Morane-Saulnier M.S.406

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Morane-Saulnier M.S.406
Morane-Saulnier..1.jpg
Suomen ilmavoimien M.S.406
Tyyppi Hävittäjä
Alkuperämaa Ranskan lippu Ranska
Valmistaja Morane-Saulnier
Ensilento 8. elokuuta 1935 [1]
Pääkäyttäjät Ranskan ilmavoimat
Suomen ilmavoimat
Sveitsin ilmavoimat
Turkin ilmavoimat

Morane Saulnier M.S.406 oli ranskalaisen Morane Saulnier -tehtaan valmistama toisen maailmansodan aikainen hävittäjälentokone, joka otettiin käyttöön 1938.

Kehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Konetyyppiä alettiin suunnitella vuonna 1934. Koneen ensilento tapahtui elokuussa 1935 tyyppinimellä M.S.405. Koneen Hispano-Suiza–moottori oli alitehoinen, ja sen aseistus ja ohjaamon panssarointi olivat heikkoja. Kahden prototyypin lisäksi 405-mallista tilattiin 16 koneen esisarja, jonka jälkeen siirryttiin 406-tyyppiin.

Ranskan joutuessa mukaan sotaan syyskuussa 1939 Ranskan ilmavoimilla oli 573 Morane Saulnier 406:ta, ja Saksan hyökätessä Ranskaan toukokuussa 1940 koneita oli valmistettu 1 074. Ranska menetti puolustustaistelussa (lähteestä riippuen) 150–400 Moranea saavuttaen 171 varmaa ja 93 todennäköistä ilmavoittoa. Kaartotaisteluissa kone pärjäsi, mutta oli muuten alakynnessä nopeampia ja tulivoimaisempia Messerschmitt-koneita vastaan. Koneen paineilmajärjestelmä kärsi jäätymisongelmista jopa Ranskan talvessa.

Sveitsi osti Morane Saulnierilta lisenssin ja rakensi 82 konetta tyyppimerkinnällä D-3800 sekä 1 000 hv:n Hispano-Suiza 12YS1 -moottorilla varustettua paranneltua D-3801 -versiota 207 kappaletta. Turkkiin myytiin 45 Morane Saulnier 406:a. Liettua tilasi 12 ja Puola 160 konetta, mutta kumpikaan ei ehtinyt saada koneitaan.

Koneita käyttivät Ranskan ohella Saksa, Kroatia, Sveitsi, Turkki, Italia ja Suomi.

Hankinta Suomeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ranska lahjoitti talvisodan aikana Suomelle 50 Morane-Saulnier 406 -hävittäjää, joista kuitenkin vain 30 saatiin. Koneet kuljetettiin Malmöhön, jossa ne koottiin muutamassa viikossa ja lennettiin Suomeen helmikuun 1940 aikana.

Välirauhan ja jatkosodan aikana ostettiin Saksan sotasaalisvarastoista 57 Morane-Saulnier -hävittäjää lisää. Ostetut yksilöt edustivat malleja 406 ja 410, ja alatyyppejä (esimerkiksi aseistuksen ja potkurivarustuksen osalta) oli useita. Koneet olivat peruskorjaamattomia. Ensimmäiset kymmenen konetta saatiin vuodenvaihteessa 1940/1941, kesä–elokuussa 1941 seuraavat kymmenen konetta, viisi konetta marraskuussa ja heinä–lokakuussa 1942 useassa erässä yhteensä 32 konetta.

Kaikkiaan Suomella oli 87 Morane-Saulnier-hävittäjää, niistä 76 mallia 406 ja 11 mallia 410.

Käyttö Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen ilmavoimien lentolaivueista Morane-kalustoa käytti kaksi laivuetta, lentolaivueet 14 ja 28.[2] Koneen lento-ominaisuudet olivat hyvät. Vakauden suhde ohjattavuuteen oli pelkän lentämisen kannalta hyvä, mutta ammuttaessa kone oli tavattoman epävakaa lyhyen rungon liikehtiessä tähdättäessä levottomasti. Koneen kaartokyky oli hyvä, minkä ansiosta moni suomalaislentäjä säilytti henkensä tiukoissa tilanteissa. Morane-Saulnier 406:n pääaseena oli potkurinnavan läpi ampuva 20 mm Hispano-Suiza-tykki. Ase oli epäluotettava ja lakkoili usein jo parin ammutun sarjan jälkeen. 410-mallissa oli neljä 7,5 mm siipikonekivääriä, joiden läpäisykyky oli heikko. Aseistusta parannettiin Suomessa asentamalla tykin tilalle 12,7 mm Berezina ja Colt -konekiväärejä, joista erityisesti Berezina oli epäluotettava.[2]

Radion kuuluvuus ja toiminta oli sekin kyseenalainen. Moottori oli alitehoinen ja herkkä ylikuumenemiselle. Aseiden, moottorin ja radion ohessa koneen paineilmajärjestelmä aiheutti Ilmavoimien mekaanikoille paljon päänvaivaa.

Morane-Saulnier oli suunnitteluaikanaan ajanmukainen kone, mutta jo vuonna 1939 Länsirintamalla vanhentunut. Suomessa eversti Rikhard Lorentz esitti koneen hyllyttämistä suurten tappioiden vuoksi jo syyskuussa 1942. Hyllytysesitykseen liittyvät parannusehdotukset johtivat Mörkö-Moraneen.[2]

Mörkö-Morane[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Moranen varustaminen venäläisellä sotasaalismoottorilla (Klimov M-103) nousi ensimmäisen kerran esille elokuussa 1940. Pontimena oli alkuperäisen Hispano-Suiza-varamoottorien ja -varaosien puute ja Klimov M-103:n samankaltaisuus Hispano-Suizan kanssa, olihan M-103 siitä kehitetty. Toimeksianto peruttiin jo kuukauden kuluttua, kun selvisi, että Suomi sai ostaa Morane-hävittäjiä Saksan sotasaalisvarastosta.

Jatkosodassa Morane osoittautui suoritusarvoiltaan ja aseistukseltaan niin riittämättömäksi, että omat tappiot ilmataisteluissa alkoivat kasvaa. Syyskuussa 1942 eversti Richard Lorenz esitti vaihtoehtoisesti koneen hyllyttämistä tai sen varustamista joko M-105 tai M-103 -moottorilla.

Asennussuunnittelu aloitettiin välittömästi. Moottoriksi tuli 1 100 hevosvoiman (820 kW) Klimov M-105P ja pääaseeksi 20mm tykki, jonka lisäksi siipiin jätettiin kaksi 7,5 mm konekivääriä. Muutoksia jouduttiin tekemään myös pakoputkistoon, ahtimeen, jäähdytysnestesäiliöön ja öljynjäähdyttimeen. Muutostyö tehtiin ilman piirustuksia ja ensimmäinen muutettu kone (MS-631) valmistui koekäyttöön jo tammikuussa 1943 ja ensilento tapahtui helmikuussa 1943. Koneessa ilmeni kuitenkin jäähdytysongelmia, jolloin koneeseen jouduttiin suunnittelemaan kokonaan uusi nestejäähdytin. Myös öljynjäähdytin jouduttiin vaihtamaan Messerschmittin jäähdyttimeen[3]. Koelennoilla kesällä ja syksyllä 1943 Mörkö-Morane osoittautui selvästi alkuperäistä paremmaksi. Huippunopeus oli 510 km/h luokkaa ja kohoamisnopeus jopa 25 m/s[4].

Sarjamuutosten valmistelu aloitettiin joulukuussa 1943. Saksasta ostettiin helmikuussa 1944 85 kappaletta M-105-moottoreita. Niiden lisäksi käytettiin omia sotasaalismoottoreita. Sarjaosien valmistukseen päästiin huhtikuussa 1944 ja ensimmäiset muutetut koneet luovutettiin laivuekäyttöön heinäkuussa 1944 ja viimeiset valmistuivat maaliskuussa 1945, jolloin kaikki 41 käyttökelpoista Morane-hävittäjää oli muutettu Mörkö-Moraneiksi.

Sveitsissä lisenssillä valmistettu versio D 3801 vastasi suorituskyvyltään suunnilleen Mörkö-Moranea. Sen moottori Hispano-Suiza HS 12Y51 kehitti 1 050 hv. Jäähdytin oli kiinteä. Nopeus oli 535 km/h. Aseistuksena oli MS 410:n tapaan neljä konekivääriä ja tykki.[5]

Morane MS 406 vs Mörkö-Morane suorituskyvyn vertailutaulukko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teho Huippunopeus
merenpinnassa
Huippunopeus
taistelukorkeudessa
Matkanopeus Nousukyky Lentomatka Lakikorkeus
860 hv 377 km/h 449 km/h (5480 m) 300 km/h 14 m/s 840 km 8 500 metriä
1 100 hv 435 km/h 510 km/h (4 000 m) 410 km/h 17-20 m/s ei tiedossa 11 800 metriä

Vaikka taistelukokemukset jäivät vähäisiksi, Mörkö-Morane kasvaneesta painosta huolimatta osoittautui esikuvaansa verrattuna ylivoimaiseksi hävittäjäksi – jatkosodan toiseksi käyttökelpoisimmaksi hävittäjäkonetyypiksi, häviten vain Me 109:lle, tosin liian myöhään. Muutostyötä eniten haitanneet jäähdyttäjäongelmat saatiin ratkaistua vasta keväällä 1944.[6] Muutos oli pakon sanelema mutta myös taloudellisesti perusteltu[7]. Mörkö-Moranet palvelivat Ilmavoimissa syyskuuhun 1948 saakka.

Tekniset tiedot (406)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

D-3801J museossa Sveitsissä

Yleiset ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Miehistö: 1 ohjaaja
  • Pituus: 8,17 m
  • Kärkiväli: 10,62 m
  • Siipipinta-ala: 16,00 m²
  • Tyhjäpaino: 2 000 kg
  • Suurin lentoonlähtöpaino: 2 600 kg
  • Voimalaite: Hispano-Suiza 12Y 31 V -rivimoottori, 12 sylinteriä, huipputeho 3 150 metrissä 641 kW (860 hv), potkurina Chauviere 351 -vakiokierrospotkuri

Suoritusarvot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Huippunopeus: 486 km/h (valmistajan ilmoitus jäähdyttäjä sisällä 5 000 metrissä)
  • Huippunopeus: 450 km/h (tehdasuusi kone jäähdyttäjä ulkona 5 000 metrissä)
  • Kohoamisnopeus: 10 m/s (0–3 000 metrissä)
  • Matkanopeus: 285 km/h (5 000 metrissä)
  • Lentomatka: 810 km
  • Lakikorkeus: 9 000 m

Aseistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 3x 7,5mm Chatellerault MAC 1934 ja joissakin yksilöissä potkurinnavan läpi ampuva 20 mm Hispano-Suiza-tykki jolle 55 ammusta.

Tekniset tiedot (Mörkö-Morane)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Morane-Saulnier MS 406 C1

Yleiset ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Miehistö: 1 ohjaaja
  • Pituus: 8,17 m
  • Kärkiväli: 10,62 m
  • Siipipinta-ala: 16,00 m²
  • Tyhjäpaino: 2 210 kg
  • Suurin lentoonlähtöpaino: 2 787 kg
  • Voimalaite: Klimov M-105P -rivimoottori, 12 sylinteriä, huipputeho 820 kW (1 100 hv) 2 000 metrissä, potkurina W-61P.

Suoritusarvot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Huippunopeus: noin 440 km/h (merenpinnan tasalla)
  • Huippunopeus: noin 510 km/h (4 000 metrissä)
  • Kohoamisnopeus: noin 17 m/s (0–3 000 metrissä)

Aseistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 2x 7,5mm Chatellerault MAC 1934 ja potkurinnavan läpi ampuva 20 mm Mauser MG-151/20 -tykki johon 150 ammusta.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. http://www.flugzeuginfo.net/acdata_php/acdata_ms406_en.php
  2. a b c Lentäjän näkökulma II 122-141
  3. Raunio 2007 s. 230
  4. Raunio 1993 s. 128
  5. aviastar.com
  6. * Keskinen Kalevi, Stenman Kari, Niska, Klaus: Suomen ilmavoimien historia 4; Morane.Saulnier M.S. 06; Caudron C.714. Forssa: Tietoteos, 1975. ISBN 951-9035-19-2. sivu 5
  7. Raunio 2007 s. 232

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]