Pak 40

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
PaK 40 Panssarimuseossa Parolassa
PaK 40 takaa kuvattuna
PaK 40 tuliasemassa jatkosodan aikana

PaK 40 eli 7,5 cm Panzerabwehrkanone 40 (L/46) oli saksalainen toisen maailmansodan aikainen 75 mm panssarintorjuntatykki.

Kehittäminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rheinmetall-Borsig AG aloitti aseen suunnittelun jo ennen Saksan Neuvostoliiton-sotaretkeä. Kuitenkin vasta kesällä 1941, saksalaisten kohdattua neuvostoliittolaisia vahvasti panssaroituja T-34/76- ja KV-1-vaunuja, tykin kehitystyö sai todella vauhtia. Saksalaisten tuolloin raskain pst-tykki, 5 cm PaK 38 (L/60) osoittautui selvästi alitehoiseksi uusien Neuvostoliiton panssarivaunujen etupanssarin läpäisemiseksi.

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uutta tykkiä alettiin jakaa rintamajoukoille vuoden 1942 alkupuoliskolla, ja se osoittautui erinomaiseksi aseeksi. PaK 40 kykeni tuhoamaan kaikki liittoutuneiden yleisimmät panssarivaunutyypit tyypillisillä taisteluetäisyyksiltä aina sodan loppuun saakka. Kaikkein raskaimpien sodan loppupuolen vaunujen, kuten Josif Stalin-2:n etupanssaria tykki ei kuitenkaan kyennyt läpäisemään aivan lähietäisyyksiä lukuun ottamatta.

Tykkiä käytettiin myös erityyppisten panssarintorjuntavaunujen ja -ajoneuvojen aseena. PaK 40:llä aseistetuista panssarintorjuntavaunuista tärkeimpiä olivat Marder I- sekä eräät Marder II- ja III-vaunujen alatyypit. Muita aseella varustettuja panssarintorjunta-ajoneuvoja olivat esimerkiksi Sd.Kfz. 251/22 -puolitelavaunu sekä harvinainen tela-alustainen versio, 7,5 cm PaK 40/4 auf RSO, jossa oli sama alusta kuin Raupenschlepper Ost-telaketjutraktorissa. Monissa muissa saksalaisissa rynnäkkötykeissä ja panssarintorjuntavaunuissa oli myös 75 mm tykki, mallia 7,5 cm PaK 39 (L/48) tai 7,5 cm StuK 40 (L/48). Nämä tykit olivat kuitenkin hieman pidempiputkisia, minkä lisäksi niissä oli merkittävästi lyhyempi ja paksumpi hylsy, joten ampumatarvikkeet eivät olleet PaK 40-tykkien kanssa vaihtokelpoisia.

PaK 40 pysyi koko sodan ajan saksalaisten panssarintorjuntajoukkojen tärkeimpänä tykkiaseena. Kuten muillakin saman kaliiperiluokan tykeillä, oli PaK 40:llä painoa niin paljon, että sitä oli miltei mahdotonta liikutella miesvoimin. Tämä teki tuliaseman vaihdosta taistelun kestäessä vaikeaa. Muita olennaisia huonoja puolia tykissä ei juurikaan ollut. Ampumatarvikkeina PaK 40:lle oli saatavilla panssarikranaatti, sirpalekranaatti, ontelokranaatti, kiinteäkuorinen alikaliiperiammus, savukranaatti ja meltorautainen panssariammus. Näistä kahta viimeisenä mainittua ampumatarviketyyppiä ei toimitettu Suomeen. Aseen kokonaisvalmistusmäärä oli koko sodan aikana noin 23 300 kappaletta.

PaK 40 Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

PaK 40-tykkejä toimitettiin Saksasta Suomen puolustusvoimille jatkosodan aikana 210 kappaletta. Suomessa tykistä käytettiin nimityksiä 75 K/40 ja 75 PstK/40. Liikkuvaa panssaria sillä ammuttiin yleensä korkeintaan 700 metriin asti ja vaunun tuhoamiseen tarvittiin keskimäärin kaksi laukausta. Ase oli paras Suomessa koskaan käytössä ollut pst-tykki ja pysyi varauskalustona 1980-luvulle asti.

Museoidut tykit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tekniset tiedot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Täydellinen nimike: 7,5 cm Panzerabwehrkanone 40 (L/46)
  • Tyyppi: vedettävä panssarintorjuntakanuuna
  • Kaliiperi: 75 mm
  • Tykin pituus tuliasemassa: 5 750 mm
  • Tykin suurin leveys tuliasemassa: 2 600 mm
  • Tykin korkeus kilven yläreunaan: 1 260 mm
  • Putken pituus pl. suujarru: 46 kaliiperia, 3 450 mm
  • Putken kierteet: 32 kappaletta
  • Luisun (putken peräytyminen ja palautuminen ammunnassa) normaalipituus: 900 mm
  • Lukko: puoliautomaattinen kiilalukko, sivusuunnassa liikkuva sulkukappale
  • Tuliasemapaino: 1 425 kg
  • Marssipaino: 1 500 kg
  • Koro: -6°–+22°
  • Sivusuuntausala: 65°
  • Tulinopeus: 12-15 ls/min (käytännön tulinopeus 5-8 ls/min, maksimitulinopeus alueammunnassa 10 ls/min)
  • Lähtönopeus, panssarikranaatti: 792 m/s
  • Lähtönopeus, sirpalekranaatti: 550 m/s
  • Lähtönopeus, alikaliiperiammus: 933 m/s
  • Suurin tähtäyslaitteen matkarummun asetus panssarikranaatille: 1 800 m
  • Suurin tähtäyslaitteen matkarummun asetus sirpalekranaatille: 2 800 m
  • Suurin tähtäyslaitteen matkarummun asetus alikaliiperiammukselle: 1 100 m
  • Putken elinikä: noin 6 000 laukausta
  • Lavetti: putkihaaralavetti
  • Valmistajat (mm.): Ardeltwerke (Eberswalde), Gustloffwerke (Weimar) ja Ostlandwerke (Königsberg)
  • Hinta: 12 000 Reichsmarkia

Tärkeimmät ampumatarvikkeet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Panzergranatpatrone 39 PaK 40 (Pzgr. Patr. 39)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Tyyppi: patrunoitu panssarikranaattilaukaus
  • Ammus: Panzergranate 39 –panssarikranaatti
    • Ammuspaino: 6,8 kg
    • Lähtönopeus: 770 m/s
    • Räjähdysainelataus: 17 g flegmatoitua heksogeenia
  • Laukauksen paino: 11,52 kg
    • Hylsyn pituus: 716 mm

Panzergranatpatrone 40 PaK 40 (Pzgr. Patr. 40)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Tyyppi: patrunoitu alikaliiperiammuslaukaus, kiinteä kuori
  • Ammus: Panzergranate 40
    • Ammuspaino: 4,1 kg
    • Lähtönopeus: 930 m/s
    • Räjähdysainelataus: 0
  • Laukauksen paino: 8,61 kg
    • Hylsyn pituus: 716 mm
  • Panssariteräksen läpäisykyky 70 asteen iskukulmalla: 170 mm

Granatpatrone 38 Hl/B PaK 40 (Gr. Patr. 38 Hl/B)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Tyyppi: patrunoitu ontelokranaattilaukaus
  • Ammus: Granate 38 Hl/B
    • Ammuspaino: 4,6 kg
    • Lähtönopeus: 450 m/s
  • Laukauksen paino: 7,36 kg
    • Hylsyn pituus: 716 mm
  • Ontelokranaatin läpäisykyky: 60 - 93 mm

Sprenggranatpatrone 34 PaK 40 (Sprgr. Patr. 34)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Tyyppi: patrunoitu sirpalekranaattilaukaus
  • Ammus: Sprenggranate 34
    • Ammuksen paino: 5,75 kg
    • Lähtönopeus: 550 m/s
    • Räjähdysainelataus: 0,69 kg amatolia
  • Laukauksen paino: 9,45 kg
    • Hylsyn pituus: 716 mm

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Datenblatt, 7,5 cm Pak 40 (L/46)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta PaK 40.