Jättipalsami

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Jättipalsami
Impatiens Glandulifera.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Ericales
Heimo: Palsamikasvit Balsaminaceae
Suku: Palsamit Impatiens
Laji: glandulifera
Kaksiosainen nimi
Impatiens glandulifera
Royle
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Jättipalsami Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Jättipalsami Commonsissa

Jättipalsami (Impatiens glandulifera) on suurikokoinen, yksivuotinen ja hyvin kilpailukykyinen palsamikasvi. Laji on kotoisin Himalajalta, mutta se on levinnyt puutarhakarkulaisena laajoille alueille vieraslajiksi muun muassa Suomessa.

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa jättipalsami kasvaa yleensä 100–200 cm korkeaksi, mutta joskus jopa yli kolmemetriseksi.[1] Mehevä, lähes haaraton varsi on pehmeän vihreä, osin punaisen sävytteinen. Alemmat lehdet ovat vastakkain, ylemmät tavallisesti kolmittain. Lehdet kasvavat 5–25 senttimetrisiksi ja ovat suikeita, paksuja sekä tiheä- ja suippuhampaisia. Lehtipuoliskossa on 30–45 hammasta. Kukinto on 5–12 kukkainen terttu. Isokokoiset kukat ovat huppumaisia ja kannuksellisia, eri asteisesti punaisia, joskus myös valkoisia. Jättipalsami kukkii Suomessa heinä-syyskuussa.[2]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jättipalsami on alun perin kotoisin Himalajan alueelta Intiasta.[2] Koristekasviksi muun muassa Eurooppaan tuotu laji on päässyt nopeasti villiintymään. Nopeaa leviämistä ovat tehostaneet erityisesti jättipalsamin siemenkodat, jotka räjähtävät auki kosketettaessa.[3] Siemenet saattavat tällöin lentää jopa 7 metrin päähän.[4] Esimerkiksi Etelä-Englannissa laji levisi 1839–1855 välisenä aikana useimpien jokien ja purojen rannoille, tosin osaksi ihmisen avustamana.

Suomessa jättipalsamia tavataan asutuksen liepeillä jo Etelä-Lappia myöten. Lajilla ei ole Suomen luonnossa luontaisia vihollisia, mikä edistää sen leviämistä.[1]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuperäisellä esiintymisalueella jättipalsami kasvaa vuoristossa 1 800 metristä aina puurajalle saakka 4 000 metriin.[1] Muualla tulokaslajina jättipalsami on levinnyt puutarhoista luontoon. Se viihtyy erityisesti rannoilla, ojanvarsissa, kosteissa metsissä ja kaatopaikoilla. Laji on viime vuosikymmeninä yleistynyt Suomessa nopeasti.[2] Nopeasti yleistyvän, suurikokoisen tulokaslajin hävittämistä suomalaisesta luonnosta on ryhdytty 2000-luvulla vaatimaan yhä useammin. Jättipalsami on vahva kilpailija, joka kykenee monin paikoin syrjäyttämään alkuperäistä kasvistoa. Paras keino hävittää jättipalsami sen valtaamilta alueilta on kitkeä se ennen siemenkotien muodostumista.[1] Jättipalsami irtoaa helposti juurineen.

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jättipalsami on vanha puutarhojen koristekasvi ja sitä on istutettu myös mehiläiskasviksi.[1] Nykyään lajia kuitenkin näkee useammin puutarhoista luontoon karanneena kuin puutarhoissa. Laji sietää myös varsin varjoisia kasvupaikkoja, mikä lienee osasyy sen aiempaan suosioon puutarhoissa.

Ruokaisa ja nuoret versot käytettävissä parsan lailla.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
  • Wahlberg, Hanna: Hedelmät. Pähkylöistä banaaneihin.. Teoksessa Kasvit I. Toim. Piirainen, Mikko. WSOY, Porvoo 2008, s. 206–209.
  • Tallberg,Sami: Villiyrttikeittokirja

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Suomen ympäristökeskus: Jättipalsami Viitattu 19.9.2009.
  2. a b c Retkeilykasvio 1998, s. 310.
  3. Wahlberg 2008, s. 206.
  4. Down Garden Services: Himalayan Balsam (eng.) Viitattu 19.9.2009.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]