Tämä on lupaava artikkeli.

Karevansuo

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Karevansuon luonnonsuojelualue (Metsähallitus)
Karevansuo Nikula ja Karevansuo Kareva II (yksityiset)
Sijainti
Pinta-ala
4,59 hehtaaria (yksityiset)
91,52 ha (Metsähallitus)
Hallinto
Tyyppi
Perustettu
2008 ja 2009 (yksityiset)
2014 (Metsähallitus)
Hallinto
yksityiset ja Metsähallitus
Kartta

muokkaa - muokkaa wikitekstiä - muokkaa WikidataaTietolaatikon dokumentaatio

Ilmakuva Karevansuosta vuodelta 2015. Keskellä näkyvä vaaleampi kohta on avointa niukalti lyhytkortista nevaa eli avosuota. Sen pohjoispuolella oleva vesistö on Karevanlampi.

Karevansuo eli Karevanrahka on Varsinais-Suomessa Maskun ja Ruskon rajalla sijaitseva yhtenäinen suoalue, joka on tyypiltään lounaissuomalainen keidassuo. Suo kuuluu soidensuojeluohjelmaan valtakunnallisesti merkittävänä kohteena, ja Metsähallituksen omistuksessa olevana luonnonsuojelualueena se on suojeltu lähes kokonaan. Suolla on myös kaksi pienialaista yksityistä luonnonsuojelualuetta. Sen reunametsät ovat liito-oravan pesimäaluetta, ja alueella on paikoin tiheä pesimälinnusto. Myös suon kasvillisuus, perhos- ja hämähäkkilajisto ovat monipuolisia ja edustavia. Suo on tutkimus- ja virkistyskäytössä, ja sen halki kulkee pitkospuureitti, joka kuuluu Kuhankuonon retkeilyreitistöön. Suon vieressä on Karevanlampi, ja suo sijaitsee Maskun Rivieran hiekkakuoppa-alueen kaakkoiskulmassa pohjavesialueella. Karevansuo ja sitä ympäröivä hiekkainen harjujäänne muodostavatkin kokonaisuuden, joka eroaa Maskun muusta maisemakuvasta.

Sijainti ja nimi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Karevansuo sijaitsee Maskun ja Ruskon rajalla hiekkaisella harjualueella.[1] Lännessä suo rajoittuu lähimmillään 170 metrin päässä kulkevaan valtatie 8:aan eli Raumantiehen. Tien ja suon välissä on kapealti sekametsää. Suon pohjois- ja luoteispuolella sijaitsevat lammet, melko pienet järvet, eli Maskun Rivieran hiekkakuopat, joista kaksi rajautuu itse suohon. Suurempi hiekkakuopista on 9,8 hehtaarin Karevanlampi. Pohjoispuolella on myös omakotitaloalue, jonka lähimmät rakennukset ovat alle 100 metrin etäisyydellä suosta. Suon ja omakotitaloalueen välissä on yhdystie 12254 eli Ruskontie. Suon itä- ja eteläpuoli on kallioista havumetsää ja peltomaata, mutta suon eteläreuna vaiheutuu myös korpimaiseen metsään. Lounaispuolella on muutamia taloja suon välittömässä läheisyydessä.[2][3]

Karevansuo on yhdyssana, kareva ja suo. Paikannimenä Kareva-sana on harvinainen. Se on esiintynyt muutaman kerran kanervikkoa tarkoittavana kantana johdoksessa karevikko. Kareva on mahdollisesti murteellinen muoto sanasta kanervikko, joka viittaa paikan kasvillisuuteen.[4]

Suotyypit ja kasvisto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Karevansuo on lounaissuomalainen keidassuo ja kuuluu Saaristo-Suomen keidassuovyöhykkeeseen. Paikalla kasvava järviruoko osoittaa suon rehevyyttä.[2] Turvepatjan alimmat kerrokset ovat noin 3500 vuotta vanhoja ja turvepatjan paksuus on yli 2,5 metriä.[4]

Keskiosa suosta on avointa niukalti lyhytkortista nevaa,[4] ja sen kasvilajisto on tavanomaista. Upottavia ja ympärivuoden märkiä silmäkkeitä, joiden kasvillisuus on keskimääräistä vaateliaampaa, eli silmäkenevaa, on Karevansuolla vain vähän. Silmäkenevalla esiintyvät muun muassa mutasara, pullosara, pyöreälehtikihokki ja hyvin vähälukuinen vaaleasara. Leveä rämevyöhyke, joka on suurimmaksi osaksi harvakseltaan mäntyä kasvavaa varpurämettä, ympäröi keskiosan avosuota. Paikoittain on myös isovarpurämettä, jossa kasvaa suopursua.[2]

Rämeen ja metsän raja on leveä, ja erityisesti suon länsireunoilla on kasvillisuudeltaan reheviä, hyvin tiheitä ja kosteapohjaisia koivuviitoja, jotka ovat paikoin luhtamaisia. Suohun rajoittuvat metsät ovat paikoin hyvin korpimaisia. Reunametsissä kasvaa yleisesti tervaleppää ja suursaniaista.[2] Soidensuojelurajauksen sisäpuolella on hyvin pienialaisia tervaleppäkorpilaikkuja, joita ei muualta Maskusta löydy merenrantoja lukuun ottamatta.[5]

Suon reunan metsät ovat paikoitellen hyvin korpimaisia ja tervaleppä sekä suursaniaiset kasvavat yleisenä reunametsissä. Reunametsiä on ojitettu, mikä on vaikuttanut myös suon lajistoon. Ojittamaton suon keskiosa on luonnontilainen, mutta suo on kuitenkin selvästi kuivunut viimeisten vuosikymmenten aikana ja keskiosan silmäkkeet ovat hävinneet. Aiemmin silmäkkeiden reunoilla kasvavia riippasaraa ja mutasaraa tavataan nykyään paremmin vanhojen umpeutuvassa olevien turpeenottokuoppien reunoilla.[2]

Suoalueen kasvillisuuteen kuuluvat myös halava, rimpivesiherne ja maakunnallisesti uhanalainen hoikkavilla. Länsiosassa on myös korpialvejuurilaikkuja. Karevansuolla kasvaa myös pohjoisia rahkasammallajeja ja viherleviä (Chlorophyta).[6]

Turun yliopisto on inventoinut Karevansuon sammallajistoa.[7] Karevansuosta laskevan ojan varrella muutama sata metriä suosta valtatie 8:n länsipuolella sijaitsee Karevanojan saniaislehto, jonka kasvilajisto on tavanomaista arvokkaampaa.[8]

Eläimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suon länsireunan tiheissä ja kosteapohjaisissa koivuviidoissa pesimälinnuston tiheys on melko korkea. Lounais-Suomessa harvinainen pohjansirkku on ennen pesinyt useana vuonna näillä paikoin. Myös liito-oravan pesimäreviiri on tällä alueella.[2] Kurki on pesinyt suolla useana vuonna 2000-luvulla.[9] Pesimälajistoon kuuluvat myös esimerkiksi tiltaltti ja sirittäjä.[4] Suolla on runsas perhoslajisto ja useita pohjoisia hämähäkkilajeja.[6] Harvalukuinen ja rauhoitettu täplälampikorento esiintyy Karevansuolla.[4]

Karevanojan saniaislehdon alueella esiintyvät liito-oravat saattavat olla samoja kuin Karevansuolla. Saniaislehdolta johtaa hirvien ja peurojen käyttämä polku Karevansuon laitaan.[8]

Vesistöt ja pohjavesialue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suurin osa Karevansuosta kuuluu 3. jakovaiheen vesistöalue Piuhanjoen valuma-alueeseen (vesistötunnus 82.049). Karevansuo laskee pieniä ojia ja Karevanojaa pitkin Piuhanjokeen ja siitä edelleen mereen Raisionlahteen. Karevansuon reunalla sijaitsee kaksi hiekkakuoppaa, jotka ovat 9,8 hehtaarin hiekkakuoppa Karevanlampi (82.049.1.004) ja 9,74 hehtaarin hiekkakuoppa (82.049.1.003).[10][11] Suon koillisnurkka ja sieltä laskeva oja kuuluvat kuitenkin Raisionjoen valuma-alueeseen (82.047), joka laskee myös mereen.[10]

Karevansuon alla sijaitsee Karevansuon pohjavesialue (pohjavesitunnus 0248151), joka on pohjavesiluokaltaan I. Alueen kokonaispinta-ala on 2,08 km², muodostumisalueen pinta-ala 1,57 km² ja antoisuus 400 m³ päivässä. Pohjavesialueet jatkuvat usean kilometrin eri nimisinä valtatie 8 myötäillen aina Maskun keskustaan asti.[12][13] Vuonna 2008 Karevansuon pohjaveden vedenottamolla pumpattiin vettä 112 m³ päivässä ja ottolupa oli 250 m³ päivässä.[14]

Kalliokohoumat ja hiekkakuopat ohjaavat pohjaveden virtauksia Karevansuon alueella. Kalliokohoumat myös jakavat pohjavettä erillisiin pohjavesialtaisiin, jonka takia pohjavedenpinnan korkeuserot ovat suuria. Pohjaveden päävirtaussuunta alueella on länsi-lounas. Pohjavesi purkautuu tihkumalla laajalle alueelle Karevansuolla ja selvää purkautumiskohtaa ei ole. Pohjavesialueen hiekka ja sora ovat kerrostuneet kalliopainanteisiin. Niiden kerrospaksuudet ovat vähäiset, koska alueella on ollut runsasta soranottoa. Soranotto on tapahtunut laajalla alueella pohjavedenpinnan alapuolella. Karevansuon turvekerrostumien alla on paikoin paksuja hiekka- ja sorakerrostumia.[15]

Soidensuojelu- ja luonnonsuojelualueet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Karevansuo on soidensuojeluohjelmassa valtakunnallisesti merkittävänä kohteena (tunnus SSO020039),[2] minkä lisäksi Karevansuolla sijaitsee kaksi yksityistä pienehköä luonnonsuojelualuetta suoalueen laidoilla. Suojelualueista suurempi 3,83 hehtaarin Karevansuo, Nikula (YSA204057), sijaitsee Ruskon puolella ja se on perustettu vuonna 2008. Pienempi vuonna 2009 perustettu 0,76 hehtaarin suojelualue sijaitsee Maskun puolella ja se on nimeltään Karevansuo, Kareva II (YSA205228).[16][17][18]

Metsähallitus valmisteli lähes koko Karevansuon kattavaa ja yli puolet Karevanlammen pinta-alasta käsittävää 91,52 hehtaarin Karevansuon luonnonsuojelueen perustamista, joka oli lausunnolla vuoden 2013 aikana. Luonnonsuojelualue perustettiin Ympäristöministeriön asetuksella, joka astui voimaan 15. huhtikuuta 2014.[19] Luonnonsuojelualueesta 85,87 ha sijoittuu maalle ja 5,65 ha vesistöihin. Luonnonsuojelualueesta 73 hehtaaria on soidensuojeluohjelman alueella.[20][21]

Ihmisen vaikutukset suoalueella[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 1952 peruskartassa turpeenottopaikkoja sijaitsi suon itä- ja eteläreunoissa. Tuolloin ei Karevansuon läheisyydessä ollut aloitettu hiekan- ja soranottoa ja suon pohjoispuolella sijaitsi vielä kallioiden välissä Ruoksuo. Karevansuon reunoilla sijaitsevat pellot oli jo tuolloin raivattu viljelysmaaksi. Suon koillisosaa halkaisee oja, joka laskee vetensä Ruskonjokeen (Raisionjoki).[22] Vuoden 1968 peruskartassa turpeenottopaikat ovat samoilla sijoilla, mutta soran- ja hiekanottopaikat ovat laajentuneet jo Karevansuon reunoille ja yhteen kuoppaan on muodostunut lampi. Suon lounais- ja länsireunan ylitse kulkee suurjännitelinja. Suota on ojitettu lounaiskulmasta muutamasta kohdasta, josta vedet laskevat edelleen Piuhanjokeen.[23] Vuoden 1984 peruskartassa turpeenottopaikkoja on enää yksi pieni suon eteläosassa. Suota on jäänyt sen länsi- ja luoteisosasta pieniä aloja soran- ja hiekanottopaikkojen alle, jotka ovat samat kuin nykyään ja jotka olivat jo tuolloin täyttyneet vedellä. Näin muodostui Karevansuota luoteispuolelta reunustava Karevanlampi.[24] Nykyisessä peruskartassa Karevanlammesta johtaa suon halkaiseva oja sen lounaiskulmaan ja siitä edelleen Piuhanjokeen. Suon lounaisosassa on muitakin ojia. Suota halkoo muutamia polkuja ja pitkospuureitti. Sähkölinja on samalla paikalla kuin jo yli 60 vuotta sitten.[3]

Virkistyskäyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maskun Rivieran alue on suosittua virkistysaluetta. Suon halki kulkee pitkospuut[2] ja Karevansuo kuuluu Karevan kiertoon, joka on osa Suokullan retkeilyreittiä, joka on edelleen osa laajempaa Kuhankuonon retkeilyreitistöä.[25] Karevansuon retkeilyreitti on myös osa geokätköilyreittiä, First Finnish Trail (FFT), joka on 25 kilometrin pituinen ja merkitty maastoon G-kirjaimin. Kuhankuonon retkeilyreitistöllä kulkevalla geopolulla on kätköjä muutaman sadan metrin välein.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Oja: Maskun kunnan arvokkaat luontokohteet, s. 6.
  2. ↑ a b c d e f g h Oja: Maskun kunnan arvokkaat luontokohteet, s. 28–29.
  3. ↑ a b Karevansuo kansalaisen.karttapaikka.fi. Maanmittauslaitos. Viitattu 27.7.2013.
  4. ↑ a b c d e f Rönkä, Mia; Karhilahti, Ari & Rannikko, Ann-Mari: ”21. Karevansuo”, Turun seudun luontoretkiopas, s. 188–195. Turku: Kustannusosakeyhtiö Sammakko, 2015. ISBN 978-952-483-265-6.
  5. ↑ Oja: Maskun kunnan arvokkaat luontokohteet, s. 11.
  6. ↑ a b Liite: Turun kaupunkiseudun luontokohteet ja -alueet (pdf) Turun kaupunkiseudun maakuntakaava. 4.11.2002. Varsinais-Suomen liitto. Arkistoitu 2.4.2015. Viitattu 8.3.2015.
  7. ↑ Oja: Maskun kunnan arvokkaat luontokohteet, s. 44.
  8. ↑ a b Oja: Maskun kunnan arvokkaat luontokohteet, s. 19–20.
  9. ↑ Oja: Maskun kunnan arvokkaat luontokohteet, s. 41.
  10. ↑ a b Piuhanjoen ja Raisionjoen valuma-alueet (vesistötietojen tuottaja Suomen ympäristökeskus) paikkatietoikkuna.fi. Maanmittauslaitos. Viitattu 8.3.2015.
  11. ↑ Piuhanjoen valuma-alue (82.049) (vain viranomaistiedot) jarviwiki.fi. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 8.3.2015.
  12. ↑ Karttatasot → Geologia → Pohjavesialueet (Pohjavesitietojen tuottaja Suomen ympäristökeskus) paikkatietoikkuna.fi. 15.10.2013. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 3.11.2013.
  13. ↑ Pohjavesialueet Masku ymparisto.fi. 29.4.2014. Varsinais-Suomen ELY-keskus. Viitattu 7.3.2015.
  14. ↑ Liite 2: Vedenottamot (pdf) Turun seudun alueellinen vesihuollon kehittämissuunnitelma. AIRIX Ympäristö Oy. Arkistoitu 2.4.2015. Viitattu 7.3.2015.
  15. ↑ Autiola, Merja: ”6.13 Masku, Karevansuo (0248151)”, Pohjaveden laadun seuranta Turun tiepiirin alueella vuonna 2008, s. 46. tehty Tiehallinnon Turun tiepiirille. Ramboll Finland Oy, 2009. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 7.3.2015). (Arkistoitu – Internet Archive)
  16. ↑ Karttatasot → Suojellut alueet → Luonnonsuojelu- ja erämää-alueet (Suojelualuetietojen tuottaja Suomen ympäristökeskus) paikkatietoikkuna.fi. 15.10.2013. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 3.11.2013.
  17. ↑ Karevansuo, Nikula (EUNIS biodiversity database) eunis.eea.europa.eu. European Environment Agency. Viitattu 3.11.2013. (englanniksi)
  18. ↑ Karevansuo, Kareva II (EUNIS biodiversity database) eunis.eea.europa.eu. European Environment Agency. Viitattu 3.11.2013. (englanniksi)
  19. ↑ Ympäristöministeriön asetus luonnonsuojelualueiden perustamisesta Varsinais-Suomen maakuntaan 215/2014 finlex.fi. 13.3.2014. Helsinki: Oikeusministeriö. Viitattu 16.2.2015. (suomeksi) (ruotsiksi)
  20. ↑ Korpelainen, Heikki: Luonnos muistioksi ympäristöministeriön asetuksesta Varsinais-Suomen luonnonsuojelualueista (pdf) 2013. Helsinki: Ympäristöministeriö. Arkistoitu 2.4.2015. Viitattu 3.11.2013.
  21. ↑ Ehdotus ympäristöministeriön asetukseksi Varsinais-Suomen luonnonsuojelualueista (pdf) 2013. Helsinki: Ympäristöministeriö. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 3.11.2013.
  22. ↑ Karunko, J.: Peruskartta 1:20 000. Rusko N:o 1044 07. (kartoitus 1950) Helsinki: Puolustusvoimain pääesikunnan topografinen osasto, 1952. Peruskartta Maanmittauslaitoksen Vanhat painetut kartat -verkkopalvelussa (jpg) (viitattu 29.9.2015)
  23. ↑ Karunko, J.; Heiskanen, P & Sairanen, S.: Peruskartta 1:20 000. Rusko N:o 1044 07. (kartoitus 1950, täydennyskartoitus 1965) Helsinki: Maanmittaushallitus, 1968. Peruskartta Maanmittauslaitoksen Vanhat painetut kartat -verkkopalvelussa (jpg) (viitattu 29.9.2015)
  24. ↑ Tapanainen, R. & Immonen, T.: Peruskartta 1:20 000. Rusko N:o 1044 07. (kartoitus 1980–1981) Helsinki: Maanmittaushallitus, 1984. Peruskartta Maanmittauslaitoksen Vanhat painetut kartat -verkkopalvelussa (jpg) (viitattu 29.9.2015)
  25. ↑ Maskun Rivieran virkistysalue masku.fi. Maskun kunta. Arkistoitu 31.3.2015. Viitattu 6.3.2015.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kevään merkkejä Karevansuolla (video) ts.fi, TSTV. 28.2.2014. Turku: Turun Sanomat Oy.
  • Koponen, Seppo: Microhabitats of ground-living spiders in a peat bog. European Arachnology 2002, 2004, s. 157–161. Budapest: Plant Protection Institute & Berzsenyi College. ISBN 963 214 791 X. Artikkelin verkkoversio (pdf). (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
  • Lehtonen, Keijo; Ketola, Martti & Glückert, Gunnar: Lipids in the surface water of the Karevansuo virgin bog, southwestern Finland. Chemical Geology, 5.12.1991, 93. vsk, nro 3–4, s. 313–323. doi:10.1016/0009-2541(91)90121-7. (englanniksi)
  • Eloranta, Pertti: Havaintoja Maskun Karevanrahkan Desmidiales-ryhmän levistä. Turun Ylioppilas, 1968, nro 14, s. 58–74. Turku: Turun yliopiston ylioppilaskunta. ISSN 0787-1945.
  • Koponen, Seppo: Karevanrahkan nevajuotin pohjafaunasta. Turun Ylioppilas, 1968, nro 14, s. 100–110. Turku: Turun yliopiston ylioppilaskunta. ISSN 0787-1945.
  • Glime, J. M. & Lissner, J.: Chapter 7–4 Arthropods: spiders and peatlands. Bryophyte Ecology, 15.8.2013, nro volume 2, s. 11. Michigan Technological University ja the International Association of Bryologists. Artikkelin verkkoversio (pdf). (englanniksi)
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Karevansuo&oldid=22065729”