Etelänruttojuuri

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Etelänruttojuuri
Bile potoky3.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Asterales
Heimo: Asterikasvit Asteraceae
Suku: Ruttojuuret Petasites
Laji: hybridus
Kaksiosainen nimi
Petasites hybridus
L.) G.Gaertn., B.Mey. & Scherb.
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Etelänruttojuuri Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Etelänruttojuuri Commonsissa

Etelänruttojuuri (Petasites hybridus) kasvaa harvinaisena, alun perin viljelykarkulaisena Etelä-Suomessa. Sitä kasvatetaan myös perennana ja se on tuotu Suomeen alkuaan rohdoskasviksi. Ruttojuuri on tullut Pohjolaan luostarien munkkien mukana. Sitä on käytetty nimensä mukaisesti keskiaikana haavoja parantavana, mutta ennen kaikkea ruttolääkkeenä.

Lajiominaisuuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Etelän ruttojuuri on kaksikotinen, hede- ja emikukat eri kasveissa. Se viihtyy mangaanipitoisessa maassa. Ruttojuuren lehdet ovat laakeita ja kookkaita. Suvun tieteellinen nimi Petasites tuleekin kreikan kielen sanasta "petasos", joka tarkoittaa leveälieristä hattua.

Rohdoskäyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rohdoskäytössä on etelänruttojuuren juuri tai tuoreet lehdet. Ruttojuurelle tyypillisiä yhdisteitä ovat seksviterpeenialkoholeihin luettavat petasinolit, petasiini, isopetaiini, fukinoni ja furanopetasiini. Petasiinilla ja isopetasiinilla on kouristuksia laukaiseva vaikutus, ja kasvia on käytetty kouristuskipua lievittävänä, maksan ja mahan toimintahäiriöissä, suoliston vaivoissa sekä kuukautiskivuissa. [1]

Ruttojuuren rohdoksilla on havaittu olevan hidastava vaikutus syöpäkasvainten kasvussa Sen epäillään johtuvan kasvin, etenkin lehtien, suuresta mangaanipitoisuudesta. Kasvi onkin mangaaninsuosija ja mangaanin puutteen ravinnossa arvellaan edistävän syöpiä.

Kasvi sisältää myös maksamykyiksi luettavia senekioniineja, jotka ovat myös muta- ja teratogeenisia. [1] Siksi kasvia ei kannata itse kerätä rohdostuotteeksi koska ruttojuuren kaupallisista rohdoksista ja valmisteista nämä haitalliset pyrrolitsidiinialkaloidit on poistettu.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleiset lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Hiltunen ja Holm, Luonnonlääkkeet 1996 2.p sivut 87-88

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä kasveihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.