Kaukasianjättiputki

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kaukasianjättiputki
Kaukasianjättiputki Tampereen Lapinniemessä
Kaukasianjättiputki Tampereen Lapinniemessä
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Apiales
Heimo: Sarjakukkaiskasvit Apiaceae
Suku: Ukonputket Heracleum
Laji: mantegazzianum
Kaksiosainen nimi
Heracleum mantegazzianum
Sommier & Levier [1]
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Kaukasianjättiputki Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Kaukasianjättiputki Commonsissa

Kaukasianjättiputki (Heracleum mantegazzianum) [2] on sarjakukkaiskasvien (Apiaceae) heimoo kuuluva suurikokoinen myrkyllinen kasvi. Se voi kasvaa jopa kuusi metriä korkeaksi. Laji kasvaa luonnonvaraisena Aasiassa, mutta se on levinnyt vieraslajina Eurooppaan ja Amerikkaan. [3]

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaukasianjättiputki Jaÿsinian kasvitieteellisessä puutarhassa Samoënsissa Ranskassa.

Kaukasianjättiputki on yleensä noin 1,5–3 metriä korkea ruoho. Kaukasianjättiputken varsi on ontto ja hyvinkin paksu, paksuus voi olla jopa 5–10 senttimetriä. Varressa on myös karheita karvoja ja punaisia laikkuja.[4]

Kaukasianjättiputken kukinto on hyvin suurikokoinen, jopa 15–25 senttimetriä leveä kerrannaisssarja[5], jossa pikkusarjoja voi olla jopa 50–100. Kukka on valkoinen ja 1–2,5 senttimetriä leveä. Kukassa on viisi hedettä ja emiö on yhdislehtinen ja kaksiluottinen. Pääsarjojen suojuslehdet varisevat aikaisin, mutta pikkusarjojen suojuslehdet ovat pysyviä. Kukasta kypsyvä hedelmä on noin yhden senttimetrin mittainen, soikea ja kaksilohkoinen. Yksi kasvi voi tuottaa kerralla jopa 50 000 siementä. Kaukasianjättiputken kukkiminen ajoittuu elo–syyskuulle.[4]

Kaukasianjättiputken ruodilliset lehdet ovat suuria: lehtilapa voi olla jopa yhden metrin mittainen. Lehdet ovat päältä kaljuja, mutta niiden alapinnalla voi olla tiheästikin karvoja. Karheissa karvoissa oleva furokumariini aiheuttaa auringonvalon kanssa reagoidessaan palovammojen kaltaisia, hitaasti paranevia haavoja. [4]

Kaukasianjättiputki on lyhytikäinen kasvi, sillä sen elinikä on yleensä vain noin kaksi vuotta.[4] Kaukasianjättiputki kukkii vain kerran ja kuolee kukittuaan.[6] Kasvi on kuitenkin hyvin lisääntymiskykyinen, koska yksi yksilö voi tuottaa jopa 50 000 siementä. Siemenet säilyvät hyvin maan alla ja muodostavat erittäin herkästi kasvustoja, jos siemenistä itää edes pieni osa.[4]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jättiputket ovat hyvin kilpailukykyisiä ja niitä esiintyy monenlaisille kasvupaikoilla, kuten metsissä, pelloilla ja rannoilla. Jättiputken parhailla kasvupaikoilla syntyy ns. jättiputkimetsiä, joiden alueelta jättiputket tukahduttavat kaiken muun kasvillisuuden. Etenkin vesistön varrella jättiputkella on hyvät mahdollisuudet levitä eteenpäin, koska vesi kuljettaa jättiputken siemeniä helposti uusille kasvupaikoille.[7]

Sukulaislajeja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaukasianjättiputkella on myös sukulaislaji persianjättiputki (H. percium), joka on noin kaukasianjättiputken mittainen, hieman pienempi, mutta useammin monivuotinen ja myös monivartinen. Persianjättiputken varsi on myös tasaisen punaruskea, kun taas kaukasianjättiputken varsi on laikukkaan punainen.[4]

Suomeen uhkaa levitä myös kolmas jättiputkilaji, armenianjättiputki (Heracleum sosnowskyi).[8][9] Tätä lajia esiintyy mm. Karjalassa ja Baltian maissa, ja sen leviäminen Suomeen tulisi estää [5].

Luonnonvaraisena jättiputket kasvavat Länsi-Kaukasuksen vuoristoissa.[4]

Myrkyllisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varren karvoja

Kasvin myrkyllisyys johtuu kasvin tuottamista valolle herkistävistä yhdisteistä, joita on kasvinesteessä kasvin jokaisessa osassa. Furokumariini sitoutuu ihon pintasolukon tumaan ja aiheuttaa valoreaktiollaan solukuoleman. Mikäli näitä yhdisteitä joutuu silmiin, ne voivat aiheuttaa jopa sokeuden. Iholla ne aiheuttavat valon vaikutukseen yhdistettynä voimakkaan, ulkonäöltään palovammaa muistuttavan tulehdusreaktion, joka johtaa pysyviin arpijälkiin altistuneilla alueilla. Potilas saattaa tarvita sairaalahoitoa.[10] Pelkästään vuonna 2003 sai Saksassa 16 000 ihmistä hoitoa vaativia oireita. Jättiputken hävittämiseen kannattaa ryhtyä ainoastaan kunnollisin suojavarustein, mieluiten pilvisenä päivänä. Kaikkein herkimmät ihmiset saattavat saada oireita jopa jättiputken voimakkaasta hajusta. [4]

Torjunta ja hävittäminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaukasianjättiputki tuotiin Eurooppaan koristekasvina jo 1800-luvulla, mutta sen torjuminen aloitettiin vasta vähän aikaa sitten. Koska kaukasianjättiputki muodostaa tiheitä kasvustoja, sen hävittäminen Euroopasta ei ole välttämättä enää mahdollista.[11] Kasvi on kaksivuotinen, kerran kukkiva ja sen siemenet voivat säilyä maassa jopa yli 10 vuotta. Siksi sen hävittäminen on hankalaa. Kasvin torjunta on helpointa aloittaa heti nuorista kasvustoista.[12][10] Joissakin maissa, esimerkiksi Isossa-Britanniassa, jättiputken istuttaminen tai siementen kylväminen on kielletty lailla.[12] Suomessa luonnonsuojelulain 43 §:n mukaan jättiputkea ei saa levittää luontoon.[10]

Kaukasianjättiputken levinneisyys Euroopassa

Niittäminen ei tapa jättiputkea, mutta toistuva niitto vähentää sen kasvua eikä kasvi pääse lisääntymään. Kasvi voidaan myös kitkeä katkaisemalla sen pääjuuri maanpinnan alapuolelta. Leviämistä voi estää katkaisemalla kukinnon ennen siementen valmistumista ja huolehtimalla siitä etteivät kukinto ja siemenet pääse maahan. Torjuntaa voi tehdä myös torjunta-aineella kasvin vihreille lehdille. Tuloksekkainta torjunta-aineen käyttö on matalaan kasvustoon. Tarvittaessa kasvuston voi ensin niittää ja sitten käyttää torjunta-ainetta. Parhaimman tehon torjunta-aineella saa kun se ruiskutetaan kasvin lehdille.[10]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Heracleum mantegazzianum (TSN 502954) Viitattu 6.7.2011. (englanniksi)
  2. Toim. Räty, Ella ja Alanko, Pentti: Viljelykasvien nimistö - Kulturväxternas namn. Helsinki: Puutarhaliitto, 2004. ISBN 951-8942-57-9.
  3. Heracleum mantegazzianum (herb) www.issg.org. Viitattu 1.8.2010.
  4. a b c d e f g h Kaukasianjättiputki Luontoportti. Viitattu 29.1.2011.
  5. a b Jättiputken tunnistaminen Viitattu 30.1.2011.
  6. Vaaralliset perennat Viitattu 30.1.2011.
  7. Jättiputket - ympäristö.fi Viitattu 30.1.2011.
  8. Venäjällä leviävä jättiputkilaji uhkaa Suomen luontoa Viitattu 30.1.2011.
  9. Maa- ja metsätalousministeriö: Vieraslajistrategian luonnos. pdf-tiedosto, s. 26. Luettu 13.2.2011
  10. a b c d Jättiputki - biologia ja torjunta Ympäristökeskus
  11. Tappajaetanat ja muut vieraslajit - Euroopan biologinen monimuotoisuus on häviämässä huolestuttavan nopeasti 3.4.2009. Viitattu 30.1.2011.
  12. a b Garden Organic (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]