Sextus Pompeius

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Sextus Pompeiuksen lyöttämä kolikko.

Sextus Pompeius Magnus Pius (noin 67 eaa.35 eaa.) oli roomalainen sotapäällikkö ja poliitikko. Hän oli Gnaeus Pompeius Magnuksen ja hänen kolmannen vaimonsa Mucia Tertian nuorin lapsi. Hänen vanhempi veljensä oli Gnaeus Pompeius Nuorempi.

Kansalaissodan syttyessä vuonna 49 eaa. Sextus jäi Roomaan pitämään huolta äitipuolestaan Cornelia Metellasta. Pompeius Vanhemman kärsittyä tappion Farsaloksen taistelussa, Sextus ja Cornelia tapasivat hänet Mytillessä, josta he jatkoivat matkaansa Egyptiin. Pompeius vanhemman murhan jälkeen Cornelia palasi Roomaan, mutta Sextus jatkoi vastarintaa Julius Caesaria vastaan. Kärsittyään tappion African provinssissa, veljekset pakenivat Espanjaan. Hävittyään Mundan taistelun ja Gnaeuksen kuoltua Sextus pakeni Sisiliaan.

Caesarin kuolemaan 44 eaa. mennessä Sextus oli jo linnoittanut Sisilian. Marcus Antoniuksen, Lepiduksen ja Octavinuksen muodostettua toisen triumviraatin ja heidän kukistettuaan Cassiuksen ja Brutuksen johtaman liittouman, suuntautui triumviraatin huomio vuonna 42 eaa. kohti Sextusta. Sextus onnistui puolustamaan saarta useita rajuja hyökkäyksiä vastaan vahvan laivastonsa ja taitavien joukkojensa ansiosta. Vuonna 39 eaa. Sextus ja triumviraatti solmivat välirauhan, joka johtui persialaisten Roomaa vastaan kohdistamasta uhasta. Välirauha päättyi, kun Octavianus yritti rantautua Sisiliaan, mutta hävisi molemmat Messinan meritaistelut vuosina 37 eaa. ja 36 eaa. Octavianuksen saatua puolelleen taitavan kenraalin, Marcus Vipsanius Agrippan, hän murskasi Sextuksen laivaston Naulochuksen meritaistelussa ja valtasi Sisilian. Sextus joutui pakenemaan jälleen.

Tällä kertaa pakomatka suuntautui Vähään-Aasiaan, missä hän jäikin kiinni Miletoksessa 35 eaa. Hänet teloitettiin välittömästi Marcus Tituksen käskystä, ilman oikeudenkäyntiä, mikä oli sinänsä laitonta, sillä Sextus oli yhä Rooman kansalainen.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Paavo Castrén & Leena Pietilä-Castrén: Antiikin käsikirja, s. 441. Otava, 2000. ISBN 951-1-12387-4.
Tämä henkilöön liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.