Keitele (järvi)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Keitele
Kuusisaaresta kuvattu auringonlasku Keiteleellä
Kuusisaaresta kuvattu auringonlasku Keiteleellä
Koordinaatit 62°56.48′N, 26°1.43′EKoordinaatit: 62°56.48′N, 26°1.43′E
Sijainti Konnevesi, Vesanto, Viitasaari ja Äänekoski
Pinta-ala 493,59[1] km²
Pinnankorkeus 99,5 m
Rantaviiva 1461 km
Suurin syvyys 66 m
Keskisyvyys 6,8 m
Tilavuus 3,429 km³
Laskujoki Paatela
Virtaus 30,6 /s

Keitele on Kymijoen vesistön Viitasaaren reitin suurin järvi. Keiteleen pituus on noin 85 kilometriä, pinta-ala hieman alle 500 neliökilometriä ja pinnan korkeus 99,5 metriä merenpinnan yläpuolella. Keitele on kirkasvetinen ja kalaisa järvi. Järven rannalla sijaitsevat Äänekosken ja Viitasaaren kaupungit sekä Konneveden ja Vesannon kunnat. Sen sijaan Rautalammin reitin piirissä oleva Keiteleen kunta ei sijaitse lainkaan Keitelejärven rannalla, vaan välimatka on lyhimmiläänkin runsas 10 kilometriä.[2]

Keitele on hyvin kirkasvetinen järvi, ja sen ranta on monin paikoin luonnonhiekkainen. Keitele on vedenlaatuluokitukseltaan erinomainen.

Kanavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keiteleen ja 41 metriä alempana sijaitesevan Päijänteen välillä on viisi kanavasulkua: Paatela, Kapeenkoski, Kuusa, Kuhankoski sekä Vaajakoski. Tämä 45 kilometriä pitkä reitti kulkee Kuhnamon, Vatian, Saraveden ja Leppäveden kautta Päijänteeseen. Keiteleen ja 4,1 metriä alempana olevan Konneveden välillä on 980 metriä pitkä Neiturin kanava.

Sisävesilaivat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laivaliikenne oli ollut Keski-Suomessa tärkeä liikennemuoto 1920-luvulla, mutta 1930-luvulla se taantui. Keiteleellä laivat Viitasaari ja Ylä-Keitele kuljettivat vuonna 1925 yli 27 000 matkustajaa mutta vuonna 1938 enää 9 600 matkustajaa. Sota ja auto- ja polttoainepula antoi laivaliikenteelle jatkoajan – vuonna 1944 laivat kuljettivat Keiteleellä yli 45 000 ja vuonna 1945 lähes 50 000 matkustajaa. Luvut olivat Keiteleen laivaliikenteen ennätyksiä. Autoistumisen päästyä taas vauhtiin laivaliikenteen kannattavuus heikkeni. Vuonna 1948 kuljetettiin enää vajaat 15 000 matkustajaa ja Viitasaaren Höyrylaiva Osakeyhtiö lopetti toimintansa. Nykyään Keiteleellä on ajoittain turistiliikennettä.[3]

Ylä-Keiteleen Natura-alue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitasaaren kirkonkylän pohjoispuolella on erillinen Ylä-Keiteleen järviallas. Se muodostaa 3 641 hehtaarin kokoisen Natura 2000 -ohjelmaan kuuluvan suojelualueen. Ylä-Keiteleen Pihkurinselkä on karu, valtakunnallisesti merkittävä selkävesi, jonka rannat ovat suurelta osin rakentamattomia. Suojelualue käsittää noin seitsemän kilometriä mannerrantaa ja useita kookkaita saaria, pieniä saaria sekä luotoja. Sadinsaari, Marjosaari, Kalliosaaret ja Ukonniemen kärki sijaitsevat erillään muusta alueesta. Rannat ovat vaihtelevia ja maisemallisesti edustavia. Alueen kasvillisuus on pääasiallisesti karua ja lajistollisesti vähäistä. Leimallisia ovat rantoja kiertävät rantakalliot sekä lahtien luhdat ja rantaniityt. Alueen pohjoisosassa suojelualueeseen kuuluu useita maisemallisesti ja luonnonarvoiltaan tärkeitä niemenkärkiä. Maisemallisesti edustavia niistä ovat esimerkiksi Vehkoosaaren eteläkärjet, Palkonniemi ja Luodeniemi. Jurvansaaren kärjessä on tulvavaikutteista koivikkoa, jossa on siellä täällä lahoa lehtipuuta pökkelöinä ja maahan kaatuneina.[4]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Järviwiki Keitele. Viitattu 4.2.2014.
  2. Viitasaari-Keitele-Vesanto Karttapaikka, Maanmittauslaitos
  3. Erkki Laitinen et al.: KESKI-SUOMEN teillä : Keski-Suomen tiepiiri 50 vuotta, s. 34–35 ja 152–153. Jyväskylä: Keski-Suomen tiepiiri, 1997. 951-726-374-0.
  4. Ylä-Keitele. Ympäristö.fi. Viitatu 4.2.2014.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä meriin, järviin, jokiin tai muihin vesimuodostumiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.