Väinönputki
Wikipedia
| Väinönputki | ||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||||
| Angelica archangelica L. |
||||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||||
 Väinönputki Wikispeciesissä |
Väinönputki (Angelica archangelica) on sarjakukkaisiin kuuluva kaksi- tai kolmevuotinen kasvi. Väinönputkella tarkoitetaan yleensä alaljia Angelica archangelica subsp. archangelica, jota kasvaa Lapissa ja Pohjois-Norjassa luonnonvaraisena, etelämpänä viljeltynä tai viljelyjäänteenä. Meriputki (Angelica archangelica subsp. litoralis) on väinönputken merenrannoilla kasvava alalaji. Karhunputki (Angelica sylvestris) muistuttaa melko paljon väinönputkea, mutta väinönputken lehdet ovat vaaleammat ja voimakastuoksuiset. Lajin tieteellinen nimi archangelica viittaa taruun, jonka mukaan arkkienkeli Gabriel olisi tuonut väinönputken taivaasta ja opettanut ihmiset käyttämään sitä.[1]
Väinönputki kasvaa kosteissa ympäristöissä, luonnossa usein rehevillä lehtomaisilla puronvarsilla.
Pohjoiset kansat ovat syöneet väinönputken kukkimattomia nuoria versoja vihanneksena. Sitä on säilötty kuivaamalla ja hilloksi keittämällä. Sen juurista saatavia aromaattisia öljyjä on käytetty lääkkeenä muun muassa isorokon torjuntaan, sekä munkkiliköörien (Benediktine ja Chartreuse) mausteena 1500-luvulta lähtien. Lisäksi juuria on käytetty Euroopassa ruton parantamiseen ja Yhdysvalloissa tupakasta vieroittamiseen.[1]
Turun yliopiston kasvitieteen professorin ja Kevon tutkimusaeman perustajan Paavo Kallion aloitteesta perustettiin 1970-luvulla Kittilän Pakattiin väinönputkiviljelmä. Tutkimuksessa selvitettiin kasvin satoisuutta, aromaattisten öljyjen olemusta sekä yleisiä viljelymahdollisuuksia. Tutkimuksen tuloksina todettiin aromiainepitoisuuksissa olevan huomattava ero Lapin ja Etelä-Suomen kasvien välillä. Haihtuvien öljyjen määrän on eri tutkimuksissa todettu olevan suhteessa alhaiseen yölämpötilaan ja pitkään päivään. Lapin väinönputkien todettiin olevan selkeästi aromikkaampia kuin etelässä viljeltyjen väinönputkien.[2]
[muokkaa] Lähteet
- ↑ 1,0 1,1 Kaarina Miettinen (toim.): Kotimaan luonto-opas, s. 113. WSOY, 1999. ISBN 951-0-19804-8.
- ↑ Perttula, Heli ja Portin, Petter (toim.) 1993: Paavo Kallion muisto. Turun yliopiston Biologian laitoksen julkaisuja n:o 15. Turku.
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Kasviatlas: Väinönputken levinneisyys Suomessa
- Yrttitarha: Väinönputki (Angelica archangelica subsp. archangelica)
