Bentsyylialkoholi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Bentsyylialkoholi
Benzyl-alcohol-2D-skeletal.png Benzyl-alcohol-3D-vdW.png
Tunnisteet
CAS-numero 100-51-6
IUPAC-nimi Fenyylimetanoli
SMILES OCc1ccccc1
Ominaisuudet
Kemiallinen kaava C7H7OH
Moolimassa 108,14 g/mol
Tiheys 1,044 g/cm³
Sulamispiste −15 °C (258 K)
Kiehumispiste 205 °C (478 K)
Liukoisuus 4 g/100 ml

Bentsyylialkoholi eli fenyylimetanoli on aromaattinen alkoholi, jota käytetään pienissä määrin hajuaineena deodoranteissa. Se on myös tärkeä liuotin esimerkiksi maalinpoistoaineissa. Kemiallisesti siinä on bentseenirengas, johon on liittynyt metanolirunko.

Aineen molekyylikoostumus on C7H7OH, rakennekaava C6H5CH2OH, CAS-numero 100-51-6 ja moolimassa 108,13 g/mol. Huoneenlämmössä se on neste, jonka tiheys on 1 045 kg/m3, sulamispiste -15 celsiusastetta, höyrystymislämpötila 205 °C, leimahduspiste 93 °C c.c. ja itsesyttymislämpötila 436 °C. Bentsyylialkoholista käytetään myös nimityksiä bentseenimetanoli, fenyylikarbinoli, alfa-hydroksitolueeni, bentsoyylialkoholi ja fenyylimetanoli.

Bentsyylialkoholia voi valmistaa bentsyylikloridista (C7H7Cl) alkalimetallikarbonaattien avulla)[1] tai pelkistämällä bentsaldehydistä (C6H5CHO). Yhdiste puhdistetaan tislaamalla. Se on huoneenlämmössä väritön, hieman öljymäinen neste, jossa on mieto, miellyttävä tuoksu. Se on kohtalaisen hyvin veteen liukeneva (4 g/100 ml), samoin moniin orgaanisiin liuottimiin. Se hapettuu ilman vaikutuksesta hitaasti bentsaldehydiksi.[1]

Bentsyylialkoholia on yhtenä ainesosana muun muassa jasmiini- ja neilikkaöljyssä sekä perubalsamissa. Se on muun muassa ihoa ärsyttävä aine, mikä on mainittava käyttöturvallisuustiedoissa.

Bentsyylialkoholia käytetään teollisuudessa liuottimena ja hajusteissa käytettävien estereiden valmistukseen.[1] Bentsyylialkoholi on myös hyväksytty EU:ssa elintarvikkeiden lisäaineeksi. Sen tehtävä on toimia kantaja-aineena makeisissa, leivonnaisissa ja juomissa. Bentsyylialkoholin E-koodi on E 1519.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Alén, Raimo: Kokoelma orgaanisia yhdisteitä: Ominaisuudet ja käyttökohteet, s. 172-173. Helsinki: Consalen Consulting, 2009. ISBN 78-952-92-5627-3.
  2. Lisäaineopas Evira. Viitattu 29.7.2014.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]