Luettelo Suomessa haitallisista vieraskasvilajeista
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Luettelo Suomessa haitallisina pidetyistä vieraista kasvilajeista: Suomen lainsäädännössä haitalliseksi määrätyt kasvilajit koostuvat Euroopan unionin yhteisestä vieraslajiluettelosta sekä sitä täydentävästä kansallisesta luettelosta.
Haitalliset lajit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Euroopan unionin vieraslajiluettelon sisältämistä kasvilajeista kuusi esiintyy Suomessa luonnonvaraisena. Kolmas jättiputkiryhmän (Heracleum persicum -ryhmä) laji armenianjättiputki (Heracleum sosnowskyi) kuuluu myös tähän luokkaan, mutta lajin esiintymistä Suomessa ei toistaiseksi ole vahvistettu.[1]
- japaninkelasköynnös (Celastrus orbiculatus) (satunnainen viljelykarkulainen 1900-luvulla)[2]
- jättipalsami (Impatiens glandulifera) (vakiintunut)[3]
- kaukasianjättiputki (Heracleum mantegazzianum) (vakiintunut)[4]
- keltamajavankaali (Lysichiton americanus) (vakiintunut)[5]
- kiehkuravesirutto (Elodea nuttallii) (satunnainen)[6]
- persianjättiputki (Heracleum persicum) (vakiintunut)[7]
Kansallinen vieraslajiluettelo sisältää Suomen oloissa haitallisina pidetyt vieraslajit, jotka eivät kuulu EU:n vieraslajiluetteloon. Kansalliseen vieraslajiluetteloon kuuluvat kasvilajit vuonna 2019 annetun (Valtioneuvoston asetus 704/2019), viimeksi vuonna 2023 muutetun asetuksen (VN 912/2023) mukaan ovat:[8]
| Suomenkielinen nimi | Tieteellinen nimi | Tarkennus | Kuva |
|---|---|---|---|
| alaskanlupiini | Lupinus nootkatensis | 
| |
| hamppuvillakko | Jacobaea cannabifolia | .jpg)
| |
| isopiisku | Solidago gigantea | kuuluu kanadanpiiskuryhmään (Solidago canadensis -ryhmä) | 
|
| japanintatar | Reynoutria japonica | 
| |
| kanadanpiisku | Solidago canadensis | kuuluu kanadanpiiskuryhmään (Solidago canadensis -ryhmä) | 
|
| kanadanvesirutto | Elodea canadensis | 
| |
| komealupiini | Lupinus polyphyllus | 
| |
| korkeapiisku | Solidago altissima | kuuluu kanadanpiiskuryhmään (Solidago canadensis -ryhmä) | 
|
| kurtturuusu | Rosa rugosa | punakurtturuusu (Rosa rugosa f. rugosa) ja valkokurtturuusu (Rosa rugosa f. alba) | 
|
| lännenpalsami | Impatiens capensis | 
| |
| sahalinintatar eli jättitatar | Reynoutria sachalinensis | 
| |
| tarhatatar eli hörtsätatar | Reynoutria × bohemica | 
| |
| valkopajuangervo | Spiraea alba | myös muunnokset vitipajuangervo (Spiraea alba var. alba) ja kaljupajuangergo (Spiraea alba var. latifolia) | 
|
| viitapihlaja-angervo | Sorbaria sorbifolia | 
| |
| vuorivaahtera | Acer pseudoplatanus | 
|
Muut vieraslajit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuonna 2012 laaditun Suomen kansallinen vieraslajistrategian lajit, joille ei ole myöhemmin määrätty laissa vieraslajiasemaa:[9]
- albertanvehnä (Leymus innovatus)
- etelänruttojuuri (Petasites hybridus)
- hentokarvalehti (Ceratophyllum submersum)
- hietakattara (Bromus sterilis)
- hukkakaura (Avena fatua)
- idänpensaskanukka (Cornus alba subsp. alba)
- japaninruttojuuri (Petasites japonicus subsp. giganteus)
- isosorsimo (Glyceria maxima)
- isotuomipihlaja (Amelanchier spicata)
- jättituija (Thuja plicata)
- kanadankoiransilmä (Erigeron canadensis)
- lammikki (Nymphoides peltata)
- lännenkananhirssi (Echinochloa muricata)
- lännenkanukka (Cornus sericea)
- marunatuoksukki (Ambrosia artemisiifolia)
- paimenmatara (Galium album)
- palsamipihta (Abies balsamea)
- peltopunka (Lysimachia arvensis)
- piennarmatara (Galium × pomeranicum) (paimenmataran ja keltamataran risteymä)
- pilvikirsikka (Prunus pensylvanica)
- puistonurmikka (Poa chaixii)
- rehuvuohenherne (Galega orientalis)
- rikkakananhirssi (Echinochloa crus-galli)
- rikkanenätti (Rorippa sylvestris)
- rikkapalsami (Impatiens parviflora)
- rikkapuntarpää (Alopecurus myosuroides)
- rohtoraunioyrtti (Symphytum officinale)
- tummarohtoraunioyrtti (Symphytum officinale var. officinale)
- valkorohtoraunioyrtti (Symphytum officinale var. bohemicum)
- ruotsinraunioyrtti (Symphytum × uplandicum) (rohtoraunioyrtin ja tarharaunioyrtin risteymä)
- rusoamerikanhorsma eli amerikanhorsma (Epilobium adenocaulon)
- silkkiunikko (Papaver rhoeas)
- sinipantaheinä (Setaria pumila)
- siperianpihta (Abies sibirica)
- tarhaomenapuu (Malus domestica)
- terttuselja (Sambucus racemosa)
- vaalea-amerikanhorsma (Epilobium ciliatum)
- valkokarhunköynnös (Calystegia sepium)
- viherpantaheinä (Setaria viridis)
- viherrevonhäntä (Amaranthus retroflexus)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kansallinen vieraslajistrategia 2012. Maa- ja metsätalousministeriö. (s. 61–62.) (Arkistoitu – Internet Archive)
- Vieraslajit.fi: Kansalliset säädökset (Yhteenveto EU:n ja Suomen omien vieraslajiluetteloiden soveltamisesta.) Viitattu 25.12.2023.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Suomen Lajitietokeskus: Armenianjättiputki – Heracleum sosnowskyi laji.fi. Viitattu 25.12.2023.
- ↑ Suomen Lajitietokeskus: Japaninkelasköynnös – Celastrus orbiculatus laji.fi. Viitattu 25.12.2023.
- ↑ Suomen Lajitietokeskus: Jättipalsami – Impatiens glandulifera laji.fi. Viitattu 25.12.2023.
- ↑ Suomen Lajitietokeskus: Kaukasianjättiputki – Heracleum mantegazzianum laji.fi. Viitattu 25.12.2023.
- ↑ Suomen Lajitietokeskus: Keltamajavankaali – Lysichiton americanus laji.fi. Viitattu 25.12.2023.
- ↑ Suomen Lajitietokeskus: Kiehkuravesirutto – Elodea nuttallii laji.fi. Viitattu 25.12.2023.
- ↑ Suomen Lajitietokeskus: Persianjättiputki – Heracleum persicum laji.fi. Viitattu 25.12.2023.
- ↑ Valtioneuvoston asetus vieraslajeista aiheutuvien riskien hallinnasta annetun valtioneuvoston asetuksen 2 §:n ja liitteiden muuttamisesta, liite B Finlex. Viitattu 30.9.2023.
- ↑ Suomen Lajitietokeskus | Lajihaku Laji.fi. Viitattu 25.12.2023.