Antikoagulantit

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Antikoagulantit ovat lääkeaineita, jotka hidastavat veren hyytymiseen johtavia kemiallisia reaktioita. Antikoagulanttihoito voidaan aloittaa, jos potilaalla on lisääntynyt taipumus veren hyytymien muodostumiseen, ateroskleroosi tai juuri läpikäyty leikkaus. Nämä lääkkeet eivät liuota jo muodostuneita hyytymiä, mutta ehkäisevät niiden kasvua ja uusien muodostumista.

Tavallisin syy pitkäaikaiseen antikoagulanttihoitoon on krooninen eteisvärinä. Myös sydämen mekaaninen keinoläppä vaatii pysyvää antikoagulanttihoitoa.

Jaottelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Antikoagulantit voidaan jakaa välittömästi vaikuttaviin antikoagulantteihin, jotka estävät aktivoituneita hyytymistekijöitä, ja välillisesti vaikuttaviin antikoagulantteihin, jotka vaikuttavat hyytymistekijöiden muodostukseen maksassa. Välittömästi vaikuttavia antikoagulantteja ovat hepariini ja siitä valmistetut pienimolekyyliset hepariinit (LMWH, low molecular weight heparins) kuten enoksapariini ja daltepariini, hyytymistekijä X:een vaikuttavat fondaparinuuksi ja rivaroksabaani sekä hyytymistekijä II:een (trombiiniin) vaikuttava dabigatraani. Hyytymistekijöiden muodostumista maksassa estävistä lääkkeistä tärkein on varfariini kauppanimellä Marevan.

Antikoagulantit kuuluvat antitromboottisiin lääkeaineisiin, joissa on kaksi muutakin alaluokkaa: verihiutaleisiin vaikuttavat valtimotukoksia ennalta ehkäisevät lääkkeet, esimerkiksi asetyylisalisyylihappo, dipyridamoli, klopidogreeli, prasugreeli ja tikagrelori sekä liuotushoidossa käytettävät plasminogeenin aktivaattorit, joita ovat esimerkiksi streptokinaasi, alteplaasi, reteplaasi ja tenekteplaasi. Hyytymisjärjestelmään vaikuttaviin lääkkeisiin kuuluvat antitromboottien lisäksi verenvuotoa hillitsevät eli antifibrinolyyttiset lääkkeet, kuten traneksaamihappo, jota käytetään esimerkiksi kirurgisissa toimenpiteissä. Se estää plasminogeenia aktivoitumasta plasmiiniksi. [1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Koulu, Tuomisto (toim.): Farmakologia ja toksikologia, s. 597-602. Medicina, 2001. 951-97316-1-X.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä lääketieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.