pahaan, vetäytyy ideologioiden taakse, tekee kompromisseja mutta menettää samalla vapauden ja kauneuden.[4]
Charille runous on aktivismiin johdattava yllyke, ellei peräti aktivismin yksi muoto. Runoutta lukeva ja kirjoittava pysyy riippumattomana. Charin niukkaan ilmaisuun latautuu hyvin paljon, ja assosiaatiot seuraavat toisiaan, ja häntä on verrattu Herakleitokseen sekä oraakkelien lauseisiin, joiden sisältö ilmenee vain lukuhetkellä. Siksi jokainen lukija joutuu kokemaan Charin tekstit yksin, ja lukukokemus yllättää: pieneen harmittomaan kirjaan tarttunut huomaa sen laskiessaan, että jotakin olennaista on muuttunut.[4]
Char piilotti Hypnoksen muistikirjan käsikirjoituksen sodan jälkeen pitkäksi aikaa, ennen kuin ryhtyi muovaamaan sitä kirjan muotoon. Lopullisen toimitustyön teki Albert Camus.[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Yleisradio, kulttuuriuutiset
- ↑ a b Savukeidas.com (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b c Esa Mäkijärvi, Sanomattoman kuvaus, Kiiltomato.net
- ↑ a b c d Kristian Blomberg, Tuo charmantti mies, esipuhe teokseen Hypnoksen muistikirja; s. 5–22
- ↑ Jukka Koskelainen, Runo virtaa taistelunkin keskellä, Hs.fi
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Hypnoksen muistikirja Savukeitaan sivulla (Arkistoitu – Internet Archive)
- Vuoden aforismikirja 2009