Puna-apila
| Puna-apila | ||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||||
| Trifolium pratense L. |
||||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||||
 Puna-apila Wikispeciesissä |
Puna-apila (Trifolium pratense) on punakukkainen 15–60 cm korkea, hyvin yleinen apilalaji. Puna-apilaa tavataan alkuperäisenä lähes koko Euroopassa ja lisäksi Pohjois-Afrikassa sekä Keski- ja Pohjois-Aasiassa. Laji on merkittävä rehukasvi ja kauppayrtti.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Ulkonäkö ja koko
Tavallisesti monivuotinen puna-apila kasvaa 15–60 cm korkeaksi. Kasvi on pysty tai koheneva, karvainen ja usein monivartinen. Lehdet ovat kolmisormisia eli niissä on kolme 1–5 cm pituista, vastapuikeaa tai soikeaa, vaalealaikkuista lehdykkää. Lehtiruodin kanssa pitkälti yhdiskasvuiset korvakkeet ovat puikeita ja otakärkisiä. Kukinnot ovat pallomaisia, perättömiä tai lyhytperäisiä ja sijaitsevat yksittäin tai kaksi lähekkäin. Kukinnon halkaisija on 2–4 cm ja se muodostuu punaisista huulimaisista kukista, jotka ovat tyveltä vaaleampia. Toisiaan kukat voivat olla kokonaan vaaleanpunaisia tai jopa valkoisia. Teriö on tyveltä yhdislehtinen. Kukinnon tyvi on tukilehtien suojusmaisesti ympäröimiä. Puna-apila kukkii Suomessa kesä-elokuussa. Siemenet kypsyvät verhiön sisään jäävissä paloissa.[1][2]
Varsinkin karvaisuuden ja lehdyköiden muodon suhteen puna-apila on varsin monimuotoinen kasvi. Lajista tunnetaan monta muunnosta, jotka ovat lisäksi risteytyneet keskenään.[3] Suomessa lajista tavataan ainakin kahta erilaista muunnosta: var. pratense ja var. sativum. Näistä jälkimmäinen on suurempikokoisempi ja runsaskukkaisempi, ja sitä käytetään tämän vuoksi yleisesti rehukasvina.[1] Muita Fennoskandiassa tavattuja muunnoksia ovat muun muassa var. americanum ja var. maritimum.[3]
Suomessa kasvavista muista apilalajeista puna-apila muistuttaa eniten metsäapilaa (T. medium), joka kuitenkin on kauttaaltaan tummempi ja sen lehdykät ovat yksiväriset ja kapeammat.[1]
[muokkaa] Levinneisyys
Puna-apilaa kasvaa koko Euroopassa lukuun ottamatta aivan arktisimpia alueita. Lisäksi sitä kasvaa Pohjois-Afrikassa Marokosta Tunisiaan, Turkissa sekä monin paikoin muualla Keski- ja Pohjois-Aasiassa. Se on levinnyt ihmisen mukana myös suurimpaan osaan Pohjois-Amerikkaa.[3] Suomessa puna-apila on hyvin yleinen Keski-Lappia myöten. Pohjois-Lapissa laji harvinaistuu ja puuttuu arktisimmilta alueilta kokonaan.[4]
[muokkaa] Elinympäristö
Puna-apila kasvaa monenlaisilla avoimilla paikoilla, kuten niityillä, tienvarsilla, joutomailla, kedoilla ja hakamailla.[1]
[muokkaa] Käyttö
Puna-apila on timotein (Phleum pratense) ohella Suomen tärkein rehukasvi.[5] Puna-apilaa viljellään yleisesti rehuksi, sillä sen juuristossa elävät bakteerit sitovat typpeä ja siksi apilarehu on proteiinipitoista.[6] Puna-apila on tärkeä kasvi myös hunajan tuotannolle, sekä muutoinkin merkittävä ravintokasvi monille hyönteisille kukkateriöiden torvessa olevan ravitsevan meden vuoksi.[7]
Puna-apila on myös kauppayrtti. Kasvin kukkia ja lehtiä on kuivattu teeksi. Tuoreita kukkia voi käyttää muun muassa salaateissa.[7] Carl von Linnén mukaan kuivattuja, jauhoiksi jauhettuja puna-apilan kukkia käytettiin hätäravintona Irlannissa.[3] Lehtien maku ei ole erityisen miellyttävä, mutta kasvi sopii ravintokasviksi[8]. Rohtona puna-apilaa on käytetty kansanlääkinnässä limaa irrottavana yskänlääkkeenä ja edistämääm virtsaneritystä. Kasvista tehtyä puurohaudetta on myös käytetty pehmentämään ihon kovettumia.[6]
[muokkaa] Lähteet
- Oulun kasvit. Piimäperältä Pilpasuolle. Toim. Kalleinen, Lassi & Ulvinen, Tauno & Vilpa, Erkki & Väre, Henry. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Norrlinia 11 / Oulun kaupunki, Oulun seudun ympäristövirasto, julkaisu 2/2005. Yliopistopaino, Helsinki 2005.
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
- Suomen terveyskasvit. Luonnon parantavat yrtit ja niiden salaisuudet. Toim. Huovinen, Marja-Leena & Kanerva, Kaarina. Oy Valitut Palat – Reader's Digest Ab, Tampere 1982.
- Ålands flora. Toim. Hæggström, Carl-Adam & Hæggström, Eeva. Toinen laajennettu painos. Ekenäs Tryckeri, Ekenäs 2010.
[muokkaa] Viitteet
- ↑ a b c d Retkeilykasvio 1998, s. 288.
- ↑ Oulun kasvit 2005, s. 294.
- ↑ a b c d Anderberg, A & A-L: Den virtuella floran: Rödköver (myös levinneisyyskartta) 2004-2010. Tukholma: Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 18.4.2011. (ruotsiksi)
- ↑ Lampinen, R. & Lahti, T. 2010: Kasviatlas 2009: Puna-apilan levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 18.4.2011.
- ↑ Puna-apila Luonnossa
- ↑ a b Suomen terveyskasvit 1982, s. 199.
- ↑ a b Ålands flora 2010, s. 259.
- ↑ Nunna, Nektaria: Lintulan luostarin Yrttiopas, s. 12. Maahenki Oy, 2009. ISBN 978-952-67089-1-1.
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Kasviatlas 2010: Puna-apilan levinneisyys Suomessa
- Pinkka, Lajituntemuksen oppimisympäristö: Puna-apila (Trifolium pratense)
- Nettikasvio: Puna-apila (Trifolium pratense)
- Luontoportti: Puna-apila (Trifolium pratense)
- ITIS: Trifolium pratense (englanniksi)
- United States Department of Agriculture (USDA): Trifolium pratense (englanniksi)
- Takapihan Yrttikasvit: Puna-apila
