Lipara
| Lipara | |
|---|---|
| Λιπάρα | |
.jpg) Liparan arkeologista aluetta. |
|
| Sijainti | |
  Lipara |
|
| Koordinaatit | |
| Valtio | Italia |
| Paikkakunta | Lipari, Messina, Sisilia |
| Historia | |
| Tyyppi | kaupunki |
| Ajanjakso | n. 580 eaa.– |
| Kulttuuri | antiikki |
| Alue | Aioliset saaret, Sikelia |
| Aiheesta muualla | |
Lipara (m.kreik. Λιπάρα) oli antiikin aikainen kaupunki ja kaupunkivaltio (polis) samannimisellä, nykyisin Liparina tunnetulla saarella Aiolisilla saarilla nykyisen Italian alueella. Sen kaupunkikeskus sijaitsi nykyisen Liparin kaupungin paikalla.[1][2][3][4]
Lipara oli alun perin kreikkalainen siirtokunta. Se sijaitsi merkittävimmällä Aiolisista saarista, ja siksi historiassa myös muilla saariryhmän saarilla tapahtuneet asiat liitetään yleensä Liparaan ilman, että niitä voidaan erottaa toisistaan. Lipara vaurastui merenkulun kannalta edullisen sijaintinsa ja hedelmällisen, tuliperäisen maaperänsä ansiosta. Kaupunki tuli Rooman valtaan vuonna 252/251 eaa.[2][3]
Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Liparan kaupunki sijaitsi samannimisen saaren itärannikolla nykyisen Liparin kaupungin paikalla. Liparan saari oli suurin Sisilian pohjoisrannikon ja Italian välillä sijaitsevista Aiolisista saarista (nyk. Eoliset saaret) ja ilmeisesti myös ainoa, jolla oli enemmän asukkaita. Tämän vuoksi muut saaret olivat aina riippuvaisia siitä, ja koko saariryhmää kutsuttiin usein Liparan saariksi (αἱ Λιπαραίων νῆσοι, hai Liparaiōn nēsoi), mistä on peräisin myös saarten toinen nykyinen nimi Liparisaaret.[2][3]
Lipara sijaitsi saarista lähimpänä Sisiliaa lukuun ottamatta sen eteläpuolella sijainnutta Hieran eli Thermessan saarta (nyk. Vulcano). Saariryhmän muut pääsaaret tunnettiin antiikin aikana nimillä Didyme (nyk. Salina), Euonymos (Panarea) ja Strongyle (Stromboli).[3][4] Saaret ovat osa Aitnan (Etna) ja Vesuviuksen välistä tuliperäistä ketjua.[2]
Liparan kaupunkivaltio käsitti koko saaren ja oletettavasti myös saariryhmän muut saaret, sillä liparalaiset vaikuttavat viljelleen myös muita saaria Hieraa, Strongylea ja Didymea. Kaupunkivaltion hallussa olleen alueen kooksi on arvioitu noin 25–100 neliökilometriä. Alue oli pieni mutta saarten tuliperäisyyden ansiosta hedelmällinen. Vielä tärkeämpi resurssi Liparalle olivat sen alunakaivokset, mistä oli myös kiittäminen saaren tuliperäisyyttä.[1][3][5][6]
Strabon ja eräät muut antiikin aikaiset kirjailijat mainitsevat Liparalla tapahtuneen tuliperäisiä ilmiöitä. Saarella oli paljon kuumia lähteitä ja siellä purkautui joskus vulkaanisia kaasuja, mutta siellä ei ilmeisesti tapahtunut ainakaan suurempia tulivuorenpurkauksia koko antiikin aikana.[3][5]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Esihistoria ja mytologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Liparan kaupungin paikalla on ollut asutusta viimeistään neoliittisella kaudella.[2] Sekä Strabon että Plinius sanovat Liparan saaren alkuperäisen nimen olleen Meligunis (Μελιγουνίς), mikä oli todennäköisesti peräisin kreikkalaista siirtokuntaa edeltäneeltä ajalta. Kreikkalaisessa mytologiassa saari sai nimen Lipara Liparokselta, Ausonin pojalta, joka hallitsi ennen Aiolosta. Aioloksen nimi liittyy saariin hyvin kiinteästi. Tämän asuinpaikkana pidettiin varhaisimmissa myyttiperinteissä Liparan saarta itseään, mutta myöhemmin hänet yhdistettiin ennen kaikkea Strongyleen.[3][7] Antiikin aikana saaren alkuperäistä, kreikkalaisten siirtokuntalaisten tuloa edeltänyttä väestöä pidettiin Aioloksen jälkeläisinä.[1]
Arkaainen ja klassinen kausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Liparan kaupunki perustettiin kreikkalaisena siirtokuntana arkaaisella kaudella noin vuonna 580–577 eaa. Tämä ajoitus perustuu Diodoros Sisilialaiseen, joka sanoo sen tapahtuneen 50. olympiadin aikaan. Eusebios sijoittaa sen niinkin varhaiseksi kuin vuoteen 630/629 eaa., mutta arkeologia tukee paremmin Diodoroksen ajoitusta. Siirtokunnan perustivat Knidoksesta ja Rhodokselta tulleet doorilaiset. Siirtokuntalaisten johtajaksi mainitaan knidoslainen Pentathlos, ja knidoslaiset vaikuttavat olleen asukkaissa enemmistönä, minkä vuoksi sitä pidettiin aina Knidoksen siirtokuntana. Joidenkin tietojen mukaan Pentathlos itse ei ehtinyt eläessään Liparalle, vaan kaatui sodassa Selinuksen puolella Segestaa vastaan, mutta siirtokunnan perustivat tämän pojat.[1][3][8] Kaupungin kansalaisesta käytettiin etnonyymiä Liparaīos (Λιπαραῖος), myöhemmin latinaksi Liparensis.[3]
Liparan historiasta tiedetään antiikin lähteistä vain vähän. Kaupunki nousi kuitenkin vahvaksi ja vauraaksi, ja kamppaili Tyrrhenanmeren hallinnasta tyrrheenien eli etruskien kanssa. Tarve suojautua etruskimerirosvoilta sai kaupungin hankkimaan itselleen laivaston. Liparalaiset saivatkin etruskeista merivoittoja, ja antoivat kiitokseksi arvokkaita votiivilahjoja Delfoihin, mikä kertoo osaltaan kaupungin vauraudesta. Toisaalta liparalaiset itsekin vaikuttavat harjoittaneen merirosvoutta, ja kerrotaan, että kerran heidän kaapparilaivansa sieppasi roomalaisten Delfoihin lähettämän lahjan. Liparalaisten johtaja Timasitheos kuitenkin palautti lahjan ja antoi sen jatkaa määränpäähänsä.[1][2][3][9]
Lipara löi omaa pronssirahaa 400-luvulta eaa. lähtien.[1] Ateenan läntisille kreikkalaisalueille suuntautuneen, Lakheen johtaman sotaretken aikaan vuonna 427 eaa. Lipara oli liitossa Syrakusan kanssa todennäköisesti yhteisen doorilaistaustan vuoksi, ja torjui Ateenan ja Rhegionin hyökkäyksen. Vuosina 396–394 eaa. Lipara oli edelleen ystävällisissä väleissä Syrakusan ja sen tyrannin Dionysioksen kanssa. Tämän vuoksi karthagolaiset hyökkäsivät sinne Himilkonin johdolla ja saivat kaupungin hallintaansa joksikin aikaa. Sodan jälkeen se oli jälleen liitossa Syrakusan sekä Tyndariin kanssa.[2][3][10]
Hellenistinen ja roomalainen kausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Agathokles sai kaupungin valtaansa petoksella vuonna 304 eaa. rauhansopimuksen voimassaollessa. Kaupunki ryöstettiin, mutta syrakusalaiset menettivät ryöstösaaliin myrskyssä, mitä pidettiin Aioloksen kostona.[2][3][11]
Ensimmäisessä puunilaissodassa 264–241 eaa. Liparasta tuli karthagolaisten tukikohta, koska siellä oli hyvä satama ja se mahdollisti sijaintinsa puolesta Sisilian pohjoisrannikon hallinnan. Konsuli Gnaeus Cornelius epäonnistui saaren valtaamisessa Roomalle vuonna 260 eaa., ja jäi vangiksi koko laivasto-osastonsa kanssa. Vuonna 257 eaa. Rooman ja Karthagon laivastot ottivat jälleen yhteen saaren lähistöllä. Roomalaiset valtasivat Liparan lopulta Gaius Aureliuksen johdolla vuonna 252/251 eaa.[3][12]
Toisen puunilaissodan 218–202 eaa. alussa Karthagon laivasto koki suuren haaksirikon Liparan ja Hieran rannoilla.[3][13] Myöhemmin saari oli jälleen merkittävänä tukikohtana Sextus Pompeiuksen sodassa vuonna 36 eaa. Siinä Sextus Pompeius linnoitti Liparan, mutta Octavianuksen laivastoa komentanut Agrippa sai vallattua sen. Tämän jälkeen hän uhkasi Hieran saarelta päin Pompeiuksen joukkoja Mylaissa ja Messenessä.[2][3][14]
Lipara kukoisti edelleen Rooman keisarikaudella. Diodoros sanoo kaupungin olleen merkittävä satamapaikka ja vaurastuneen alunan viennin ansiosta. Saari oli kuumien lähteidensä ansiosta kylpyläkaupunki, ja toisaalta myös karkotuspaikka poliittisille vastustajille.[2][3][15]
Rakennukset ja löydökset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Liparan saarella[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Liparan kaupunki sijaitsi täsmälleen samalla paikalla kuin nykyinen Liparin kaupunki, ja vaikuttaa myös olleen suurin piirtein saman kokoinen. Tämä on hankaloittanut kaupungin kaivauksia. Liparan ”akropoliina” eli eräänlaisena yläkaupunkina ja linnoituksena toimi sama rannikolla oleva noin 65 metriä korkea niemi tai kukkula, jossa sijaitsee myös Liparin kaupungin myöhempi linna, ja joka nykyisin tunnetaan nimillä Castello ja La Cittade. Sen paikalla arvioidaan olevan arkeologisia kerrostumia noin yhdeksän metrin paksuudelta neoliittiselta kaudelta nykyaikaan.[1][2] Akropoliilla on yksi laajempi arkeologinen alue heti nykyisen Chiesa dell'Addolorata -kirkon itäpuolella.
Alakaupunki levttäytyi akropoliin länsipuolelle. Sen alueella sijaitsee nykyisin nimellä Parco Archeologico di Diana tunnettu arkeologinen puisto. Liparan akropolis ja ainakin osa alakaupungista on ollut ympäröity muurein. Niistä on säilynyt osia, jotka on ajoitettu 300–200-luvuille eaa., mutta niiden koko reittiä ei tunneta. Kaupungilla oli kaksi satamaa, jotka sijaitsivat oletettavasti akropoliin niemen pohjois- ja eteläpuolilla.[1][2]
Kaupungin löytöihin lukeutuvat myös muun muassa prytaneion 300-luvulta eaa. sekä katuverkon osat. Kaupungin laidoilta on löydetty sen hautausmaita. Suurin on kaupungin pohjoispuolinen hautausmaa, josta on löydetty noin 2 000 hautaa. Varsinaisen kaupungin ulkopuolelta on löydetty myös oletettavasti Demeterille ja Persefonelle omistettu pyhäkkö, joka on ollut käytössä ainakin 300- ja 200-luvuilla eaa. Lisäksi kaupungissa vaikuttaisi olleen kultit ainakin Apollonille, Artemiille, Afroditelle, Aiolokselle ja Hefaistokselle.[1][2] Saarelta on löydetty myös kuumia lähteitä hyödyntäneiden kylpylärakennusten jäänteitä.[3]
Muilla saarilla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Antiikin aikaisia löytöjä on tehty myös muilta Liparan kaupunkivaltion haltuun kuuluneilta saarilta. Salinan saarelta on löydetty roomalaisen ajan rakennusten jäänteitä sekä kreikan- ja latinankielisiä piirtokirjoituksia. Myös Basiluzzon saarelta on löydetty roomalaisaikaisia rakennuksia, joissa on ollut mosaiikkilattiat ja seinämaalauksia. Filicudin saarelta on löydetty kreikkalaisen ja roomalaisen kauden hautoja, ja Strombolin saarelta roomalaisen kauden hautoja.[2]
Esinelöydöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Liparisaarilta tehtyjä esinelöytöjä on Liparin arkeologisessa museossa (Museo Archeologico Regionale Eoliano), joka sijaitsee Castellossa, sekä muun muassa Palermon arkeologisessa museossa (Museo Archeologico Regionale Antonino Salinas) ja Syrakusan arkeologisessa museossa (Museo Archeologico Regionale Paolo Orsi).[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h i Hansen, Mogens Herman & Nielsen, Thomas Heine: ”34 Lipara”, An Inventory of Archaic and Classical Poleis. An Investigation Conducted by The Copenhagen Polis Centre for the Danish National Research Foundation. Oxford: Oxford University Press, 2004. ISBN 0-19-814099-1.
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o Stillwell, Richard & MacDonald, William L. & McAllister, Marian Holland (toim.): ”AEOLIAE INSULAE (Lipari Islands) Messina, Sicily”, The Princeton Encyclopedia of Classical Sites. Princeton, N. J.: Princeton University Press, 1976. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q Smith, William: ”Lipara”, Dictionary of Greek and Roman Geography. Boston: Little, Brown and Company, 1854. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ a b Lipara Pleiades. Viitattu 5.11.2018.
- ↑ a b Strabon: Geografia 6.
- ↑ Thukydides: Peloponnesolaissota 3.88; Diodoros Sisilialainen: Historian kirjasto 5.10; Pausanias: Kreikan kuvaus 10.11.4.
- ↑ Plinius: Nauralis historia 3.9; Diodoros Sisilialainen: Historian kirjasto 5.7.
- ↑ Diodoros Sisilialainen: Historian kirjasto 5.9; Pausanias: Kreikan kuvaus 10.11.3; Thukydides: Peloponnesolaissota 3.88; Strabon: Geografia 6.
- ↑ Diodoros Sisilialainen: Historian kirjasto 5.9, 14.93; Livius: Rooman synty 5.28; Pausanias: Kreikan kuvaus 10.11.3, 16.7; Strabon: Geografia 6; Valerius Maximus: Facta et dicta memorabilia 1.1.4.
- ↑ Thukydides: Peloponnesolaissota 3.88; Diodoros Sisilialainen: Historian kirjasto 12.54–56.
- ↑ Diodoros Sisilialainen: Historian kirjasto 20.101.
- ↑ Diodoros Sisilialainen: Historian kirjasto 22.13, 23.20; Polybios: Historiai 1.21, 1.25, 1.39.
- ↑ Livius: Rooman synty 21.49.
- ↑ Appianos: Rooman sisällissota (Bellum civilia) 5.97, 5.105, 5.112 = Rhomaika (Historia Romana) 17.97, 17.105, 17.112.
- ↑ Diodoros Sisilialainen: Historian kirjasto 5.10; Plinius: Naturalis historia 31.6.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Lipara Wikimedia Commonsissa
