Sam Yaffa

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Sami Takamäki
Sami Yaffa - Ilosaarirock 2011.jpg
Sami Yaffa Ilosaarirockissa heinäkuussa 2011.
Syntynyt 4. syyskuuta 1963 (ikä 51)
Taiteilijanimet Sam Yaffa, Sami Yaffa, Babblers
Kotipaikka Suomen lippu Espoo
Tyylilajit glam punk
rock
hard rock
glam rock
rock and roll
punk
blues
Soittimet basso
Yhtyeet Hanoi Rocks
Pelle Miljoona Oy
Jetboy
Demolition 23.
New York Dolls

Sami Yaffa (entiseltä taiteilijanimeltään Sam Yaffa) (oikealta nimeltään Sami Takamäki, s. 4. syyskuuta 1963 Espoo) on suomalainen basisti. Hän on tullut tunnetuksi Pelle Miljoona Oy:n, 1980-luvun Hanoi Rocksin, Jetboyn, Demolition 23:n ja 2000-luvulla myös New York Dollsin jäsenenä. Muusikko Jone Takamäki on Sam Yaffan isoveli.

Yaffa on toiminut vuoden 2010 alusta Michael Monroen nimeä kantavan Michael Monroe -yhtyeen basistina. Yhtye aloitti keikkailun keväällä 2010.[1]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Takamäki aloitti 1977 espoolaisyhtyeessä nimeltä Babblers. Vuonna 1980 vasta 16-vuotias Takamäki oli mukana Pelle Miljoona Oy:n menestysalbumilla Moottoritie on kuuma. Ari Taskinen oli löytänyt hänet helmikuussa 1980 Lepakosta yhtyeen basistiksi. Takamäki pääsi yhtyeen basistiksi ohi hyvin koesoitossa pärjänneen Matti Fagerholmin. Yhtyeen kitaristi Andy McCoy ei suostunut tämän takia puhumaan Takamäelle kolmeen kuukauteen. Lopulta he kuitenkin ystävystyivät ja kun McCoy hukkasi Hanoi Rocksin basistiksi aiotun Björne Fröbergin puhelinnumeron, hän pyysi syyskuussa 1980 Takamäkeä soittamaan Hanoi Rocksissa. McCoy nimesi Takamäen Sam Yaffaksi, koska hän "näytti aivan appelsiinilta".

Hanoi Rocks[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Hanoi Rocks

Sam Yaffa asui muiden Hanoi Rocksin jäsenten kanssa ensin Tukholmassa vuodet 1980–1982 ja Lontoossa 1982–1985. Vuodet 1980–1982 kokoonpanon muodostivat laulaja Michael Monroe, kitaristit Andy McCoy ja Nasty Suicide, basisti Sam Yaffa ja rumpali Gyp Casino, jonka kesällä 1982 korvasi englantilainen Razzle. Sam Yaffa sai syyn erota yhtyeestä, kun Razzle kuoli 9. joulukuuta 1984 oltuaan rattijuoppona ajaneen Vince Neilin kyydissä. Yaffa oli pyytänyt aiemmin Razzlea lähtemään kanssansa Espanjaan, mutta suunnitelmat olivat jääneet toteutumatta. 2. tammikuuta 1985 Yaffa ilmoitti eroavansa yhtyeestä ja 4. tammikuuta hän soitti viimeisen keikkansa Hanoi Rocksin riveissä Helsingin Kulttuuritalolla.

Sam Yaffa & Pelle Almgren[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähdettyään Hanoi Rocksista 1985 Sam Yaffa muutti Lontoosta Tukholmaan, jossa alkoi viettää tukholmalaisen perheenisän elämää Anna Jederbyn ja pariskunnan pienen poikalapsen kanssa. Syksyllä 1985 syntynyt lapsi sai kunnianosoituksena Nicholas "Razzle" Dingleylle nimekseen Nicolas Samuel Jederby-Takamäki. Samuel on ruotsalainen versio suomalaisesta Sami-nimestä. Anna Jederby oli alun perin McCoyn vanha tyttöystävä, joka oli seurustellut tämän kanssa jo 16-vuotiaasta lähtien.

Pian Sam Yaffa kuitenkin perusti Pelle Almgrenin kanssa lyhytaikaisen yhtyeen Chain Gang. 1986 ilmestyi pop rock -EP nimellä Sam Yaffa & Pelle Almgren, joka sisälsi kappaleet Cover Me, Isn't It Strange, Last Train to Clarksville ja Lonely in Love, joista viimeksi mainittu lienee tunnetuin. Tämän jälkeen syntyi vuoden lopuksi yhtye Pelle Almgren/Sami Yaffa & The Babysharks, jossa soittivat mm. Conny Blomqvist, Danne Lagerstedt ja Samin veli Jone Takamäki. Alkuvuodesta 1987 Sam Yaffa keikkaili kitaristi Johnny Thundersin ja rumpali Jerry Nolanin kanssa. Molemmat olivat New York Dollsin entisiä jäseniä.

Jetboy (1987–1990)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Juuri kun Sam Yaffa mietti Tukholmassa päivätöihin ryhtymistä, kun keikkatarjouksia ei Johnny Thunders -keikkojen jälkeen tullut enää, häntä pyydettiin 1987 sanfanciscolaiseen Jetboy-yhtyeeseen, joka tuotti kolmen vuoden aikana albumit Feel The Shake ja Damned Nation. Jetboyhin kuuluivat Yaffan lisäksi laulaja Mickey Finn, kitaristi Fernie Rod, kitaristi Billy Rowe ja rumpali Ron Tostenson. Yhtye kiersi ympäri Yhdysvaltoja (mm. Cheap Trickin lämmittely-yhtyeenä) ja käväisi myös Japanissa. Samoihin aikoihin Yaffa soitti myös Johnny Thundersin basistina ja cover-yhtye Stronzossa.

Jerusalem Slim (1990–1992)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jetboysta erottuaan Sam Yaffa ehti soittaa Los Angelesissa Ulan Bator -nimellä Smackin basistina muutamilla kappaleilla, mutta ei yhdelläkään julkaisulla. 1990 Yaffa muutti Los Angelesista New Yorkiin, missä liittyi Monroen yhtyeeseen. Yaffa keksi yhtyeelle nimen Jerusalem Slim. Kokoonpanoon kuuluivat Monroen ja Yaffan lisäksi kitaristi Steve Stevens (Billy Idol), rumpali Greg Ellis ja pianisti Ian McLagen. Stevens ja Monroe ajautuivat rankkoihin musiikillisiin ristiriitoihin ja Monroe vastusti kovasti albumin julkaisua, mutta lopulta julkaistiin yhtyeen ainoksi jäänyt albumi Jerusalem Slim.

Demolition 23. (1993–1995)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1992 syntyi Demolition 23. -yhtyeen ensimmäinen versio nimellä Michael Monroe & Friends, johon kuuluivat Monroen lisäksi Yaffa, rumpali Rat Scabies (The Damned) ja kitaristi Little Steven. Kevät-kesällä 1993 Yaffa, Monroe ja Slash nauhoittivat Steppenwolfin kappaleen Magic Carpet Ride, jota käytettiin elokuvassa Coneheads. Lisäksi Monroe, Suicide ja Yaffa vierailivat Johnny Thundersin muistoksi tehdyllä tribuutilla I Only Wrote This Song For You. 10. elokuuta 1993 New Yorkissa The Grand Clubilla esiintyivät Joey Ramonen kanssa Michael Monroe, Jay Hening, Sam Yaffa ja Jimmy Clark. Ilmeisesti tällöin oli jo muodostunut yhtye Demolition 23., jossa Hening oli kitaristi ja Jimmy Clark rumpali Monroen laulaessa ja Yaffan soittaessa bassoa.

Keväällä 1994 ilmestyi albumi Demolition 23. Sitä seurasi muutto Lontooseen, josta voitiin järjestää kiertue Eurooppaan ja Japaniin. Jay Hening ei kuitenkaan päässyt passiongelmien takia Yhdysvalloista pois, joten kitaristiksi tuli Nasty Suicide, jonka jäsenyys yhtyeessä ilmoitettiin virallisesti Helsingissä Tavastia-klubin keikan jälkeen 12. elokuuta 1994. Demolition 23. menestyi mukavasti albumin saadessa hyvän vastaanoton. Ilmeisesti Demolition 23. on menestynein Hanoi Rocksin jäsenten yhtyeen hajoamisen jälkeen perustamista yhtyeistä. Lisäksi se on ainut Hanoi Rocksin hajoamisen jälkeen toiminut levyttänyt yhtye, jossa on ollut mukana enemmistö vanhan Hanoi Rocksin jäsenistä. Kiertueyhtyeissä kolmikko Monroe-Suicide-Yaffa oli soittanut ennenkin. Demolition 23. soitti sleaze rockia, hard rockia ja punkia. Legendaarisella toisella Tavastian-keikalla 14. helmikuuta 1995 lavalle astui myös Andy McCoy. Tämä on toistaiseksi viimeinen kerta, kun kaikki Hanoi Rocksin ydinjäsenet ovat olleet yhtä aikaa lavalla.

Yhtye hajosi maaliskuussa 1995, kun Nasty Suicide ilmoitti eroavansa yhtyeestä ja palaavansa normaalielämään. Demolition 23. -yhtyeestä oli pitänyt tulla Hanoi Rocksin veroinen ja suurempikin hajanaisten ja sekavien kokoonpanojen jälkeen. Suiciden päätös oli jäsenvaihdoksiin kyllästyneelle Monroelle niin kova isku, että hän päätti lopettaa yhtyeen. 1996 Yaffa soitti vielä Jan Stenforsin yhtyeessä, joka levytti tämän ensimmäisen ja viimeisen sooloalbumin Vinegar Blood. Kokoonpanoon kuuluivat Jan Stenfors (kitara, laulu, lyömäsoittimet), Sam Yaffa (basso) Frej Stenfors (rummut, taustalaulu) ja Annika Wiklund (taustalaulu). Kitaraa soitti vielä Stenforsin isä Harry Stenfors.

Lewd Vagrant ja Mad Juana, New York Dolls (1995–) (2004–)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Demolition 23:n hajoamisen jälkeen Sam Yaffa alkoi puuhata uutta yhtyettä vaimonsa Karmen Guyn kanssa New Yorkissa. Ensimmäinen Lewd Vagrant -kokoonpano vuonna 1995 oli: Karmen Guy (laulu), Johnny Tirado (kitara), Harri Kupiainen (kitara), Sam Yaffa (basso) ja Maukka Palmio (rummut). Vielä samana vuonna Kupiainen korvattiin Josh Brownilla. Tämän kokoonpanon jälkeen yhtyeen nimeksi muutettiin Mad Juana ja Kupiainen on sittemmin ollut uudestaan mukana yhtyeen kokoonpanossa. Yhtyeen ytimenä ovat Sam Yaffa ja Karmen Guy, ja muut muusikot löytyvät tilanteen mukaan ystävä- ja tuttavapiireistä.

Vuonna 2002 Yaffa liittyi newyorkilaiseen Murphy's Law -yhtyeeseen ja teki tämän kanssa kaksi kiertuetta: maaliskuussa Japanissa ja huhtikuussa Yhdysvalloissa. Yhtyeen kokoonpano oli: Jimmy Gestapo (laulu), Ricky Bacchus (kitara), Sean Kilkenny (kitara), Sam Yaffa (basso) ja Jay (rummut). Vuonna 2003 Yaffa liittyi "Joan Jett and The Blackhearts" -yhtyeeseen, mutta erosi siitä vuonna 2004. Samana vuonna hän avioitui pitkäaikaisen tyttöystävänsä Carmen Guyn kanssa.

Vuonna 2004 Yaffa pääsi basistiksi leukemiaan kuolleen Arthur "Killer" Kanen tilalle nuoruuden ihanneyhtyeeseensä New York Dollsiin, joka oli ensimmäinen glam punk -yhtye ja Hanoi Rocksin tärkein esikuva. Yaffa on sittemmin esiintynyt Suomessa New York Dollsin riveissä kuudella eri keikalla, joista ensimmäinen järjestettiin 7. heinäkuuta 2006 Ruisrockissa Turussa ja viimeisin 1. elokuuta 2009 Ankkarockissa Vantaalla.[2][3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Michael Monroe julkisti bändinsä ja keikkoja Mesta.net. 26.01.2010. Viitattu 26.1.2010.
  2. Ruisrock, lauantai -livearvostelu (Turku, Ruissalo 7.7.2006) Noise.fi. 2006. Viitattu 2.8.2009.
  3. New York Dolls Tour Dates - Saturday, Aug 1st 2009 nydolls.org. 2009. Viitattu 2.8.2009. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]