Kultainen Venla

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Kultainen Venla on vuonna 2010 perustettu televisioalan kilpailu, joka syntyi kun aiemmin erillisinä jaetut Kultainen TV- ja Venla-palkinnot yhdistettiin.[1] Gaalan järjestää vuosittain Televisioakatemia, joka on MTV:n, Yleisradion, Sanoma Television ja SATU ry:n perustama yhdistys. Gaala on lähetetty suorana MTV3-kanavalla vuodesta 2011 lähtien.[2]

Vuodelta 2010 palkinnot jaettiin seuraavissa kategorioissa: paras näyttelijä, paras viihde- ja musiikkiohjelma, paras komediaohjelma, paras lifestyle -ohjelma, paras reality -ohjelma, paras keskusteluohjelma, paras draamaohjelma, paras game show -ohjelma, paras lastenohjelma sekä paras ajankohtais- ja asiaohjelma. Yleisön antamien äänten perusteella jaettiin palkinnot parhaalle esiintyjälle sekä parhaalle televisio-ohjelmalle. Lisäksi Televisioakatemia ry:n hallitus voi jakaa elämäntyöpalkintoja sekä muita erityispalkintoja.

Vuonna 2011 lisättiin kategorioihin paras mies- ja naisnäyttelijä sekä vuoden käsikirjoittaja. Tällöin annettiin myös ensimmäistä kertaa TV-maailma lehden jakama tunnustuspalkinto TV-vuoden valopilkku. Vuoden ohjaajakategoria lisättiin 2012.

Voittajat ja ehdokkaat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

2011[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäinen Kultainen Venla -gaala pidettiin 16. tammikuuta 2011, jossa juontajina toimivat Korkojen kera -ohjelmassa esiintyneet Jenni Pääskysaari ja Vappu Pimiä. Gaalassa esiintyjä oli Ilkka Alanko.

Sarja Voittaja Muut ehdokkaat
Paras näyttelijä Aku Hirviniemi
Viihde- ja musiikkiohjelma Ihmisten puolue (YLE TV1)
Komediaohjelma Ketonen & Myllyrinne (MTV3)
Lifestyle-ohjelma Venäjän halki 30 päivässä (YLE Teema)
Reality-ohjelma Kadonneen jäljillä (MTV3)
Keskusteluohjelma Pressiklubi (YLE TV2)
Draamaohjelma Helppo elämä (MTV3)
Game show -ohjelma Tartu mikkiin (YLE TV2)
Lastenohjelma Summeri (YLE TV2)
Ajankohtais- ja asiaohjelma Rock-Suomi (YLE Teema)
Paras esiintyjä (yleisöäänestys) Aku Hirviniemi
Paras TV-ohjelma (yleisöäänestys) Duudsonit

Elämäntyöpalkinnot

Nimi Perustelut
Jarmo Jääskeläinen Hän on laajasti palkittu ja tunnustettu dokumenttielokuvien ohjaaja ja tuottaja. Hän on toiminut myös toimittajana. Puolan elokuvakorkeakoulusta alkanut useiden vuosikymmenien mittaiseen uraan on omien töiden lisäksi mahtunut myös niin Dokumenttiprojekti-ohjelman luominen kuin professorin arvonimen saaminen. (Televisioakatemia ry:n tiedote 18.1.2011)
Kari Kyrönseppä Hän on visionääri jonka perään haikaillaan yhä, sekä mies esimerkiksi Velipuolikuun takana. Hän toimi viiden eri vuosikymmenen aikana Ylellä niin klaffipoikana kuin fiktiopäällikkönä - unohtamatta koskaan humaania, humoristista puolta työssään. (Televisioakatemia ry:n tiedote 18.1.2011)
Vesa-Matti Loiri Hän on kansallinen ikoni, joka on tulkinnut tiensä ihmisten sydämiin niin näyttelemällä kuin laulamalla. Vesa-Matti Loiria pidetään yhtenä kaikkien aikojen parhaimmista kotimaisista näyttelijöistä unohtamatta hänen mittavaa koomikon työtään ja uraansa syvästi koskettavana laulajana. (Televisioakatemia ry:n tiedote 18.1.2011)
Mirja Pyykkö Hän on käsite suomalaisessa tv-maailmassa ja kansan keskuudessa. Hänen ohjelmansa ovat jättäneet pysyvän muistijäljen - hän toi uudentyylisen keskusteluohjelman Suomeen eikä pelännyt kohdata ihmistä, saati porttikieltoja joita valtaapitävät hänelle jakelivat. (Televisioakatemia ry:n tiedote 18.1.2011)
Tauno Äijälä Hän on viihteen suurmies, televisioalan rohkea uudistaja jonka ura alkoi jo 1960-luvulla. Hän luotsasi MTV3:tä aikana, jota leimasi ennätykselliset katsojaluvut ja esimerkiksi menestyksekkäät komediasarjat. (Televisioakatemia ry:n tiedote 18.1.2011)

2012[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kultainen Venla -gaala pidettiin toisen kerran 15. tammikuuta 2012. Juontajina toimivat Heikki Paasonen ja Mikko Leppilampi. Esiintyjinä lauloivat duettona Freeman ja Olavi Uusivirta.

Sarja Voittaja Muut ehdokkaat
Paras miesnäyttelijä Martti Suosalo (Tappajan näköinen mies)
Paras naisnäyttelijä Krista Kosonen (Moska)
Vuoden käsikirjoittaja Johanna Vuoksenmaa (Klikkaa mua)
Viihde- ja musiikkiohjelma Tanssii tähtien kanssa (MTV3)
Komedia- ja sketsiohjelma Putous (MTV3)
Lifestyle-ohjelma Strömsö (YLE FST5)
Reality-ohjelma Toisenlaiset frendit (YLE TV1)
Keskusteluohjelma 10 kirjaa rahasta (YLE TV1)
Draamaohjelma Klikkaa mua (MTV3)
Game show -ohjelma Biisikärpänen (MTV3)
Lasten- ja nuortenohjelma Pikku Kakkonen (YLE TV2)
Ajankohtais- ja asiaohjelma Dokumenttiprojekti: Miesten vuoro (YLE TV1)
Paras esiintyjä (yleisöäänestys) Minttu Mustakallio
Paras TV-ohjelma (yleisöäänestys) Klikkaa mua
TV-maailma-lehden Vuoden valopilkku -palkinto Klikkaa mua

Elämäntyöpalkinnot

Nimi Perustelut
Astrid Gartz Hän on Yleisradiossa merkittävän elämäntyön tehnyt journalisti, jonka suuri yleisö tuntee poliitikkojen ja yhteiskunnan vaikuttajien ammattitaitoisena haastattelijana. Tultuaan 90-luvun puolivälissä YLE TV1:n ohjelmajohtajaksi hän perusti mm. MOT-ohjelman. Hänen myötävaikutuksensa kotimaisen riippumattoman televisiotuotannon syntyyn on ollut huomattava. Astrid Gartzin riippumaton asenne ja laaja perehtyneisyys yhteiskunnallisiin asioihin on inspiroinut ja rohkaissut monia television ammattilaisia eri vuosikymmeninä.Hän on laajasti palkittu ja tunnustettu dokumenttielokuvien ohjaaja ja tuottaja. Hän on toiminut myös toimittajana. Puolan elokuvakorkeakoulusta alkanut useiden vuosikymmenien mittaiseen uraan on omien töiden lisäksi mahtunut myös niin Dokumenttiprojekti-ohjelman luominen kuin professorin arvonimen saaminen. (Televisioakatemia ry:n tiedote 15.1.2012)
Heikki Kahila Hän aloitti uransa aikaan jolloin televisio oli vielä näköradio. Aikana jolloin Kekkonen hallitsi, Sopanen kuulutti, Kahila luki uutiset ja VEK: Virtanen, Elo ja Kuusla tekivät viihteen. Heikki Kahilasta tuli uutisankkurina kansallinen käsite, joka muuttui myöhemmin viihteen veteraanilegendaksi. (Televisioakatemia ry:n tiedote 15.1.2012)
Heikki Kinnunen Hän on näyttelijä ja koko kansan viihdyttäjä aloitti tv-uransa jo vuonna 1964. Hän on esiintynyt mm Älli-Tällissä, Merirosvoradiossa, Valehtelijoiden Klubissa, ÄlyWapaa palokunnassa, Soitinmenoissa, Heksassa ja Leksassa, Jäitä hattuun ja Paha yskä -viihdeohjelmissa. Useimpia näitä hän on ollut myös itse käsikirjoittamassa ja tuottamassa. (Televisioakatemia ry:n tiedote 15.1.2012)
Liisa-Maija Laaksonen Hänet tunnetaan koko kansan rakastamana näyttelijänä ja lausuntataiteilija ja erityisesti runojen ollessa hänelle tärkeitä läpi koko elämän. Laaksonen on saanut aiemmin kolme Jussi-palkintoa, Suomi-palkinnon sekä Pro Finlandia -mitalin. Liisa-Maija Laaksonen on käsikirjoittanut tv-ohjelmia ja sarjoja mm. Lumikki, Irti maasta, Viisi tytärtäni, Kiinni sidottu, Sänky ja Lacrimosa. (Televisioakatemia ry:n tiedote 15.1.2012)
Jukka Virtanen Hänet tunnetaan monista rooleistaan kirjoittajana, runoilijana, sanoittajana, näyttelijänä, ohjaajana ja laulajana. Hän aloitti uransa Yleisradiossa 1955 kirjoittaen kulttisarjaa ”Kankkulan kaivo”. Filmien ja tv-ohjelmien tekoon häntä opasti Erik Blomberg mestari-kisälli-periaatteella. Vakituisen uutistoimittajan pestiä seurasi käsikirjoittajan työ Tarvajärven lauantai-illan ohjelmassa ”Palapeli”. Vuonna 1965 VEK-tiimi sai Lumilinna-ohjelmalla Suomeen ensimmäisen Montreux’n Kultaisen Ruusu -palkinnon. Virtanen on tullut tunnetuksi Levyraadin ja Runoraadin juontajana. (Televisioakatemia ry:n tiedote 15.1.2012)

2013[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kultainen Venla -gaala pidettiin kolmannen kerran 20. tammikuuta 2013. Juontajina toimivat Aki Linnanahde ja Elina Viitanen. Esiintyjinä lauloivat Jesse Kaikuranta ja Diandra Flores.

Sarja Voittaja Muut ehdokkaat
Paras miesnäyttelijä Kari Hietalahti (Roba)
Paras naisnäyttelijä Iina Kuustonen (Helsingin herra)
Vuoden käsikirjoittaja Tommi Liski ja Petja Peltomaa (Kimmo)
Vuoden ohjaaja Aleksi Salmenperä (Helsingin herra)
Viihde- ja musiikkiohjelma Vain elämää (Nelonen)
Komedia- ja sketsiohjelma Putous (MTV3)
Lifestyle-ohjelma Silkkitie 30 päivässä (Yle Teema)
Reality-ohjelma Kuppilat kuntoon, Jyrki Sukula! (Nelonen)
Keskusteluohjelma Pressiklubi (Yle TV2)
Draamaohjelma Roba (MTV3)
Game show -ohjelma Mestareiden mestari (MTV3)
Lasten- ja nuortenohjelma Pikku Kakkonen (Yle TV2)
Ajankohtais- ja asiaohjelma Dokumenttiprojekti: Arvo (Yle TV1)
Paras esiintyjä (yleisöäänestys) Duudsonit
Paras TV-ohjelma (yleisöäänestys) Duudsonit tuli taloon (Sub)
TV-maailma-lehden Vuoden valopilkku -palkinto Kimmo
Vuoden TV-teko Norppauinti - Kimmo Ohtonen
Vuoden TV-teko Urheilun suorat lähetykset - YLE: Lontoon olympiakisat & jalkapallon EM-kisat - MTV3: Jääkiekon MM-kisat

Elämäntyöpalkinnot

Nimi Perustelut
Solja Kievari Hän onnistui tuottajana Kolmostelevisiossa ja MTV:ssä palauttamaan televisioon yleisön rakastamat perhesarjat kuten Ruusun aika ja kunnianhimoisesti lähihistoriaa kuvaava Puhtaat valkeat lakanat. Hän myös luotti Speden tuottamiin useita kertoja viikossa esitettyihin Blondi tuli taloon ja Ihmeiden tekijät sarjoihin. Ne pohjustivat nykyisiä päivittäissarjoja. Soljan mukaan ”parasta työssäni tuottajana ja päättäjänä on ollut saada vaikuttaa tv-draamaan sen alkuideasta lopputulokseen asti, oppia arvostamaan monenlaista osaamista luovasta panoksesta tekniseen osaamiseen ja oppia tuntemaan katsojat, joille draamaa tehtiin.” (Televisioakatemia ry:n tiedote 20.1.2013)
Ismo Sajakorpi Hän teki tv-ohjelmia MTV:lle neljän vuosikymmenen aikana. Elokuva- ja musiikkikoulutuksensa sekä esiintyjätaustansa ansiosta hän liikkui kirjoittaja-ohjaajana fiktiivisen tv-viihteen kentässä sujuvasti genrestä toiseen. Hänen musiikkiohjelmistaan tunnetuin on Kivikasvot Show. Musiikkidraaman puolella hänen näyttävimmät viihdetuotannot olivat musikaalit Maitonaama, Kultahippu sekä vampyyrioperetti Lepakkolinna. Myös komedia- ja slapstick genret kuuluivat Sajakorven laajaan skaalaan. Monet muistavat Ohukainen ja Paksukainen -imitaatiot sekä elokuvat Keltainen auto ja Keskiyön aurinko, jotka on nähty myös ulkomaisilla tv-kanavilla ja Montreux’n Kultaisen Ruusun festivaaleilla. Kirjoittaja-ohjaaja Sajakorpi ”pitää omina päätöinään jännityssarjaa Soittorasia, kauhuelokuvaa Merkitty sekä psykologista trillerisarjaa Painajainen, jota on esitetty usealla eurooppalaisella tv-kanavalla. Trillerit ovat vuosikymmeniä syntymänsä jälkeen yhä elossa ja niitä on esitetty suomalaisilla kauhuelokuvafestivaaleilla.” (Televisioakatemia ry:n tiedote 20.1.2013)
Heikki Seppälä Hän aloitti tv-uransa lukiolaispoikana TES-TV:ssä jo 50-luvun lopussa ja kehittyi työnsä kautta tv-ohjaajaksi ja toimittajaksi. Alkutaipaleelta mainittakoon mm. Nuorten tanssihetki, Jatkoaika ja Ilkamat. Seppälä on myös ainoana suomalaisena ohjannut Marlon Brandoa (UNICEF-gaala 1967) ja Danny Kayta (Danny Kay ja lapset 1971). Hän oli TV1:n viihdepäällikkönä 17 vuotta ja teki samalla itsekin ohjelmia, joiden joukosta poimittakoon Euroviisut, Pete Q, Itse asiassa kuultuna sekä showtaltiointi John, Paul ja Marion. Päällikkönä hän pyrki määrätietoisesti monipuoliseen ja laadukkaaseen ohjelmistoon kokoamalla tiimiinsä erilaisia arvomaailmoja edustavia lahjakkuuksia. Vuonna 1986 Seppälä vastasi Presidentti Urho Kekkosen valtiollisten hautajaisten televisioinnista. Seuraavana vuonna hän siirtyi käynnistämään kolmatta suomalaista tv-kanavaa, Kolmostelevisiota. Tutkijaprofessori Heikki Hellman on todennut, että silloin syntyi suomalainen kaupallinen televisio. Kanava osti kaiken ohjelmistonsa ulkopuolisilta tuotantoyhtiöiltä. Näin syntyi myös suomalainen tuotantoyhtiökenttä. Ohjelmakartta sisälsi koko kansan viihdettä (mm. Hyvät Herrat, Onnenpyörä, Hyvät pahat ja rumat) sekä ensimmäisen kaupallisen kanavan urheiluohjelmiston (mm. Hockey Night ja Formula 1). Ei ihme, että kanavasta tuli nopeasti maan toiseksi katsotuin. Kanavauudistuksen jälkeen vuonna 1994 Seppälä siirtyi MTV3-kanavalta YLE:lle tv-koordinaattoriksi ja ohjelmistojohtajaksi. Hän jatkoi ohjelmatyötään mm. tv-tuottajana olympialaisissa Atlantasta (1996) Ateenaan (2005), Helsingin yleisurheilun MM-kisoissa (2005) ja Euroviisufinaalissa (2007). Seppälä on valmistellut suomalaisen television siirtymistä väriaikaan sekä uuden vuosituhannen digitaaliseen maailmaan. (Televisioakatemia ry:n tiedote 20.1.2013)
Peter von Bagh Hän on pitkän elokuva- ja televisiouransa aikana tullut kotimaassaan tunnetuksi käsikirjoittajana, ohjaajana, tuottajana, professorina, kirjailijana ja vangitsevana kertojana omissa teoksissaan. Lopullisen kansainvälisen läpimurtonsa hän teki Helsinki – ikuisesti ja Sodankylä – ikuisesti sarjoillaan. Hänen voidaan sanoa tallentaneen ja jakaneen yleisölle kansakunnan salaisen historian. Hän on tehnyt sen kiehtovalla tavalla tunnetuksi uudemmalle sukupolvelle. Suuri osa hänen töistään perustuu arkistomateriaalin käyttöön, sen laajaan tuntemukseen ja ymmärrykseen, joista hänen käsissään syntyy syvästi koskettavia teoksia. Lukuisilla henkilöhaastatteluillaan hän on luonut uusia arkistohelmiä tuleville polville. Hänellä on kirjoittajana ja ohjaajana täydellinen ymmärrys kerronnan rytmiin, tarinan lupaukseen ja sen lunastukseen. Von Bagh on monesti palkittu tekijä. Tällä kertaa hänet palkitaan televisiosarjoistaan, joista moni on itsessään kulttuuriteko. Edellä mainittujen lisäksi tunnetuimpien joukossa lienevät Sininen laulu, Oi kallis Suomenmaa sekä alalle läheiset SF:n, Fennadan ja Suomi-Filmin tarinat, taiteilijadokumentteja unohtamatta. (Televisioakatemia ry:n tiedote 20.1.2013)

2014[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neljäs Kultainen Venla -gaala järjestettiin 17. tammikuuta 2014 Suomen Kansallisoopperassa. Gaalan juonsi Jenni Pääskysaari.[3] Gaalassa esiintyi vuoden 2013 Idolsin voittaja Mitra Kaislaranta.[4]

Yhdeksänhenkinen esituomaristo (puheenjohtaja Jorma Sairanen, Riitta Pihlajamäki, Olli Haikka, Jani Hartikainen, Kari Voutila, Paula Noronen, Iris Olsson, Juha Heinisuo ja Stiina Laakso) valitsi jatkoon 38 ohjelmaa ja 14 tekijää, joista Televisioakatemian varsinaiset jäsenet äänestivät finalistit kuhunkin kategoriaan.[3]

Sarja Voittaja Muut ehdokkaat
Paras miesnäyttelijä Jussi Vatanen (Puolin ja toisin)
Paras naisnäyttelijä Armi Toivanen (Nuoret nerot)
Vuoden käsikirjoittaja Kirsti Manninen ja Antti Pesonen (Kansan mies)
Vuoden ohjaaja Antti Leino (Iskelmä-Suomi)
Ajankohtais- ja asiaohjelma Docventures (Yle TV2)
Draamaohjelma Taivaan tulet (Yle TV2)
Keskusteluohjelma Hjallis (MTV3)
Komedia- ja sketsiohjelma Hyvät ja huonot uutiset (Nelonen)
Lasten- ja nuortenohjelma #lovemilla (Yle TV2)
Lifestyle-ohjelma Erilaiset äidit (AVA)
Reality-ohjelma Arman ja viimeinen ristiretki (Jim)
Viihde- ja musiikkiohjelma Vain elämää (Nelonen)
Paras esiintyjä (yleisöäänestys) Arman Alizad
Paras TV-ohjelma (yleisöäänestys) Taivaan tulet (Yle TV2)
TV-maailma-lehden Vuoden valopilkku -palkinto Iskelmä-Suomi (Yle Teema)
Vuoden TV-teko Docventures (Yle TV2)

Elämäntyöpalkinnot

Nimi Perustelut
Helena Kokko Hän aloitti tv-viihdeuransa kesätoimittajana MTV:ssa 1972. Pian hän eteni Toivotaan toivotaan -musiikkiohjelman juontajaksi Jukka Virtasen pariksi. 1976 hän siirtyi toimittajaksi Yleisradion TV1:den viihdetoimitukseen. Ylen viihteestä tulikin Helenan korkeakoulu, jossa hän opiskeli mm. monikameraohjaaksi tehden kymmeniä musiikkiohjelmia, jopa kahdet Euroviisut. Kokko siirtyi 1982 TV2:een ja uutena aluevaltauksena revy- ja ravintolashow-genreen. Tampereella Kokon taidot huomattiin ja hänet palkattiin 1989 ohjelmatuottajaksi vasta valmistuneeseen Tampere-taloon. Pesti kesti viitisen vuotta, kunnes Kokko valittiin Yleisradion TV1:n viihdeohjelmien päälliköksi 1994. Hän piti hengissä Iltalypsyn, toimi kätilönä Studio Julmahuville ja synnytti yhden pitkäikäisen brändin – Uutisvuodon – yhdessä Saku Tuomisen, Juha Tynkkysen ja Peter Nymanin kanssa. Helena Kokko on toiminut vuodesta 1999 tuottaja-ohjaajana Ylen Kulttuuriohjelmissa, jossa viihde vaihtui aluksi klassiseen musiikkiin; mieleenpainuvimpina töinään hän mainitsee Dario Fon Kansallisoopperaan ohjaaman Matka Rheimsiin -oopperan tv-ohjauksen ja Kaija Saariahon Kaukaisen rakkauden tuottamisen tv-versioksi. Kokko oli kulttuuriohjelmillaan mukana luomassa Ylen Teema -kanavaa. Tärkein oma ohjelma Helenalle tältä kaudelta oli Pasi Hyökin vetämä Kuoro - realitysarja. Viihde ei ole päästänyt Helenaa pihdeistään: viime vuosina olemme hänen ansiostaan saaneet tutustua mm. Mark Levengoodiin, Iiro Rantalaan ja upeaan Iskelmä-Suomi -dokumenttisarjaan. (Televisioakatemia ry:n tiedote 17.1.2014)
Eeva Litmanen Hän on monipuolinen ja ennakkoluuloton näyttelijä, joka hallitsee teatteri-, radio-, elokuva- ja tv-esiintymisen. Litmanen on nähty rohkeana sketsinäyttelijänä Yleisradion Velipuolikuussa 1983–1984, Mutapainin ystävissä 1984–1985 ja Iltalypsyssä 1993–1999 ja mieleenpainuvissa rooleissa mm. Eija-Elina Bergholmin Isolde pakolaisessa, TV2 1982, Anja Partasena Kotikadussa (TV1, 131 jaksoa, 1999–2010) ja Harvoin tarjolla -sarjassa. Eeva Litmanen on myös näytellyt useissa teatteri- ja tv-elokuvissa, viimeksi Dome Karukosken Leijonasydämessä. Roolistaan Veikko Aaltosen ohjaamassa elokuvassa Rakkaudella, Maire Litmanen palkittiin vuonna 2000 Jussi-patsaalla parhaasta naispääosasta.Teatterissa tärkeimpiä rooleja Eeva Litmaselle ovat olleet Jouko Turkan Joensuun Kaupunginteatterille 1968 ohjaama Anu ja Mikko sekä monologinäytelmä Naisen 11. käsky, jota hän alkoi esittää 1992. Eeva Litmanen on myös ollut perustamassa Mustaleski- ja Stella Polaris -teatteriryhmiä. (Televisioakatemia ry:n tiedote 17.1.2014)
Päiviö Pyysalo Hänen on takanaan päivälleen 41 vuoden mittainen televisioura toimittajana, ohjaajana ja tuottajana yhteensä noin 900 viihdeohjelmassa. Lappeenrannassa koulunsa käyneen Pyysalon ura alkoi lyseon konventeista ja alueradiosta jo lukiolaisena. Kokelasaikansa armeijassa hän suoritti Ruotuväki-lehden toimittajana. Viihde imaisi Pyysalon MTV:seen jo 1969. Pyysalo ohjasi MTV:ssä mm. legendaarisen Parempi myöhään -sketsisarjan Inkeri Pilkaman kanssa 1979–1980.Sarjan käsikirjoittajina Suomea naurattivat Seppo Ahti ja Neil Hardwick, juontajina Ritva Valkama ja Pentti Siimes. MTV:n viihdepäällikkönä Pyysalo toimi 1984–2001. Hän juonsi varsinaisen työnsä ohessa mm. kymmenen kertaa MTV:n Linnan juhlat Pirkko Leistin kanssa, sekä lukuisia Syksyn sävel -ohjelmia, Kotkan Meripäiviä ja Sysmän Suvisoitto -tapahtumia. Pyysalo tuotti mittavan suoran lähetyksen Millenium 2000, jossa kierrettiin maailman ympäri 11,5 tunnissa. Ohjelma palkittiin Erikois-Venlalla 2001. Päiviö Pyysalo siirtyi 2001 Blue Media Oy:hyn, missä hän teki vuonna 2004 Yleisradiossa nähdyn 52 henkilön haastattelusarjan Viihdekonkarit tv-viihteen ensimmäisen polven tekijöistä. MTV:n 50-vuotisjuhlavuonna 2007 esitettiin MTV3-kanavalla Pyysalon Viihteen 50 -sarja alan eturivin tekijöistä. Rakkaus tangoon sai Pyysalon pysymään tangomarkkinoiden tuomariston johtajana 17 vuotta, 1989–2005. (Televisioakatemia ry:n tiedote 17.1.2014)
Simo Salminen Hän on suomalaisen viihteen grand old man – on viattomalla hahmollaan naurattanut jo useita sukupolvia ja naurattaa edelleen. Leipurina aloittanut Salminen tuli julkisuuteen 1950-luvulla etevänä uimahyppääjänä ja Liukas Lätkä -pellehyppääjänä. Televisioura alkoi jo Tesvisiossa ja ensimmäisen elokuvaroolinsa Salminen teki Molskis, sanoi Eemeli, molskis -elokuvassa 1960. Rakastetuksi hahmoksi Simo Salminen muotoutui Spede Pasasen kumppanina. Lukemattomien Uuno Turhapuro elokuvien insinööri Sörsselssön - roolien lisäksi hän esiintyi vuosina 1972-1991 Spede Show’ssa ja Vesku Show’ssa sekä Ihmeidentekijöissä 1998. Jukka Virtasen mukaan Salminen on hyvän ajoituksen ja rytmitajun omaava ja akrobaattisesti kehonsa hallitseva luonnonlahjakkuus, jonka ei tarvinnut rooleissaan juurikaan näytellä. Salmisen kerrotaankin ihailleen klovneriaa ja fyysistä komiikkaa. (Televisioakatemia ry:n tiedote 17.1.2014)
Hannu Seikkula Hän aloitti TV-ohjaajana MTV:n viihdetoimituksessa 1980-luvulla Pertti Reposen sketsisarjassa Älywapaa palokunta ja samalle vuosikymmenelle sijoittuvat myös ohjaukset TV-sarjoissa Soitinmenot, Paha yskä ja yhä pahenee sekä Pulttibois. 1990-luvulla Seikkulan ohjauksiin sisältyy mm. uutisia parodioiva Frank Pappa Show, Manitbois, Jäitä hattuun sekä Ruonansuu ja Petelius Co. Seikkulan ohjausjälkeä on nähty myös lukuisissa draamasarjoissa kuten Kotikatu, Kadonnut veljeni ja Kadonnut näky, Tunteen palo ja Korkeajännitystä- eli sähköä kotiinkuljetettuna. Hannu Seikkulan esikoiselokuva oli Spede Tuotannon Tupla Uuno vuonna 1998, joka myös oli sen vuoden katsotuin kotimainen elokuva. Samana vuonna tuli ensi-iltaan myös Seikkulan toinen elokuva Onks Viljoo näkyny? ja vuonna 1990 elokuva Rampe & Naukkis, joka pohjautui Peteliuksen ja Kallialan hulvattomiin Pulttibois-hahmoihin. Vuonna 1994 Seikkula ohjasi kolmannen Uuno-elokuvansa Uuno Turhapuron veli. (Televisioakatemia ry:n tiedote 17.1.2014)

Lähteet[5][6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Elämä pelissä palkittiin parhaana ohjelmaformaattina 05.08.2010. HS.fi. Viitattu 08.08.2010.
  2. Venla ja Kultainen TV yhdistyvät - televisiointioikeudet MTV3-kanavalle 06.08.2010. MTV3.fi. Viitattu 08.08.2010.
  3. a b Kultainen Venla -ehdokkaat vuoden 2013 kotimaisista tv-ohjelmista ja tekijöistä valittu 17.01.2014. mtv.fi. Viitattu 17.01.2014.
  4. Kultaiset Venlat jaettiin - Yle kahmi palkintoja 17.1.2014. YleX. Viitattu 24.1.2014.
  5. Kultainen Venla 2013 -finalistit 17.12.2013. Televisioakatemia ry. Viitattu 23.12.2013.
  6. Voittajat 2013 Televisioakatemia ry. Viitattu 24.1.2014.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]