Koala

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Koala
Friendly Female Koala.JPG
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Alaluokka: Theria
Osaluokka: Pussieläimet Metatheria
Lahko: Harvaetuhampaiset Diprotodontia
Alalahko: Vombatiformes [2]
Heimo: Koalat Phascolarctidae
Suku: Phascolarctos
Laji: cinereus
Kaksiosainen nimi
Phascolarctos cinereus
(Goldfuss, 1817)
Levinneisyyskartta
Koalan levinneisyys
Koalan levinneisyys
Synonyymit
  • Lipurus cinereus Goldfuss, 1817 [2]
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Koala Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Koala Commonsissa

Koala eli pussikarhu (Phascolarctos cinereus) on australialainen puissa elävä pussieläin. Se on koalojen heimon ainoa jäljellä oleva laji. Koala syö ravinnokseen eukalyptusten lehtiä ja koska lehdet ovat myrkyllisiä, kykenee se syömään kuitenkin vain joitakin eri eukalyptuslajeja. Lehdet ovat kuitupitoisia, vähäravintoisia ja vaikeasti sulavia, joten koala nukkuu suurimman osan päivästä säästäen näin energiaa. Koalan tunnistaa helposti kookkaasta kuonostaan ja mäyrämäisestä olemuksestaan.

Taksonomia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nimeäminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koalan löytymisen jälkeen se kuvattiin vuonna 1808 vompattilajina. Ranskalainen eläintieteilijä ja anatomi Henri Marie Ducrotay de Blainville ehdotti 1816 koalan suvun nimeksi Phascolarctos,[3] joka muodostuu kahdesta kreikan sanasta: phaskolos eli pussi ja arktos, joka tarkoittaa karhua.[4] Vuotta myöhemmin Georg August Goldfuss käytti lajista kaksiosaista nimeä Lipurus cinereus,[3] jossa "cinereus" tarkoittaa tuhkanväristä.[4] Tämän jälkeen suvun nimeksi ehdoteltiin myös nimiä Morodactylus ja Draximenus. Ranskalainen eläintieteilijä Anselme Gaëtan Desmarest ehdotti vuonna 1820 lajille nimeä Phascolarctos fuscus, René-Primevère Lesson vuonna 1827 nimeä Phascolarctos flindersii, vuosina 18251835 Frederick Griffith, Smith ja Pidgeon kannattivat nimeä Phascolarctos koala ja 1830 Burnett ehdotti nimeä Koala subiens. Lopulta nimeksi kuitenkin vakiintui de Blainvillen ehdottamasta suvun nimestä ja Goldfussin lajiosasta muodostunut Phascolarctos cinereus.[3]

Lajin yleisnimen arvellaan yleisesti olevan peräisin jonkin Australian alkuperäiskansan lajista käyttämästä nimityksestä. Näitä nimityksiä ovat muun muassa colo, koolah, boorabee, karbor, colah ja kaola. Vaikka tarkkaa alkuperäistä nimitystä ei tiedetä, arvellaan nimen tarkoittavan alkuperäiskielellään "ei juo".[4]

Alalajit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koalan jakaminen alalajeihin on edelleen kiistanalaista. Luonnontieteilijät eivät ole päässeet yhteisymmärrykseen siitä onko alalajeja kaksi vai kolme, tai siitä onko niitä yleensä ottaen ainoatakaan[2]. Kolme alalajia on nimetty ja ne ovat 1923 nimetty Phascolarctos cinereus adjustus, 1935 nimetty Phascolarctos cinereus victor sekä Phascolarctos cinereus cinereus.[5][4] Edellä mainituista Phascolarctos cinereus adjustus -alalajiksi on luokiteltu Queenslandissa, koalan esiintymisalueen pohjoisimmassa osassa elävä populaatio. Phascolarctos cinereus victor -alalajiin on katsottu kuuluvan Victorian osavaltion populaatio ja Phascolarctos cinereus cinereus -alalajiin on katsottu kuuluvan Uuden Etelä-Walesin alueen populaatio.[4] Alalajien eroja ovat aikuisten yksilöiden koko: eteläiset koalat ovat huomattavasti pohjoisia yksilöitä isompia, sekä koalan turkki: eteläisten koaloiden turkki on pohjoisia yksilöitä tiheämpää ja usein myös ruskeampaa.[6]

Anatomia ja fysiologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koalalla on eturaajoissaan kaksi "peukaloa", joiden avulla se saa kiivetessään tukevan otteen puusta.

Koala on pussieläimeksi keskikokoinen ja sen ruumista peittää paksu turkki. Karvapeite on väriltään harmaa tai ruskea ja siinä voi olla valkoista.[7] Albiinot ovat harvinaisia, mutta mahdollisia.[8] Koalan turkkia pidetään lämmöneristyskyvyltään yhtenä eläinkunnan parhaista.[9] Aikuinen koala kasvaa keskimäärin noin 70–80 cm pituiseksi. Urokset voivat olla jopa puolet naaraita suurempia. Sen pää on muuhun ruumiiseen verrattuna iso ja sillä on huomattavan kokoinen nenä sekä isot karvaiset korvat. Silmät ovat eteenpäin suuntautuneet ja otsa on korkea. Muista puissa elävistä pussieläimistä poiketen koalalla ei ole häntää.[7] Sillä on vain 11 kylkiluuta, eikä ollenkaan polvilumpioita[10][11]

Koalan etu- ja takaraajat ovat suurin piirtein yhtä pitkät ja kaikissa raajoissa on viisi varvasta. Takajaloissa kaksi varvasta on kuitenkin kasvanut yhteen. Etutassujen varpaista kaksi sijaitsee hieman erillään muista varpaista niin, että koalan tarttuessa kiinni puunoksaan kaksi varvasta sijoittuvat toiselle puolen oksaa kuin loput kolme. Syntynyt ote on tukeva ja sopii erityisen hyvin kiipeämiseen ja oksaan tarrautumiseen. Takajalkojen suurinta varvasta lukuun ottamatta kaikissa tassujen kaikissa varpaissa on pitkät terävät kynnet. Yhteen kasvaneissa varpaissa on kaksi kynttä.[6] Koala on yksi harvoista ei-kädellisistä eläinlajeista, joilla on sormenjäljet.[12]

Koalan silmien pupillit ovat muista pussieläimistä poiketen pystysuorat viillot.[13] Sen näköaisti on heikko, mutta kuulo- ja hajuaistit ovat hyvin kehittyneet.[14] Koalan aivot ovat sen pään kokoon suhteutettuna pienet. Nenää peittää pehmeä, nahkea ja tumma iho.[14] Koalan ruumis on hyvin lihaksikas, sillä se on sopeutunut jatkuvaan kiipeilyyn. Hartialihas ei ole jakautunut.[10] Uroskoaloilla on rinnassaan noin 85 mm korkea ja 50 mm leveä hajurauhanen.[15] Naaraskoalilla on vatsan puolella pussi, jossa se kantaa poikasiaan. Pussin sisällä on kaksi nisää ja pussin suulla on vahva sulkijalihas, joka estää pussia avautumasta.[16] Koalan ruoansulatusjärjestelmä on monimutkainen ja kehittynyt, sillä sen täytyy kyetä käsittelemään eukalyptusten sisältämiä myrkkyjä. Koalan umpisuoli on jopa kaksi metriä pitkä ja sen halkaisija on 10 cm.[17]

Koalan aineenvaihdunta on hidasta ja ruumiinlämpö on keskimäärin 36,6 °C, joka on matalampi kuin istukkanisäkkäillä.[6] Koala sietää mataliakin lämpötiloja ja hypotermia iskee siihen vasta ruumiinlämmön pudotessa alle 29 °C.[18] Koaloilla on sinusarytmia eli sen hengitystahti ja pulssi eivät kulje samassa tahdissa. Pulssin on kuitenkin arvioitu olevan 70–140 lyöntiä minuutissa.[6] Vankeudessa elävillä yksilöillä leposyke voi normaalioloissa olla 60–80.[19] Levossa koalan hengitysnopeus on noin 10–11 hengenvetoa minuutissa. Koalat säätelevät ruumiinlämpöään läähättämällä, jolloin hengitysnopeus voi nousta jopa 230 hengenvetoon minuutissa.[18]

Kanta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koalan tassut ovat kehittyneet kiipeämistä ja tarrautumista varten.

Koaloiden historiallisesta levinneisyydestä tai lukumääristä ei ole tarkkaa tietoa. Tutkijat kuitenkin arvioivat koaloiden määrän supistuneen 50–90 % eurooppalaisten uudisasukkaiden saapumisen jälkeen.[20] Eurooppalaisten uudisasukkaiden tekemä ensimmäinen merkintä koaloista on vuodelta 1798 eli vasta kymmenen vuotta ensimmäisten uudisasukkaiden saapumisen jälkeen.[21] Aikaisemmin koalat olivat yksi Australian alkuperäiskansojen ravintonaan käyttämistä eläimistä, mutta niiden metsästys ei rikkonut koalapopulaation tasapainoa. Eurooppalaiset alkoivat kuitenkin metsästää koaloita niiden turkin vuoksi ja 1800-luvun lopusta 1900-luvun alkuun noin kolme miljoonaa turkkia päätyi myytiin.[22][23] Etelä-Australian koalat metsästettiin sukupuuttoon ja Victorian populaatio hyvin lähelle katoamista. Lajin katoamista on pyritty paikkaamaan siirtämällä koaloita muilta alueilta niille alueille, joilta laji on kadonnut. Koalaoiden uudelleensijoittaminen on aiheuttanut joidenkin, erityisesti saarissa sijaitsevien alueiden ylikuormituksen koaloiden määrän lisääntyessä yli alueen ylläpitokapasiteetin.[23]

Koala elää metsäisillä alueilla Australian itä- ja eteläosissa Atherton Tablelandiltä Victorian rannikolle.[24] Laji elää myös muutamilla lähisaarilla, kuten Kangaroo Islandilla. Australian osavaltioista koalaoita tavataan Queenslandin, Uuden Etelä-Walesin, Victorian ja Etelä-Australian alueilla. Niitä ei kuitenkaan esiinny tasaisesti koko alueella vaan ne ovat pirstaloituneet erillisiksi populaatioiksi.[23] Queenslandin osavaltiossa arvellaan 1900-luvun alussa olleen miljoonia koaloita, mutta nykyinen kanta koostuu vain arviolta 100 000–300 000 yksilöstä.[25] Australian Koala Foundation on arvellut vapaudessa elävien koaloiden määräksi jotain 45 000 ja 80 000 välillä.[26][23] Australian Koala Foundationin antamia lukuja on kritisoitu liian pieniksi. Järjestö ilmoittaa lukujen sisältävän vain populaatiot, joita voi terveen genetiikan kannalta pitää vakaina ja pysyvinä populaatioina.[23]

Elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kylmällä ilmalla koala pyrkii pitämään itsensä lämpimänä käpertymällä palloksi.

Koala on pääsääntöisesti yöeläin. Koala kiipeää ja laskeutuu puista aina pää ylöspäin. Koala elää pääsääntöisesti puissa, mutta se saattaa välillä laskeutua maahan esimerkiksi siirtyessään puusta toiseen. Maassa liikkuessaan se kävelee liikuttaen vuorotellen vastakkaisten puolien etu- ja takajalkoja. Juostessa liikkuminen tapahtuu niin että molemmat etujalat ja molemmat takajalat käyvät maassa vuorotellen.[10] Koalat osaavat uida, mutta se ei ole niiden yleinen liikkumatapa. Koala ui vain, mikäli yksilön elinalue sitä vaatii.[27]

Koala viettää noin 20 tuntia päivästä nukkumalla tai lepäämällä. Se etsii kotipuustaan sopivan oksan tai oksanhaaran, jossa se kykenee lepäämään mukavassa asennossa. Kylmällä säällä koala käpertyy pieneksi mytyksi, jolloin kylmyydelle altistuu mahdollisimman pieni osa sen pinta-alasta. Kuumalla ilmalla koala päinvastoin pyrkii asettumaan niin että sen pinta-ala on mahdollisimman suuri, esimerkiksi levittämällä raajansa levälleen.[27]

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koalaemo kantaa pentua pussissaan.

Koalat saavuttavat sukukypsyytensä toisena elinvuonnaan.[28] Urokset kuitenkin lisääntyvät ensimmäisen kerran neljävuotiaina tai myöhemmin, koska koalapopulaation hierarkia ei salli niiden pariutua aikaisemmin.[14] Koaloiden lisääntymiskausi sijoittuu kevät- ja kesäkuukausille eli Australiassa noin syyskuusta maaliskuuhun. Naaraiden kiima kestää noin 35 päivää ja sillä voi lisääntymiskauden aikana olla useita kiimoja. Synnytyksiä on kauden aikana kuitenkin vain yksi. Naaras saa pääsääntöisesti yhden poikasen kerrallaan. Myös kaksoset ovat mahdollisia, mutta toinen niistä useimmiten menehtyy poikasten kasvaessa ja yhden poikasen viedessä emon pussista kaiken tilan.[29]

Naaras synnyttää jälkeläisensä 35 vuorokauden kuluttua hedelmöityksestä. Vastasyntynyt poikanen on noin kaksi senttiä pitkä ja painaa alle gramman. Se on karvaton ja sokea. Se ryömii emonsa vatsapuolen pussiin ilman apua ja tarrautuu kiinni toiseen nisään seitsemän kuukauden ajaksi. Poikasen siirtymisen ajan emo istuu paikallaan, jalat levällään niin ettei mitään ole poikasen tiellä. Emo imettää poikasta kuudesta seitsemään kuukautta. Poikasen kehitys on muiden pussieläinten kehitystä hitaampaa, koska koalaemo pyrkii, ravinnosta saamansa vähäisen energiamäärän vuoksi, säästelemään energiaansa. Poikanen alkaa kurkkia ulos pussista ensimmäistä kertaa noin viikolla 22, jolloin sen silmät avautuvat. 22–30 viikkojen aikana poikanen alkaa syödä maidon lisäksi emon tuottamaa löysää ulostetta, jota kutsutaan Australiassa nimellä pap. Uusi ravinto sisältää emon elimistössä olevia mikro-organismeja, joita poikasen elimistö tarvitsee kyetäkseen sulattamaan eukalyptuksen lehtiä. Tämän tarkoitus on valmistaa poikasen elimistö eukalyptuksen lehtiin.[29] Kun pussi alkaa käydä jälkeläiselle ahtaaksi, poikanen kapuaa emonsa selkään. Tämänkin jälkeen emo imettää poikasta vuoden ikäiseksi asti. Poikanen pysyy emonsa luona kunnes tämä saa uuden poikasen. Koaloiden on arveltu adoptoivan itselleen muiden koaloiden poikasia, mikäli tämä on menettänyt oman emonsa. Vankeudessa elävät koalaemot voivat myös väliaikaisesti kantaa selässään myös muita kuin omaa poikastaan.[30]

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koalan ravinto koostuu pääosin eukalyptuksen lehdistä.

Koalan ravinto koostuu pääasiassa eräiden eukalyptuslajien, sekä joidenkin sen sukulaisten kuten Corymbian, Angophoran ja Lophostemonn lehdistä.[31] Toisinaan se saattaa täydentää ruokavaliotaan muiden puiden, kuten akasioiden lehdillä.[28] Ravintona käytettäviä lajeja on yleensä vain muutama ja ne voivat vaihdella alueittain. Yhden alueen koaloiden suosima eukalyptuslaji saattaa toisella alueella jäädä syötäväksi käytettävien lajien ulkopuolelle. Ennen syömistä koala tutkii lehdet tarkkaan haistelemalla niitä. Koala juo harvoin, sillä se pystyy tyydyttämään vedentarpeensa syömistään lehdistä saamallaan nesteellä.[17]

Aikuinen koala syö 200–400 grammaa lehtiä vuorokaudessa.[17] Se hienontaa ne hienoksi puuroksi poskihampaillaan. Lehdet ovat sitkeitä, erittäin niukkaravinteisia ja myrkyllisiä useimmille muille eläimille. Koalan ruoansulatuselimistö on kuitenkin sopeutunut eliminoimaan myrkyt ruokaa käsitellessään.

Fossiilit ja evoluutio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fossiilien perusteella tunnetaan viisi muuta Phascolarctos-suvun lajia. Koalan lähimpiä jäljellä olevia sukulaisia ovat vompatit.

Nykytila[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koala lepää.
Koalaa metsästettiin sen turkin vuoksi 1800-luvun lopusta 1900-luvun alkuun. Koalan turkki oikealla.

Uhat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pahin koaloihin nykyisin kohdistuva uhka on elinympäristön tuhoutuminen. Tämä on pääsääntöisesti ihmisten aiheuttamaa heidän raivatessaan koalan tarvitsemia metsiä maataloutta ja asutusta varten. Eurooppalaisten uudisasukkaiden saapumisen jälkeen arviolta 44 % eukalyptus- ja muista metsistä on kaadettu ihmisten tieltä.[23] Elintilan tuhoutumisesta seuraa myös muiden ihmisen aiheuttamien negatiivisten vaikutusten lisääntyminen. Näitä ovat esimerkiksi autojen sekä lemmikkieläinten kuten koirien ja kissojen aiheuttamat kuolemat. Metsien hakkuut lisäävät myös kasvillisuuden lakastumista, mikä puolestaan heikentää koalan ravinnon saantia. Ihmisten lisäksi koaloiden elintilaa tuhoavat myös pensaspalot, jotka voivat tuhota alueen koalapopulaation myös suoralla vaikutuksella.[32]

Suurimman uhkan koalan sairauksista aiheuttaa klamydia, joka on koaloiden keskuudessa hyvin yleistä. Neljä yleisintä bakteerin aiheuttamaa sairautta ovat sidekalvotulehdus, keuhkokuume, virtsatientulehdus sekä tulehdukset sukupuolielimissä. Näistä seuraa sokeutta sekä naaraiden hedelmättömyyttä. Klamydian lisäksi koalat kärsivät myös syövistä.[32] Lajin nykyisiä saalistajia ovat kiilapyrstökotka (Aquila audax) ja isohaukkapöllö (Ninox strenua), jotka hyökkäävät poikasten kimppuun.[33]

Suojelutoimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto on listannut koalan elinvoimaiseksi lajiksi.[1] Kuten suurinta osaa muistakin Australian eläimistä, on koalaakin kiellettyä pitää lemmikkinä. Aikaisemmin Australian hallitus on jättänyt koaloiden suojelemisen osavaltioiden tehtäväksi ja kaikilla neljällä koalan elinalueisiin kuuluvalla osavaltiolla on ollut omat lainsäädäntönsä lajin suojelemiseksi. Ne ovat myös määrittäneet omat uhanalaisuusluokituksensa koskien lajin esiintymistä kyseisessä osavaltiossa. Victorian osavaltion luonnossa elävä koalakanta on lukumäärältään Australian suurin eikä sille ole määritetty virallista luokitusta.[34] Vuonna 2012 Australian ympäristöministeriö kuitenkin lisäsi Queenslandin, Uusi Etelä-Walesin ja Australian pääkaupunkiterritorion koalapopulaatiot valtion uhanalaisten lajien listalle. Asiantuntijalausuntojen perusteella kyseisten alueiden populaatioiden tilan katsotaan olevan vaarantunut.[35]

Laji on aikaisemminkin ollut suojeltu osina vuoden 1975 Wildlife Actia sekä vuoden 1988 Flora and Fauna Guarantee Actia. Valtaosassa Queenslandia koala oli luokiteltu yleiseksi lajiksi, mutta Itä-Queenslandin bioalueella sen tila oli määritelty alueellisesti vaarantuneeksi.[36] Queensland on kehittänyt koalansuojeluohjelman vuosille 2006–2016 ja osavaltio sijoittaa ohjelman neljän ensimmäisen vuoden aikana 2,1 miljoonaa Australian dollaria sen toteuttamiseen.[25] Ennen valtiotason uhanalaisuuslistausta Uusi Etelä-Wales oli määritellyt koalan vaarantuneeksi lajiksi.[37] Yhdysvallat määritteli vuonna 2000 koalan uhanalaiseksi (engl. threatened) lajiksi.[38]

Esiintyminen kulttuureissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koala on yksi Australian turismin vetonauloista.

Koala on yksi Australian tunnetuimmista ikoneista sekä yksi suosituimmista turistinähtävyyksistä. Hundloe ja Hamilton arvioivat vuonna 1996 Australian turismiin liittyvästä liikevaihdosta noin 1,1 miljardin dollarin olevan koalan ansiota ja koalaturismin tarjoavan noin 9 000 työpaikkaa.[20] Koala on Queenslandin virallinen kansalliseläin.[39]

Erään Australian alkuperäiskansan tarinana mukaan koala menetti häntänsä suuressa pensaspalossa.[40] Useiden heimojen tarinoihin kuuluu myös uskomus siitä, että koalaan liittyviin perinteisiin kohdistuvasta epäkunnioituksesta seuraa suuri kuivuus.[41]

Koala esiintyy hahmona australialaisessa piirretyssä Vili Vilperi sekä animesarjoissa Fushigi na koala Blinky ja Koala boy Kokki. Australialainen suklaamerkki Caramello Koala valmistaa koalan mallisia suklaakonvehteja.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • A.K. Lee & F.N. Carrick: ”31. Phascolarctidae”, Fauna of Australia Volume 1B Mammalia. Australian Government Publishing Service, 1989. ISBN: 0-644-06056-5. Kappaleen verkkoversio (pdf).
  • Ann Sharp: The Koala Book. Australian Koala Foundation. Pelican, 1995. ISBN 1-56554-160-X.
  • Learn about Koalas Australian Koala Foundation. Viitattu 30.6.2008. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Gordon, G., Menkhorst, P., Robinson, T., Lunney, D., Martin, R. & Ellis, M.: Phascolarctos cinereus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.2. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 3.8.2014. (englanniksi)
  2. a b c Wilson, Don E. & Reeder, DeeAnn M. (toim.): Phascolarctos Mammal Species of the World. A Taxonomic and Geographic Reference (3rd ed). 2005. Bucknell University. Viitattu 21.12.2010. (englanniksi)
  3. a b c Lee & Carrick: History of discovery
  4. a b c d e Taxonomy Australian Koala Foundation. Viitattu 30.6.2008. (englanniksi)
  5. Lee & Carrick: Classification
  6. a b c d Physical Characteristics of the Koala Australian Koala Foundation. Viitattu 30.6.2008. (englanniksi)
  7. a b Lee & Carrick: External Characteristics
  8. Sharp, s. 76–77
  9. Sharp, s. 46
  10. a b c Lee & Carrick: Locomotion
  11. Lee & Carrick: Skeletal System
  12. Maciej Henneberg, Kosette M. Lambert & Chris M. Leigh: Fingerprint homoplasy: koalas and humans Naturalscience.com. 1997. Australia. Viitattu 3.8.2008. (englanniksi)
  13. Lee & Carrick: Sense Organs and Nervous System
  14. a b c Sharp, s. 33
  15. Lee & Carrick: Endocrine and Exocrine Systems
  16. Lee & Carrick: Body Wall
  17. a b c Sharp, s. 48
  18. a b Lee & Carrick: Respiration
  19. Lee & Carrick: Circulatory System
  20. a b Nature Conservation (Koala) Conservation Plan 2006 and Management Program 2006-2016, s. 3. Queensland Government - Environmental Protection Agency, 2006. ISBN 0-646-46273-3. Teoksen verkkoversio (viitattu 15.1.2013). (englanniksi)
  21. Lee & Carrick: History of Discovery
  22. Lee & Carrick: Economic Significance
  23. a b c d e f Distribution of Koalas in Australia Australian Koala Foundation. Viitattu 4.10.2013. (englanniksi)
  24. Sharp, s.49
  25. a b Koala conservation: The Facts (pdf) Queenslandin hallitus. Viitattu 14.8.2008. (englanniksi)
  26. Sharp, s. 53
  27. a b Sharp: s. 42–43
  28. a b Sharp, s. 34
  29. a b Sharp, s. 67–69
  30. Sharp, s. 70–71
  31. Nature Conservation (Koala) Conservation Plan 2006 and Management Program 2006-2016, s. 7. Queensland Government - Environmental Protection Agency, 2006. ISBN 0-646-46273-3. Teoksen verkkoversio (viitattu 15.1.2013). (englanniksi)
  32. a b Threats to the Koala Australian Koala Foundation. Viitattu 13.8.2008. (englanniksi)
  33. Lee & Carrick: Ecology
  34. Koalas in Victoria Victoria, Australia: Victorian osavaltio. Viitattu 13.8.2008. (englanniksi)
  35. Koala (Phascolarctos cinereus) Listing 4/2012. Australian ympäristöministeriö. Viitattu 30.4.2012.
  36. Koala 7.9.2007. Queenslandin hallitus. Viitattu 14.8.2008. (englanniksi)
  37. Koala - vulnerable species listing 12.2.2008. Uuden Etelä-Walesin hallitus. Viitattu 14.8.2008. (englanniksi)
  38. The Koala - Endangered or Not?: International Australian Koala Foundation. Viitattu 16.8.2008. (englanniksi)
  39. Corporate identity and state emblems (pdf) 2006. Queenslandin osavaltio. Viitattu 15.1.2013. (englanniksi)
  40. Sharp, s. 102–103
  41. Sharp, s. 22

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]