Katariinan palatsi
Sivulta puuttuu | Katariinan palatsi | |
|---|---|
 Palatsin puistoa ja julkisivua |
|
| Sijainti |  Pietari, Venäjä |
| Koordinaatit | |
| Rakennustyyppi | rokokootyyliä edustava palatsi |
| Valmistumisvuosi | 1723 |
| Rakennuttaja | Katariina I |
 |
|
Katariinan palatsi (ven. Екатерининский дворец) on Puškinin esikaupunkialueella, lähellä Pietarin kaupunkia, entisessä Tsarskoje Selossa eli tsaarin kylässä sijaitseva rokokootyyliä edustava palatsi. Se toimi alun perin Venäjän tsaarien kesäresidenssinä.
Palatsi rakennettiin vuosina 1717–1723 Katariina I:n kesäkäyttöön. Rakennusta on sen jälkeen laajennettu ja muunneltu pariin otteeseen: vuonna 1733 Keisarinna Anna laajennutti sitä Mikhail Zemtsovin ja Andrei Kvasovin suunnitelmien mukaisesti. Annan seuraaja, keisarinna Elisabet ei kuitenkaan pitänyt edeltäjänsä aikaansaannoksista ja palkkasi toukokuussa 1756 arkkitehti Bartolomeo Rastrellin uudistamaan palatsin ulkoasun entistäkin ylellisemmäksi. Uudistusten toteuttaminen vei kaikkiaan neljä vuotta.
Palatsin valkoista, sinistä ja kultaista yhdistelevä julkisivu on runsaan 325 metrin pituinen, ja rakennuksen koristeluun on käytetty kaikkiaan yli 100 kilogrammaa kultaa. Palatsia ympäröivät koristeelliset, ranskalaistyyliset puistopuutarhat, ja rakennuksen lukuisat salit on sisustettu taideaartein. Saleista kuuluisin on mystinen Meripihkahuone.
Alun perin meripihkahuone rakennettiin 1700-luvulla, jolloin Pietari Suuri sai sen lahjaksi Preussin kuninkaalta Fredrik Wilhelm I:ltä. Nimensä huone sai seinät peittävästä meripihka-paneloinnistaan. Toisen maailmansodan aikana meripihkahuone katosi, eikä sen kohtaloa ole pystytty selvittämään. On väitetty, että saksalaiset olisivat ryöstäneet ja purkaneet huoneen sekä siirrättäneet sen Königsbergin linnaan. Väitettä ei ole kuitenkaan pystytty todistamaan.
Vuonna 1979 aloitettiin mittavat entisöintityöt Meripihkahuoneen uudelleenrakentamiseksi. Entisöinti oli kallista ja vaivalloista, koska mallina oli lähes ainoastaan vanhoja mustavalkokuvia. Alkuperäisen huoneen kopio avattiin vihdoin yleisölle 30. toukokuuta 2003 Pietarin 300-vuotisjuhlien kunniaksi. Huonetta nimitetään usein maailman kahdeksanneksi ihmeeksi mahtipontisen ulkonäön vuoksi.
