Karhunputki

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Karhunputki
Gewone engwortel R0012880 Plant.JPG
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Apiales
Heimo: Sarjakukkaiskasvit Apiaceae
Suku: Karhunputket Angelica
Laji: sylvestris
Kaksiosainen nimi
Angelica sylvestris
L.
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Karhunputki Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Karhunputki Commonsissa

Karhunputki (Angelica sylvestris) on sarjakukkaisiin kuuluva, melko korkea kasvi. Hyönteispölytteisen karhunputken kukinnoilla liikkuu medenhaussa paljon hyönteisiä, kuten harsosääskiä ja kukkakärpäsiä. Kasvi kukkii juhannuksesta elokuuhun.

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Karhunputken ontto, kova varsi kasvaa 1–2 metrin mittaiseksi. Putken läpimitta voi olla yli 2 cm. Se on alhaalta violetti, ylhäältä vihreä. Lehdet muodostuvat pareittain sijaitsevista lehdyköistä. Lehtituppi on pullistunut. Kukinto on pallomaisista osista muodostuva sarja, itse kukat vihertävänvalkoisia. Kukat tuoksuvat imelältä. [1]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Karhunputkea tavataan Euroopassa ja Siperian havumetsävyöhykkeellä. [2]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Karhunputki kasvaa aukeilla paikoilla kuten rannoilla ja pellonreunoilla.

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Karhunputkea on käytetty värjäykseen, ja sen juurta lääkkeenä sekä nälänhädän aikana ravinnon lähteenä. Ravintokäytössä on oltava varovainen, sillä karhunputkea muistuttavista kasveista moni on myrkyllinen, muun muassa myrkkykeiso ja myrkkykatko. Jättiputkia kutsutaan joskus virheellisesti karhunputkiksi, kenties siksi, että ukonputki on ruotsiksi björnloka. Karhunputkea on käytetty myös rohdoskasivina ja sen vaikutukset ovat samankaltaisia kuin lähisukulaisensa väinönputken. Karhunputkella hoidetaan ruuansulatusvaivoja, virtsatievaivoihin, höyryhengitykseen ja ihon desinfiointiin. [3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Yrttitarha
  2. Virtuella floran levinneisyyskartta
  3. Raipala-Cormier, Virpi: Luontoäidin kotiapteekki. Porvoo, WSOY 1998

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]