Tuoksuruuta
Sivulta puuttuu | Tuoksuruuta | ||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||||
| Ruta graveolens L.[1] |
||||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||||
 Tuoksuruuta Wikispeciesissä |
Tuoksuruuta (Ruta graveolens) on ruutakasveihin kuuluva Etelä-Euroopasta kotoisin oleva voimakkaan hajuinen pieni pensas. Sillä on liuskaiset, sinertävänvihreät lehdet ja pienet keltaiset kukat. Se kasvaa noin puolimetriseksi.[2]
Tuoksuruutaa käytetään nykyisin lähinnä koristekasvina, mutta aiemmin sitä on käytetty sekä mausteyrttinä että lääkerohtona. Se on myrkyllistä ja saattaa aiheuttaa keskenmenoja.[2] Sen sanotaan peittävän huonon viinin maun, ja Kreikassa sitä on käytetty myös retsinan mausteena.
Kasvivärjäyksessä tuoksuruutan lehdistä saadaan keltaista ja vihreää väriä. Tuoksuruuta sisältää furokumariineihin kuuluvia psoraleeneja, kuten bergapteenia eli 5-metoksipsoraleenia (C12H8O4, CAS-numero 484-20-8) ja metoksaleenia eli 8-metoksipsoraleenia (C12H8O4, CAS-numero 298-81-7), jotka aiheuttavat iholle valoherkistymistä eli fytofotodermatiittia. Tuoksuruuta sisältää myös seuraavia yhdisteitä rutiini, kversetiini, rutamariini (C21H24O5, CAS-numero 14882-94-1) ja skimmianiini (C14H13NO4, CAS-numero 83-95-4).
