Ljudmila Pavlitšenko

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ljudmila Pavlitšenko 1943

Ljudmila Mihailivna Pavlitšenko (ukr. Людмила Михайлівна Павліченко , ven. Людмила Михайловна Павличенко) (12. heinäkuuta 1916 - 10. lokakuuta 1974) oli neuvostoliittolainen (ukrainalainen) tarkka-ampuja toisen maailmansodan aikana. Pavlitšenkolle kertyi sodan aikana 309 varmistettua tappoa.[1] Tilastojen mukaan hän on tappavin naistarkka-ampuja kautta aikain.

Nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pavlitšenko syntyi Bila Tserkvassa 12. heinäkuuta 1916. Vuonna 1930 perhe muutti Kiovaan, jossa Pavlitšenko liittyi ampumakerhoon. Hänestä kehittyi taitava ampuja. Pavlitšenko tutustui muutenkin aseisiin, sillä hän työskenteli hiomakoneen käyttäjänä Kiovan asetehtaassa.

Toinen maailmansota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun natsi-Saksa hyökkäsi Neuvostoliittoon 1941 tuolloin 24-vuotias Pavlitšenko opiskeli historiaa Kiovan yliopistossa. Hän värväytyi ensimmäisten joukossa haluten päästä jalkaväkeen. Pavlitšenkolle tarjottiin aluksi sairaanhoitajan tehtäviä, mutta hän kieltäytyi. Lopulta hänet sijoitettiin puna-armeijan 25. kivääridivisioonaan. Jo valmiiksi loistavasta ampujasta tuli tarkka-ampuja.[2]

Pavlitšenko ampui ensimmäiset kaksi tappoaan Biliaivkan lähellä Odessan provinssissa keväällä 1942. Hänellä oli käytössään pulttilukkoinen Mosin-Nagant-kivääri, jossa oli neljä kertaa suurentava kiikaritähtäin. Hänestä tuli hyvin taitava vihollisen tarkka-ampujien tuhoamisessa. Hän mieltyi puoliautomaattiseen Tokarev SVT 40-kivääriin.[2]

Pavlitšenkon taistelut Odessan seudulla jatkuivat kaksi ja puoli kuukautta. Hän keräsi tililleen 187 varmistettua tappoa. Kun saksalaiset valtasivat Odessan, hänen yksikkönsä vedettiin Sevastopoliin Krimin alueelle. Kesäkuussa 1942 Pavlitšenko haavoittui kranaatinheitintulessa. Siihen mennessä hän oli kerännyt 309 tappoa. Hänestä oli tullut maailmankuulu ja hänet vedettiin pois rintamalta.

Pavlitšenko vieraili Kanadassa ja Yhdysvalloissa ja hänestä tuli ensimmäinen Neuvostoliiton kansalainen, jonka Yhdysvaltain presidentti otti vastaan Valkoisessa talossa. Häntä ei lähetetty enää rintamalle, mutta hän toimi tarkka-ampujien kouluttajana sodan loppuun asti. Pavlitšenko yleni majuriksi ja hänet nimettiin Neuvostoliiton sankariksi.[2]

Sodan jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ljudmila Pavlitšenkolle omistettu postimerkki vuodelta 1976

Sodan loputtua Pavlitšenko jatkoi opiskelua Kiovan yliopistossa. Hänestä tuli historioitsija ja hän työskenteli tutkijana Neuvostoliiton laivaston päämajassa. Myöhemmin hän toimi aktiivisesti sotaveteraanikomiteassa.

Pavlitšenko kuoli 1974. Hänet haudattiin Novodevitšin hautausmaahan Moskovaan.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pegler, Martin: Out of Nowhere - A History of the Military Sniper. Osprey. ISBN 1-84176-854-5.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. TIME: Lady Sniper
  2. a b c Pegler s. 176-177