Montreal-Urheilu

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Montreal-Urheilu (v:sta 1996 Montreal Sports)
Perustettu 1960 (1963)
Perustaja Mikko J. Westerberg, Kalevi Numminen
Lakkautettu 13.3.2009, sen jälkeen tavaramerkkiä hoitava Warrior Sports Finland Oy
Kotipaikka Tampere, tuotanto & varastot: Viiala (1963-1978) ja Padasjoki (1978-2008)
Toimiala urheilutukkukauppa
Tuotteet urheiluvälineet

Montreal-Urheilu Oy oli suomalainen urheiluvälinevalmistaja, jonka päätuote oli Montreal-jääkiekkomaila. Mailamerkin tuotanto alkoi vuonna 1963 Tampereen lähellä Viialassa ja vuodesta 1978 Padasjoella, jonne rakennettiin uudisrakennus mailatehtaaksi. Yritys Tehtaan tuotantoa jatkettiin Padasjoella vuoteen 2019 eli 41 vuoden ajan.

Montreal-Urheilun synty - ensin Tammer-Urheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Montreal-Urheilun syntyminen liittyy käynnistyneeseen jääkiekon harrastuksen kasvuun 1960-luvun alussa. Tässä vaiheessa jääkiekkomailat olivat puisia ja sarjapelaajat hankkivat niitä ulkomailta. Mailakehitykseen liittyy maailmansotien jälkeen tapahtunut suomalaisen vaneriteollisuden kasvu, joka mahdollisti uusien mailaratkaisujen kehittämisen. Näin 1960-luvun alussa oli syntynyt jo kolme teollista mailojentuottajaa eli helsinkiläinen Koho-tuote, lauritsalalainen Comet (myöhemmin Fighter) ja säynätsalolainen Toronto.[1]

Montreal-mailan synty liittyi Tapparan edustusjoukkueeseen pelaajaksi juuri nousseen Kalevi Nummisen ideoihin. Numminen tutustui tällöin nuoreen tamperelaiseen tilitoimistoyrittäjään Mikko J. Westerbergiin, jonka kanssa Numminen perusti vuonna 1961 Tammer-Urheilu -nimisen yrityksen jääkiekkomailojen valmistamiseksi. Westerberg toimi perustetun yrityksen toimitusjohtajana ja Numminen tuotekehityksestä vastaavana. Mailat teetettiin paikallisissa puusepänverstaissa tilausten mukaan. Merkittävänä näkyvyyden luojana Montreal-mailalle oli Nummisen oman seuran Tapparan ottaessa käyttöön Montreal-mailan kaudella 1960-1961.[1]

Tapparan kauden 1960-1961 Suomen mestaruuden voittanut joukkue Montreal-mailoineen. Kalevi Numminen eturivissä vasemmalla.

Merkittävänä käännekohtana tuoteidean kehittämiselle oli Colorado Springsin vuoden 1962 jääkiekon MM-kisat, joissa Kalevi Numminen ja toinen jääkiekkomailakehittäjä Kari Aro pelasivat Suomen joukkueessa. Paluumatkalla kisoista Suomen joukkueen viisi jäsentä, Numminen ja Aro kahtena heistä, pääsi tutustumaan Minneapolisissa Northlandin mailatehtaaseen. Siellä suomalaisille selvisi kaksi keskeistä asiaa, jonka Northland teki toisin kuin suomalaiset mailanvalmistajat so. lavan ja varren liitoskohdan vahvistaminen lasikuidulla ja ilmapaineisten puristimien käyttö.[2]

Montreal-Urheilu ja -maila lähtee lentoon[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Northlandista saatujen ideoiden pohjalta Nummisen johdolla Montreal-mailaan kehitettiin lasikuituinen lapa, jonka johdosta maila saatiin keveämmäksi. Tämä johti myös mailatuotannon laajentamiseen. Yrityksen nimi muutettiin vuoden 1963 alusta mailan nimen mukaiseksi Montreal-Urheilu Oy aiemman nimen Tammer-Urheilu Oy:n jäädessä myynti- ja markkinointiyhtiöksi. Lisäksi yrityksen toimintaan tuli myös Mikko J. Westerbergin isä, kenkäkauppias Mikko R. Westerberg, joka tuli yrityksen rahoittajaksi. Yritykselle hankittiin omat tuotantotilat Viialasta toimintansa lopettaneelta entiseltä viilatehtaalta.[2]

Kalevi Numminen toimi yrityksessä vuosina 1960-1976 myynti-, tuote- ja vientipäällikkönä.[3] Tässä roolissa Numminen kävi joka kevät ympäri Suomea henkilökohtaisesti noin 250 mailoja myyvässä liikeessä, joka edesauttoi tuotemyyntiä mailan laadun lisäksi. Merkittävä markkinoiden laajentuminen oli mailan myyntiorganisaation järjestäminen Ruotsiin. Siinä näytteli gävleläinen Brynäs IF tärkeää osaa ottaessaan vuonna 1964 mailansa joukkueen käyttöön menestyen samalla Ruotsin pääsarjassa. Vuoden 1965 Tampereen MM-kisat toimivat merkittävänä Montreal-mailojen markkinointitapahtumana.[4]

Montreal-maila ja sen suomalainen kilpailija Koho-tuote olivatkin maailmanmarkkinoiden ykkösiä 1960- ja 1970-luvuilla Koho suurimpana.[5] Lisäksi suomalainen Titan-maila täydensi laadukkaita suomalaisia mailoja maailmalla. Vuoden 1972 Prahan MM-kisoissa Montreal-mailan käyttäjiä olivat Neuvostoliiton jääkiekkokuuluisuudet Vladislav Tretjak, Boris Mihailov ja Vladimir Petrov sekä myöhemmin Igor Larionov. Näkyvyyttä kansainvälisesti toi erityisesti Kanadan NHL-pelaajien ja Neuvostoliiton välinen ottelusarja syys-lokakuussa 1974. Vuoden 1973 Moskovan MM-kisoissa Ruotsin joukkueen 20 pelaajasta 14 käytti Montreal-mailaa mm. puolustajat Thommie Bergman ja Börje Salming, jotka siirtyivät pian sen jälkeen NHL:ään käyttäen edelleen Montrealia. Tähän aikaan Montreal-mailan myynti oli yli 400 000 mailaa, josta vientiin meni 75%.[4]

Vuoden 1970 Tukholman MM-kisojen suomalaispelaajat Matti "Mölli" Keinonen, Matti Murto ja peliväline - Montreal-maila.

Montreal-mailan markkinointia Amerikassa auttoi kaudella 1968-1969 Helsingin IFK:n joukkueeseen tullut kanadalainen NHL-ammattilainen Carl Brewer, joka alkoi käyttää Montreal-mailaa auttaen Pohjois-Amerikkaan paluunsa jälkeen Montreal-mailan myyntiä Amerikassa. Montrealilla oli myös muita paikallisia toimijoita, kuten Stanfordissa amerikansuomalainen Martti Maunula ja Torontossa Jouko Paavola.[4]

Tapparan omistajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jääkiekon mestarussarjajoukkueen Tapparan toiminnan takaamiseksi keväällä 1970 päädyttiin erikoiseen ratkaisuun. Siinä Montreal-Urheilu Oy:llä oli keskeinen rooli, sillä yrityksen silloinen toimitusjohtaja Mikko J. Westerberg teki Tappara ry:n kanssa sopimuksen, jolla yritys vuokrasi koko Tapparan edustusjoukkueen. Sen mukaan Tapparan pelaajat olivat yrityksen tuote-esittelijöinä, ja näin heille voitiin maksaa pelaamisesta palkkaa. Sopimus oli aluksi 3-vuotinen ja se uusittiin niin, että Montreal-Urheilu Oy toimi Tapparan vuokraajana kevääseen 1976 asti. Samassa yhteydessä uransa pelaajana päättänyt Kalevi Numminen, samalla Montreal-Urheilun omistaja, siirtyi Tapparan edustusjoukkueen valmentajaksi.[6]

Keväällä 1975 Westerberg luopui Tapparasta niin, että Montreal-Urheilu Oy:n omistus siirtyi Westerbergiltä kirjapaino Tampereen Arpatehdas Oy:lle ja lehtikustantaja Lehtimiehet Oy:lle niin, että Tapparan vuokraus jatkui edelleen Montreal-Urheilun kautta. Arpatehtaan omistajana toimi Jarmo Viikari ja Lehtimiehien omistajina Urpo ja Matti Lahtinen.[7] Lahtisten Lehtimiehet pysyivät Montreal-Urheilun omistaja vain vuoden, jonka jälkeen Viikarin Tampereen Arpatehdas omisti Montreal Urheilun. Tällöin Jarmo Viikarista tuli Westerbergin seuraaja Montreal-Urheilun toimitusjohtajana. Edustustoiminta jatkui Montreal-Urheilun alaisuudessa uudessa omistuksessa vielä vuoteen 1979 saakka.[8]

Tuotanto laajenee - siirtyminen Padasjoelle[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tappara-toiminnan jälkeen keväällä 1976 mailatehdas siirtyi Viikarin suvun omistukseen. Merkittävä muutos tapahtui maaliskuussa 1978 alussa laajentuneen tuotantotoiminnan siirryttyä Viialasta Padasjoella. Tällöin yhtiön toimitusjohtajana toimi Paul Schanner.[9]

Montreal-Urheilun omistajuudesta tapahtui muutoksia vuoden 1984 lopulla, jolloin omistajaksi tuli Aamulehteä julkaiseva Tampereen Kirjapaino Oy.[10]

Omistajiksi jälleen Nummisen sukua - nimi vaihtuu Montreal Sportsiksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Montreal-Urheilun omistajuudessa tapahtui 1990-luvun puolivälissä merkittävä muutos. Tom Kavander sekä jääkiekkoilijat Teppo Numminen ja Teemu Numminen ostivat Montreal-Urheilun vuonna 1996. Tällöin työntekijämäärä oli tehtaalla 40 työntekijää.[11] Näin yhtiössä päättyi parikymmentä vuotta kestänyt Viikarin perheen omistus. Kuitenkin aiempi omistajasuvun jäsen Jouni Viikari jatkoi yrityksen toimitusjohtajana omistajanvaihdoksen jälkeenkin.[12] Uusista omistajista Tom Kavander jatkoi Viikarin seuraajana yrityksen toimitusjohtajana yrityksen muutettua nimensä vuonna 1996 Montreal Sports Oy:ksi. Tässä vaiheessa Montreal-mailoja myytiin vuodessa noin 400 000, joista vientiin meni 2/3:aa. Vuonna 1999 Montreal-jääkiekkomailasta tuli myös NHL-sarjan virallinen mailatoimittaja.[11]

NHL-jokue San Jose Sharksin maalivahti Vesa Toskala, Montreal-mailan käyttäjä kaudella 2006.

Vuonna 2006 yritys joutui velkasaneeraukseen, jonka taustalla oli suuret panostukset tuotekehitykseen.[13] Mailatuotannonssa painopiste siirtyi maalivahtimailoihin, johon yritys sai käyttäjikseen tunnettuja NHL-ammattilaisia, kuten suomalaiset Miikka Kiprusoffin, Vesa Toskalan, Niklas Bäckströmin ja kanadalaisen Martin Bironin.[14] Muutenkin mailamarkkinoilla oli kova kisa, jossa mailojen valmistus siirtyi suurelta osin Kiinaan. Suuriksi mailamerkeiksi tässä tilanteessa nousivat amerikkalaisomisteiset yritykset.[15]

Suomessa Warriorista tuli vuonna 2008 nimellä Warrior Sports Finland Oy urheilun tukkukauppana toimineen ja Montreal-mailoja Padasjoella valmistaneen tehtaan omistaja.[16]

Mailojen valmistus Padasjoella jatkui aina vuoteen 2019 saakka.[17]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b Mennander 2020: Luku 36
  2. ↑ a b Mennander 2020: Luku 37
  3. ↑ Kalevi Numminen 50 vuotta: Amerikasta mallia urheilun arvostukseen 30.1.1990. Helsingin Sanomat. Viitattu 26.7.2023.
  4. ↑ a b c Mennander 2020: Luku 40
  5. ↑ Maila koki kaksi mullistusta 1960-luvulla 28.4.1991. Helsingin Sanomat. Viitattu 26.7.2023.
  6. ↑ Westerberg ja Tappara jatkoivat sopimustaan 25.3.1972. Helsingin Sanomat. Viitattu 26.7.2023.
  7. ↑ Tappara vaihtoi omistajaa - Pelaajien asemaan ei tule muutoksia 27.3.1975. Helsingin Sanomat. Viitattu 26.7.2023.
  8. ↑ Tapparan ja Montreal-Urheilun sopimuksesta 50 vuotta 23.2.2020. tappara.fi. Viitattu 27.7.2023.
  9. ↑ Montreal-Urheilu vie Kanadaan 165 0000 mailaa 1.6.1978. Helsingin Sanomat. Viitattu 26.7.2023.
  10. ↑ Aamulehti osti arpatehtaan 23.12.1984. Helsingin Sanomat. Viitattu 26.7.2023.
  11. ↑ a b Suomalainen Montreal on kiekoammattilaisten työkalu 30.4.1999. Iltasanomat. Viitattu 26.7.2023.
  12. ↑ NHL-pakki Teppo Nummisesta Montreal-Urheilun omistaja 10.12.1996. Helsingin Sanomat. Viitattu 26.7.2023.
  13. ↑ Montrealin mailatehdas hakee yrityssaneerausta 16.5.2006. Etelä-Suomen Sanomat. Viitattu 26.7.2023.
  14. ↑ Teppo Numminen myi Montreal-mailat Pohjois-Amerikkaan 19.19.2008. Etelä-Suomen Sanomat. Viitattu 26.7.2023.
  15. ↑ Mai­la­teh­tai­den pu­do­tus­pe­li kovenee 25.8.2007. Kaleva. Viitattu 28.7.2023.
  16. ↑ Satsaus nanomailoihin on vienyt Montrealin talouden miinukselle 15.5.2006. Etelä-Suomen Sanomat. Viitattu 28.7.2023.
  17. ↑ Sini Ojanperä: Warrior Sports sulkee mailatehtaansa Padasjoella 21.2.2019. YLE Uutiset. Viitattu 26.7.2023.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Montreal-Urheilu&oldid=21727122”