Ukonputket

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ukonputket
Kaukasianjättiputki Tampereen Lapinniemessä
Kaukasianjättiputki Tampereen Lapinniemessä
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Apiales
Heimo: Sarjakukkaiskasvit Apiaceae
Suku: Ukonputket Heracleum
L.
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Ukonputket Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Ukonputket Commonsissa

Ukonputket (Heracleum) ovat suuria kaksi- tai monivuotisia sarjakukkaiskasveja (Apiaceae). Lajeja on ainakin 60, joista tunnetuimpia Suomessa ovat vierasperäiset kaukasianjättiputki (Heracleum mantegazzianum) ja persianjättiputki (Heracleum persicum). Muita ukonputkien sukuun kuuluvia kasveja Suomessa ovat etelänukonputki (Heracleum sphondylium) ja idänukonputki (Heracleum sibiricum tai Heracleum sphondylium ssp. sibiricum ).[1] Lähialueilla, Venäjän Karjalassa, leviää armenianjättiputki (Heracleum sosnowskyi),[2] joka on tuotu sinne alkujaan rehukasviksi. Ukonputkilajien tunnistaminen onnistuu vasta, kun kasvit ovat muutaman vuoden ikäisiä.[3]

Ukonputket ovat suurikasvuisia, kaksi- tai monivuotisia sarjakukkaisia kasveja. Niiden varsi on pysty, jäykkäkarvainen tai kalju, joskus punaläikkäinen. Lehdet ovat kolmiomaiset, muutamaan kertaan parilehdykkäiset. Kukat valkoiset tai vihreänkeltaiset.[4]

Kaksi ukonputkiin kuuluvaa jättiputkilajia, kaukasianjättiputki ja persianjättiputki, on tuotu Suomeen alun perin koristekasveiksi. Näitä kahta on erittäin vaikea erottaa toisistaan, ja niitä kutsutaan usein yhteisnimellä jättiputki. Nämä jättiputket ovat uhka luonnonvaraiselle kasvistolle, sillä ne leviävät erittäin nopeasti muodostaen helposti isoja kasvustoja. Yksi kasvi voi tuottaa jopa 100 000 siementä.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Mossberg B. & Stenberg L: Suuri Pohjolan kasvio, s. 446-447. (suom. S. Vuokko & H. Väre). Tammi, 2005. ISBN 951-31-2924-1.
  2. Maa- ja metsätalousministeriö: Vieraslajistrategian luonnos. pdf-tiedosto, s. 26. Luettu 13.2.2011
  3. a b Timo Mikkonen ja Timo J. Hokkanen: Jättiputki - biologia ja torjunta 2007. Pohjois-Karjalan ympäristökeskus ja Kainuun ympäristökeskus. Viitattu 21.6.2009.
  4. Anderberg, A & A-L: Den virtuella Floran 2004-2009. Tukholma: Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 21.6.2009. (ruotsiksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]