Magotti
Wikipedia
| Magotti | ||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||||
Uhanalaisuusluokitus: Erittäin uhanalainen [1] |
||||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||||
| Macaca sylvanus (Linnaeus, 1758) |
||||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||||
 Magotti Wikispeciesissä |
Berberiapina eli magotti (Macaca sylvanus) on Pohjois-Afrikassa ja Gibraltarilla elävä apinalaji. Se on Euroopan ainoa apinalaji.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Koko ja ulkonäkö
Magotti on noin 70-senttinen ja 8–10 kilon painoinen. Magotin häntä on lähes näkymätön, 1–2 sentin nypykkä. Turkki antaa vantteran olemuksen, vaikka se on melko lyhytkarvainen. Lajin raajat ovat tanakat ja sen pää on iso. Magotilla on isot pakarat, jotka ovat voimakkaan väriset lisääntymisaikana. Turkki on väriltään ruskehtava, selän ja raajojen turkki on kellertävänruskea tai ruskehtavanharmaa. Pää on tummempi ja vatsapuoli on vaalea.
[muokkaa] Levinneisyys
Magotteja elää vain Pohjois-Afrikan Marokossa ja Algeriassa, joissa elää yhteensä noin 10 000 yksilöä, eniten Marokossa. Lisäksi Espanjan eteläpuolella Gibraltarin niemellä elää noin 240 eläintä. Gibraltarin magottien alkuperä on arvoitus, eikä tiedetä täysin, ovatko ne tulleet sinne omin avuin vai ihmisten tuomina; ainakin niitä on ollut siellä satoja vuosia. Toisen maailmansodan aikana Winston Churchill määräsi, että apinoita on tuotava Afrikasta lisää, koska vanhan tarun mukaan englantilaiset joutuvat luopumaan Gibraltarista, jos magotit häviävät.
Ennen magotteja eli myös Libyassa ja Egyptissä. Mahdollisesti levinneisyys on ulottunut myös Aasiaan asti.
[muokkaa] Elinympäristö
Magotit elävät Pohjois-Afrikassa enimmäkseen Atlasvuoriston mänty-, tammi-, ja setrimetsissä 2 100 metrin korkeuteen asti. Alueella sataa joka vuosi lunta. Laji elää myös pensaikko- ja kalliomailla. Koska muutamia yhteisöjä elää myös alavilla mailla, on ajateltu että magotit elivät ennen tasangoillakin. Lisääntyvän asutuksen takia ne olisivat säilyneet lähinnä vuorilla. Gibraltarin apinat elävät kahdenlaisessa ympäristössä, merenrantakallioilla ja kaupunkiympäristössä.
[muokkaa] Elintavat
Magotit elävät 7–40 yksilön laumoina. Naaraat pysyvät synnyinlaumassa koko ikänsä, mutta koiraat lähtevät etsimään aikuistuttuaan uutta laumaa. Magotit ovat hyvin sosiaalisia ja rauhallisia apinoita. Naaraat antavat usein turvallisiksi tuntevansa uroksen hoitaa poikastaan ja koiraat käyttävät niitä joskus puskureina muita uroksia vastaan. Laumassa on tarkka arvojärjestys. Magotit tyytyvät varsin vähään ja syövät jopa puun kaarnaa. Tavallisempaa ravintoa ovat kuitenkin siemenet, hedelmät ja lehdet. Eläinravintoa ne syövät harvoin, mutta pitävät erityisesti muurahaisen munista. Poikaset syntyvät heinä-elokuussa vajaan puolen vuoden kantoajan jälkeen. Poikasia tulee yksi kerrallaan. Magotit voivat elää yli 20 vuotta.
[muokkaa] Uhat
Magotti on nykyään vaarantunut metsien hakkuun ja metsästyksen vuoksi. Alueen metsiä on hakattu jo Rooman valtakunnan ajoilta asti ja maanviljely ja karjanhoito alueella on aloitettu heti arabien tulon jälkeen. Karja estää usein puiden taimien kasvun jos niitä on suurina määrinä.
1950-luvulla Gibraltarilla lajia oli joskus jopa liikaakin. Toisen maailmansodan aikana Winston Churchill määräsi, että apinoita on tuotava Afrikasta lisää, koska vanhan tarun mukaan englantilaiset joutuvat luopumaan Gibraltarista, jos magotit häviävät.
[muokkaa] Lähteet
- Lahti, S., Heikkilä, M. & Räsänen, S.: Zoo Suuri Eläinkirja - Osa 1: Nisäkkäät. WSOY, 1977. ISBN 951-0-08246-5.
[muokkaa] Viitteet
- ↑ IUCN 2008 Red List IUCN. Viitattu 2.11.2008.
