Keltamatara

Keltamatara
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya Kunta: Kasvit Plantae Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida Lahko: Gentianales Heimo: Matarakasvit Rubiaceae Suku: Matarat Galium Laji: verum
Kaksiosainen nimi
Galium verum L.
Katso myös
Keltamatara Wikispeciesissä   Keltamatara Commonsissa

Keltamatara (Galium verum) monivuotinen, Euraasiassa laajalle levinnyt matarakasvi.

Ulkonäkö ja koko

Keltamataran lehtiä.

Keltamatara kasvaa on 20–60 cm korkeaksi. Kasvin vankka varsi on pysty, hienokarvainen, liereä ja vain tyviosastaan nelisärmäinen. Neulasmaiset, alta valkokarvaiset lehdet muodostavat tavallisesti 8-lehtisiä kiehkuroita. Kukinto on laaja, tiheäkukkainen viuhko. Keltaiset kukat tuoksuvat voimakkaasti. Keltamatara kukkii heinä-syyskuussa.

Keltamatara risteytyy helposti paimenmataran (G. album) kanssa. Lajien risteymä piennarmatara (G. x pomeranicum) on esimerkiksi Suomessa monin paikoin jo keltamataraa yleisempi. Risteytyminen onkin harvinaistanut merkittävästi keltamataran kantaa.

Levinneisyys

Keltamataran levinneisyysalue on varsin laaja. Sitä tavataan lähes koko Euroopassa ja levinneisyysalue ulottuu Lähi-idän ja Siperian kautta Pohjois-Aasiaan aina Japaniin saakka. Ihmisen mukana laji on levinnyt myös Pohjois-Amerikkaan. Suomessa keltamataraa tavataan harvinaisena Etelä-Lappia myöten, mutta tavallinen laji on linjan Kristiinankaupunki–Lappeenranta eteläpuolella.

Elinympäristö

Keltamatara viihtyy kuivilla, aurinkoisilla paikoilla kuten kedoilla, kallioilla, tienvarsilla sekä ulkosaariston nummilla ja katajikoissa.

Käyttö

Keltamatara on vanha rohdoskasvi. Sitä on käytetty muun muassa ihotautien ja kouristusten hoitoon sekä munuaisvaivoihin. Sitä on käytetty myös maidon juoksuttamiseen juustonvalmistuksessa. Keltamatara on myös perinteinen on värikasvi, jonka juurista saadaan punaista ja kukista keltaista väriä.

Kansanperinne

Monissa maissa, myös Suomessa, keltamataraa on nimitetty Neitsyt Marian sänkyheinäksi, koska vanhan pyhimystarun mukaan Maria nukkui keltamataran oljilla. Esimerkiksi lajin englanninkielinen nimi Lady's Bedstraw viittaa tähän taruun. Toisen tarinan mukaan Jeesuksen seimeen laitettiin pehmusteeksi mataroita, sillä aasit olisivat syöneet muut kasvit. Suomessa keltamatara on tunnettu myös nimellä ruumiinheinä, koska mataroita laitettiin arkkuun vainajan alle.

Lähteet

• Hämäläinen, Pirjo: Paholaisen marjoja ja Kristus-legendoja. Teoksessa Luonnossa. Kasvit I. Toim. Piirainen, Mikko. Weilin + Göös, Helsinki 2008, s. 12–15.
• Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
• Suomen terveyskasvit. Luonnon parantavat yrtit ja niiden salaisuudet. Toim. Huovinen, Marja-Leena & Kanerva, Kaarina. Oy Valitut Palat – Reader's Digest Ab, Helsinki 1982.
• Väre, Henry: Nelilehtivesikuusi. Teoksessa Luonnossa. Kasvit III. Toim. Piirainen, Mikko. Weilin + Göös, Helsinki 2009, s. 252–253.

Aiheesta muualla

• Kasviatlas 2010: Keltamataran levinneisyys Suomessa
• Pinkka, Lajituntemuksen oppimisympäristö: Keltamatara (Galium verum)
• LuontoPortti: Keltamatara (Galium verum)
• Nettikasvio: Keltamatara (Galium verum)
• Yrttitarha
• Coloria.net
• ITIS: Galium verum (englanniksi)
• United States Department of Agriculture (USDA): Galium verum (englanniksi)