Jättipalsami
Sivulta puuttuu | Jättipalsami | ||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||||
| Impatiens glandulifera Royle |
||||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||||
 Jättipalsami Wikispeciesissä |
Jättipalsami (Impatiens glandulifera) on suurikokoinen, yksivuotinen ja hyvin kilpailukykyinen palsamikasvi. Laji on kotoisin Himalajalta, mutta se on levinnyt puutarhakarkulaisena laajoille alueille vieraslajiksi muun muassa Suomessa.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Ulkonäkö ja koko
Suomessa jättipalsami kasvaa yleensä 100–200 cm korkeaksi, mutta joskus jopa yli kolmemetriseksi.[1] Mehevä, lähes haaraton varsi on pehmeän vihreä, osin punaisen sävytteinen. Alemmat lehdet ovat vastakkain, ylemmät tavallisesti kolmittain. Lehdet kasvavat 5–25 senttimetrisiksi ja ovat suikeita, paksuja sekä tiheä- ja suippuhampaisia. Lehtipuoliskossa on 30–45 hammasta. Kukinto on 5–12 kukkainen terttu. Isokokoiset kukat ovat huppumaisia ja kannuksellisia, eri asteisesti punaisia, joskus myös valkoisia. Jättipalsami kukkii Suomessa heinä-syyskuussa.[2]
[muokkaa] Levinneisyys
Jättipalsami on alun perin kotoisin Himalajan alueelta Intiasta.[2] Koristekasviksi muun muassa Eurooppaan tuotu laji on päässyt nopeasti villiintymään. Nopeaa leviämistä ovat tehostaneet erityisesti jättipalsamin siemenkodat, jotka räjähtävät auki kosketettaessa.[3] Siemenet saattavat tällöin lentää jopa 7 metrin päähän.[4] Esimerkiksi Etelä-Englannissa laji levisi 1839–1855 välisenä aikana useimpien jokien ja purojen rannoille, tosin osaksi ihmisen avustamana.
Suomessa jättipalsamia tavataan asutuksen liepeillä jo Etelä-Lappia myöten. Lajilla ei ole Suomen luonnossa luontaisia vihollisia, mikä edistää sen leviämistä.[1]
[muokkaa] Elinympäristö
Alkuperäisellä esiintymisalueella jättipalsami kasvaa vuoristossa 1 800 metristä aina puurajalle saakka 4 000 metriin.[1] Muualla tulokaslajina jättipalsami on levinnyt puutarhoista luontoon. Se viihtyy erityisesti rannoilla, ojanvarsissa, kosteissa metsissä ja kaatopaikoilla. Laji on viime vuosikymmeninä yleistynyt Suomessa nopeasti.[2] Nopeasti yleistyvän, suurikokoisen tulokaslajin hävittämistä suomalaisesta luonnosta on ryhdytty 2000-luvulla vaatimaan yhä useammin. Jättipalsami on vahva kilpailija, joka kykenee monin paikoin syrjäyttämään alkuperäistä kasvistoa. Paras keino hävittää jättipalsami sen valtaamilta alueilta on kitkeä se ennen siemenkotien muodostumista.[1] Jättipalsami irtoaa helposti juurineen.
[muokkaa] Käyttö
Jättipalsami on vanha puutarhojen koristekasvi ja sitä on istutettu myös mehiläiskasviksi.[1] Nykyään lajia kuitenkin näkee useammin puutarhoista luontoon karanneena kuin puutarhoissa. Laji sietää myös varsin varjoisia kasvupaikkoja, mikä lienee osasyy sen aiempaan suosioon puutarhoissa.
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Lähteet
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
- Wahlberg, Hanna: Hedelmät. Pähkylöistä banaaneihin.. Teoksessa Kasvit I. Toim. Piirainen, Mikko. WSOY, Porvoo 2008, s. 206–209.
