Mooseksenpalavapensas

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Mooseksenpalavapensas
0 Dictamnus albus - Fraxinelle (1).JPG
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Sapindales
Heimo: Ruutakasvit Rutaceae
Suku: Palavatpensaat Dictamnus
Laji: albus
Kaksiosainen nimi
Dictamnus albus
L.
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Mooseksenpalavapensas Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Mooseksenpalavapensas Commonsissa

Mooseksenpalavapensas (Dictamnus albus) on voimakastuoksuinen kasvilaji. Se on myös perinteinen koristekasvi.[1] Se on sukunsa ainoa laji.

Kasvi on saanut ainakin suomen- ja ruotsinkielisen ('Moses brinnande buske') nimensä siitä, että se erittää eteerisiä öljyjä, jotka syttyvät helposti palamaan. Tämä on yhdistetty Raamatun kertomukseen Mooseksesta ja palavasta pensaasta (2 Moos. 3:1-6). Todennäköisesti mooseksenpalavapensas ei kuitenkaan ole Raamatun kertomuksen laji, koska sitä ei tavata luonnonvaraisena Siinain alueella.[1]

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mooseksenpalavapensaan kukka.
Mooseksenpalavapensaan hedelmä.

Monivuotinen mooseksenpalavapensas kasvaa 40–60 cm korkeaksi. Jäykkiä, alaosasta puutuneita varsia on runsaasti. Varsien yläosissa on tiheään vaaleita nystykarvoja ja mustia eritenystyjä. Vuorottain olevat lehdet ovat 3–5-pariset ja päättölehdykkäiset. Lehdykät ovat puikeansuikeita, kaljuja ja hienosahalaitaisia. Isokokoiset, voimakastuoksuiset kukat ovat kerrannaisessa latvatertussa. Väriltään kukat ovat vaaleanpunaisia, joskus myös valkoisia. Verho- ja terälehtiä on viisi kappaletta. Verholehdet ovat suikeita. Terälehdet ovat kooltaan 20–25 mm pitkiä ja tummasuonisia. Neljä terälehteä on ylöspäisiä, viides eteenpäin siirottava. Heteitä on 10, ja ne ovat pitkäpalkoisia ja kärjestä tummanystyisiä. Mooseksenpalavapensas kukkii Suomessa kesä-heinäkuussa. Kota on kova ja syvään viisiliuskainen. Koko kasvi tuoksuu voimakkaasti sitruunalle.[1][2]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mooseksenpalavapensas kasvaa luonnonvaraisena Siperiasta ja Keski-Aasiasta Etelä-Euroopaan ulottuvalla alueella.[1]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luontaisilla kasvualueillaan mooseksenpalavapensas kasvaa kuivahkoissa, avoimissa metsissä ja louhikoissa, metsäaroilla ja aroilla.[3]

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mooseksenpalavapensas on suosittu puutarhojen koristekasvi. Kasvia käsiteltäessä iho on kuitenkin suojattava hyvin, sillä ihokosketus kasviin aiheuttaa allergisen reaktion erityisesti aurinkoisella säällä (fytofotodermatiitti). Myös lapset on syytä pitää kasvista loitolla.[1]

Kasvista valmistetaan hajuvettä ja Siperiassa siitä on valmistettu myös teetä. Kansanlääkinnässä kasvin lehtiä ja juuria on aikaisemmin käytetty matolääkkeenä, naistentauteihin, virtsanerityksen lisäämiseen ja vatsan vahvistamiseen.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Suomen terveyskasvit. Luonnon parantavat yrtit ja niiden salaisuudet. Toim. Huovinen, Marja-Leena & Kanerva, Kaarina. Oy Valitut Palat – Reader's Digest Ab, Helsinki 1982.
  • Suuri Pohjolan kasvio. Toim. Mossberg, Bo & Stenberg, Lennart. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 2005 (2003).

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Suomen teveyskasvit 1982, s. 297.
  2. Suuri Pohjolan kasvio 2005, s. 380.
  3. Siirtolapuutarhat: Mooseksenpalavapensas Viitattu 28.4.2012.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]