Apiksabaani
| |
| |
Apiksabaani
| |
| Systemaattinen (IUPAC) nimi | |
| 1-(4-Metoksifenyyli)-7-okso-6-[4-(2-oksopiperidin-1-yyli)fenyyli]-4,5-dihydropyratsolo[3,4-c]pyridiini-3-karboksamidi | |
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| ATC-koodi | B01 |
| PubChem CID | |
| DrugBank | |
| Kemialliset tiedot | |
| Kaava | C25H25N5O4 |
| Moolimassa | 459,497 g/mol |
| Fysikaaliset tiedot | |
| Liukoisuus veteen | liukenematon (40–50 μg/ml)[1] |
| Farmakokineettiset tiedot | |
| Hyötyosuus | ~50 % (≤10 mg nielty annos)[1] |
| Proteiinisitoutuminen | ~87 %[1] |
| Metabolia | maksa; pääosin CYP3A4 ja CYP3A5[1] |
| Puoliintumisaika | ~12 h[1] |
| Ekskreetio | ~27% virtsaan, loput pääosin ulosteeseen[1] |
| Terapeuttiset näkökohdat | |
| Raskauskategoria |
B(US)[2] |
| Reseptiluokitus | |
| Antotapa | nieltynä[1] |
Apiksabaani on veren hyytymistekijä Xa:han sitoutuva kilpaileva reversibeeli estäjä. Apiksabaani vähentää siten veren hyytymistä, eli se on antikoagulantti.[1] Se luetaan ns. ksabaanien lääkeryhmään, jotka vaikuttavat samalla tapaa.[3]
Suomessa on myynnissä 2,5 milligrammaa (mg) ja 5 mg apiksabaania sisältäviä tabletteja kauppanimellä Eliquis (valmistaja: Bristol-Myers Squibb), joita käytetään veritulppien ennaltaehkäisyyn eri sairauksissa tai leikkauksien yhteydessä.[4]
Eliquis sai myyntiluvan 2011 Suomessa ja EU:ssa.[5]
Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomessa apiksabaania käytetään laskimon veritulpan ehkäisyyn aikuisilla, joille on tehty polvi- tai lonkkaproteesileikkaus sekä aivohalvauksen ja veritulppien ehkäisyyn eteisvärinäpotilailla. Sitä käytetään myös syvän laskimotukoksen ja keuhkoveritulpan hoitoon ja uusiutumisen ehkäisyyn.[4]
Annostus riippuu lääkärin määräyksestä. Yleensä tabletteja niellään kahdesti päivässä ja leikkauspotilailla aloitusannos otetaan usein 12–24 tunnin jälkeen leikkauksesta. Ne voidaan ottaa ruokailusta riippumatta. Tabletin unohtuessa se otetaan heti ja sitten jatketaan tablettien ottamista normaalisti.[4]
Vasta-aiheet ja huomiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yli 80-vuotiaiden tai alle 60 kg painoisten voi olla suotavaa käyttää pienempää 2,5 mg nieltyä annosta.[1][6] Muita huomioitavia tekijöitä ovat:
- munuaisten vajaatoiminta lisää lääkkeen tehoa, sillä tällöin se poistuu virtsassa heikommin kehosta. Lääkettä ei suositella vakavaa vajaatoimintaa poteville, joilla kreatiniinipuhdistuma (CrCl) on alle 15 ml/min. Keskivakavaa vajaatoimintaa (CrCl 15–30 ml/min) potevien voi olla suotavaa käyttää pienempiä 2,5 mg nieltyjä annoksia.[1]
- vakavaa maksan vajaatoimintaa (Child Pugh C kirroosipotilaat) poteville lääkettä ei suositella. Lääke hajoaa maksassa. Siksi vajaatoiminnassa lääkkeen teho voi kasvaa.[1]
- lääkettä ei saa käyttää raskauden tai imetyksen aikana.[4]
- P-glykoproteiinin (P-gp) tai CYP3A4:n toimintaa voimakkaasti alentavat lääkkeet lisäävät apiksabaanin tehoa. Näitä lääkkeitä ovat muun muassa ritonaviiri, ketokonatsoli, itrakonatsoli[1] ja posakonatsoli.[6] P-gp tai CYP3A4:n toimintaa merkittävästi lisäävät lääkkeet heikentävät apiksabaanin tehoa. Näitä ovat muun muassa rifampisiini, karbamatsepiini, fenytoiini,[1] fenobarbitaali[6] ja tietyt yrtit kuten mäkikuisma. Edellä mainittuja tai vastaavia lääkkeitä tai yrttejä ei tule käyttää apiksabaanin kanssa.[1]
- lääkettä ei suositella niille, joilla on tavallista suurempi verenvuotoriski. Tähän liittyviä käytön ehkä estäviä tekijöitä ovat muun muassa maha-suolikanavan haavat; verta vuotavat kasvaimet; äskettäinen aivo- tai selkäydinvaurio; äskettäinen kallonsisäinen verenvuoto; äskettäinen aivo-, selkäydin- tai silmäleikkaus; todetut tai epäillyt ruokatorven laskimolaajentumat; valtimo-laskimoepämuodostumat; valtimon pullistumat tai merkittävät selkärangan- tai aivojensisäiset verisuonipoikkeavuudet.[6]
Haittavaikutukset ja yliannostus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lääkkeen normaalin käytön aikana voi ilmetä punasolujen vähenemistä eli anemiaa, verenvuotoja, pahoinvointia ja ruhjevammoja.[4]
Koska apiksabaani vähentää veren hyytymistaipumusta, voi sen yliannostus johtaa hengenvaarallisiin verenvuotoihin. Lääkeaineen vastamyrkky andeksaneetti alfa on suonensisäisesti annettava rekombinantti-DNA-tekniikalla tuotettu hyytymistekijä Xa. Se ei toimi hyytymistekijänä, mutta sitoo apiksabaania ja muita samalla tapaa vaikuttavia lääkkeitä eli ksabaaneja hyytymistekijä Xa:n tapaan suhteessa 1:1, jolloin ksabaanien vaikutus alenee. Lisäksi lääkehiili voi vähentää apiksabaanin vaikutusta. Dialyysi ei poista apiksabaania kehosta tehokkaasti sen suuren veren proteiinisitoutuvuuden takia.[7]
Toimintamekanismi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Apiksabaani on veren hyytymistekijä Xa:han spesifisesti sitoutuva, ja tekijän toimintaa kilpailevasti ja reversibeelisti estävä aine.[1] Normaalisti veren hyytymisreaktion alkaessa Xa:t tuottaisivat hyytymistekijöiden Va kanssa protrombinaaseja verihiutaleiden pinnalle, jotka muuntavat protrombiinia trombiiniksi. Trombiini muuntaa proteolyysillä vereen liukoista fibrinogeeniä ei-liukoiseksi fibriiniksi, jotka tuottavat hyytymän. Lisäksi trombiinit aktivoivat hyytymiseen osallistuvia verihiutaleita.[8]
Farmakokinetiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Niellyn 10 mg tai pienemmin annoksin apiksabaanin hyötyosuus on noin 50 % vain osittaisen suolistollisen imeytymisen ja maksan ensikierron metabolian takia. Ruoka ei vaikuta merkittävästi imeytymiseen. Lääkkeen teho kasvaa likimain verrannollisesti nieltyihin 10 mg annoksiin asti.[1]
Veriplasman apiksabaanipitoisuudet ovat suurimmat 3–4 tunnin kuluttua lääkkeen syönnistä. Noin 87 % lääkkeestä on sitoutuneena albumiiniin. Dialyysissä lääkettä poistuu kehosta jonkin verran.[1]
Lääke metaboloituu pääosin CYP3A4:n ja CYP3A5:n avulla ja vähemmässä määrin CYP1A2:n, CYP2C8:n, CYP2C9:n, CYP2C19:n ja CYP2J2:n avulla.[1] Lääkkeestä noin 27 % erittyy virtsaan ja loput sappinesteessä ulosteeseen.[9] Niellyin 20 mg annoksin noin 88 % virtsaan ja noin 61 % ulosteeseen erittyvistä aineista on muuntumatonta apiksabaania. Muuntumattoman lääkkeen eritys virtsaan tapahtuu munuaisissa tiettävästi P-glykoproteiinikuljetinproteiinien (P-gp) ja ABCG2:n kautta.[1]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s W Byon et al: Apixaban: a clinical pharmacokinetic and pharmacodynamic review. Clinical Pharmacokinetics, 2019, s. 1–15. doi:10.1007/s40262-019-00775-z. ISSN 0312-5963. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Apixaban Drugs.com. Viitattu 6.9.2019.
- ↑ DJ Sen: Xabans as direct factor Xa inhibitors. Journal of Bioanalysis & Biomedicine, 2015, 7. vsk, nro 1. doi:10.4172/1948-593X.1000e127. ISSN 1948-593X. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ a b c d e Eliquis Duodecim – Terveyskirjasto. Viitattu 6.9.2019. [vanhentunut linkki]
- ↑ A Kalliokoski: Uusien oraalisten antikoagulanttien käyttöaiheet laajenevat – Sic! sic.fimea.fi. Arkistoitu 5.11.2019. Viitattu 7.9.2019.
- ↑ a b c d Valmisteyhteenveto (PDF) ema.europa.eu.
- ↑ Ondexxya International non-proprietary name: andexanet alfa. European Medicines Agency, 2019, s. 11–17. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ S Palta, R Saroa, A Palta: Overview of the coagulation system. Indian Journal of Anaesthesia, 2014, 58. vsk, nro 5, s. 515–523. PubMed:25535411. doi:10.4103/0019-5049.144643. ISSN 0019-5049. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ W Mueck, S Schwers, J Stampfuss: Rivaroxaban and other novel oral anticoagulants: pharmacokinetics in healthy subjects, specific patient populations and relevance of coagulation monitoring. Thrombosis Journal, 2013, 11. vsk, nro 1, s. 10. PubMed:23809871. doi:10.1186/1477-9560-11-10. ISSN 1477-9560. Artikkelin verkkoversio.