Valkoapila
Sivulta puuttuu | Valkoapila | ||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||||
| Trifolium repens L. |
||||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||||
 Valkoapila Wikispeciesissä |
Valkoapila (Trifolium repens) on valkokukkainen apila. Se kasvaa luonnonvaraisena Euroopassa, Pohjois-Afrikassa ja Aasian länsiosissa, mutta sitä viljellään muuallakin rehuksi suuren valkuaisainepitoisuutensa takia. Sitä käytetään myös nurmikkosekoituksissa, koska se kestää varsin hyvin tallaamista.[1]
Valkoapilan kukkavarret kasvavat noin 5-10 cm pitkiksi. Niiden päässä on pallomainen, valkoinen tai hennon vaaleanpunertava halkaisijaltaan parisenttinen kukinto, joka tuoksuu makealle. Lehdet ovat 3-5 cm pitkän varren päässä ja muodostuvat yleensä kolmesta sydämen- tai kyynelenmuotoisesta lehdykästä. Poikkeuksellisesti lehdyköitä saattaa olla neljä tai useampiakin. Nelilehdykkäistä apilanlehteä (ns. neliapilaa) on pidetty hyvän onnen tuojana. [2] Valkoapila luokitellaan Suomessa muinaistulokkaaksi.
Valkoapila lisää maan typpipitoisuutta juuristossa elävien Rhizobium-suvun typpibakteerien avulla, kuten muutkin hernekasvit. [3]
Alsikeapila (Trifolium hybridum) on valkoapilan näköislaji.
Sisällysluettelo |
Käyttö [muokkaa]
Apilan kukkia voi käyttää ravinnoksi joko kuivattuna tai sellaisenaan. Pulavuosina sitä on yleisesti sekoitettu leipätaikinaan. Myös lehtiä voi käyttää esim. salaatteihin. [4]
Viljelykäyttö [muokkaa]
1-5. Valkoapila viihtyy alueilla 1-3. Valkoapilalle maan vesitalouden tulee olla kunnossa, sillä valkoapila on kuivuuden arka kasvi, joka ei kuitenkaan siedä myöskään liiallista vettä. Ojituksen on oltava kunnossa ja liian poudan arkoja kasvupaikkoja tulee välttää. Paras kasvupaikka on loiva rinne ja maalaji hikevä hieta. Maan pH:n tulee olla yli 5,5. [5]
Valkoapilaa käytetään laitumissa, koska sillä on hyvä tallauksenkesto- ja jälkikasvukyky rönsyilevän kasvutapansa vuoksi. Valkoapila menestyy säilörehunurmissakin. [6] Sen sadontuottokyky on kuitenkin matalampi kuin esimerkiksi puna- ja alsikeapilalla. Tästä syystä voi olla hyvä käyttää näitä tallausta kestämättömiä lajeja myös laitumissa lisäämään ensimmäisen vuoden satoa. [7]
Valkoapiloista on saatavilla muutamaa eri lajiketta. Lajikkeet Sonja ja Hebe soveltuvat molemmat viljelyvyöhykkeille 1-3.[8]. Kylvömääräksi suositellaan seoksiin 1-3 kg/ha. Valko-apilan siemen ympättynä maksaa n. 13-15 €/kg.[9].
Katso myös [muokkaa]
Lähteet [muokkaa]
- ↑ Murskevilja toteutti brittifarmin monet tavoitteet (numero 1 s.24) Tammikuu 2005. Maatilan Pirkka. Viitattu 24.7.2007.
- ↑ Yrttitarha 2000. Länsi-Pirkanmaan Koulutuskuntayhtymä. Viitattu 24.7.2007.
- ↑ Finfood oppimateriaali Viitattu 24.7.2007.
- ↑ Nunna, Nektaria: Lintulan luostarin Yrttiopas, s. 12. Maahenki Oy, 2009. ISBN 978-952-67089-1-1.
- ↑ [1] Viitattu:12.2.2012
- ↑ [2] Viitattu:12.2.2012
- ↑ [3] Viitattu:12.4.2012
- ↑ [4] viitattu:15.4.2013
- ↑ [5] viitattu:15.4.2013
Aiheesta muualla [muokkaa]
- Pinkka, Lajituntemuksen oppimisympäristö: Valkoapila (Trifolium repens)
- Nettikasvio: Valkoapila (Trifolium repens)
- Valokki - Nettikasvio: Valkoapila (Trifolium repens)
- Luontoportti: Valkoapila (Trifolium repens)
- ITIS: Trifolium repens (englanniksi)
- United States Department of Agriculture (USDA): Trifolium repens (englanniksi)
- Food and Agriculture Organization of the United Nations (FAO): Trifolium repens (englanniksi)
