Joni Ortio

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Joni Ortio
JoniOrtio.JPG
Henkilötiedot
Syntynyt 16. huhtikuuta 1991 (ikä 23)
Turku, Suomi
Kansalaisuus Suomen lippu Suomi
Pelipaikka maalivahti
Hanska vasen
Pituus 186 cm
Paino 84 kg
Lempinimi Ortsa
Seura
Seura Abbotsford Heat
Sarja AHL
Pelinumero 31
Pelaajaura
Pääsarjaura 2009–
Aik. seurat TPS (SML)
TuTo (Mestis)
KooKoo (Mestis)
HIFK (SML)
NHL-varaus 171. varaus, 2009
Calgary Flames

Joni Ortio (s. 16. huhtikuuta 1991 Turku) on suomalainen jääkiekkomaalivahti, joka edustaa AHL:ssa pelaavaa Abbotsford Heatia. Ortion vahvuudet ovat hyvät refleksit, paluukiekkojen ohjaaminen muualle, mailapeli, nopea sivuttaisliike ja joustavuus. [1][2]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ortio on TPS:n kasvatti, mutta pelasi kauden 2007–2008 TuTossa. Hän voitti TuTossa A-nuorten I-divisioonan Suomenmestaruuden vuonna 2008 ja TPS:ssä A-nuorten SM-hopeaa vuonna 2009. NHL-joukkue Calgary Flames varasi Ortion kuudennella kierroksella 171. pelaajana kesäkuussa 2009. Samana kesänä hänet varasi myös WHL-joukkue Swift Current Broncos 44. pelaajana CHL:n varaustilaisuudessa.[2]

Ortio nostettiin TPS:n SM-liigarinkiin kaudeksi 2009–2010. Hän pelasi debyyttiottelunsa 16. lokakuuta 2009 vierasottelussa JYPiä vastaan, kun David Leggio vaihdettiin Ortioon kolmannessä erässä TPS:n ollessa 6-0-tappiolla. Ortio ei päästänyt maaleja ja torjui viidesti.[3] Ensimmäisen ottelunsa aloittavana maalivahtina Ortio pelasi 3. joulukuuta 2009 kotona Kärppiä vastaan ja torjui joukkueelle 5-3-voiton. 20 kertaa ottelussa torjunut Ortio palkittiin Ilta-Sanomien yhden tähden tähtipelaajana.[4] Hän pelasi liigassa kolme ottelua ja 16 ottelua A-nuorissa. Ortio pelasi myös 14 ottelua lainalla Mestis-joukkue TuTossa ja alle 20-vuotiaiden maajoukkueessa.[2]

Kaudella 2010–2011 Ortio nousi joukkueen kakkosmaalivahdiksi Atte Engrenin jälkeen. Hän pelasi 15 SM-liigaottelua ja pelasi myös lainasopimuksilla 10 Mestis-ottelua TuTossa, alle 20-vuotiaiden maajoukkueessa ja KooKoossa.[5] Ortio pelasi myös A-nuorissa. Maaliskuussa 2011 TPS:n SM-liigakauden päätyttyä Ortio teki tulokassopimuksen hänet varanneen Calgary Flamesin kanssa.[6] Hän pelasi loppukaudella joukkueen farmissa Abbotsford Heatissa yhden AHL-ottelun.[2]

Ortio aloitti kauden 2011–2012 Abbotsford Heatissa. Hän jäi lopulta kolmosmaalivahdiksi Leland Irvingin ja Danny Taylorin jälkeen ja palasi tammikuussa 2012 juuri ennen tammikuun siirtoikkunan umpeutumista lainasopimuksella TPS:ään.[7][2] Hän toimi loppukaudella joukkueen ykkösmaalivahtina epävarman Marek Schwarzin edellä.[8]

Toukokuussa 2012 Ortio siirtyi Helsingin IFK:hon yksivuotisella lainasopimuksella, koska hänen pelaajaoikeutensa omisti vielä Calgary Flames.[9] Ortio palasi kaudeksi 2013 Abbotsford Heatiin, mutta kausi ei lähtenyt hyvin käyntiin eikä Ortio saanut syyskaudella mahdollisuutta pelata joukkueessa ja hänet siirrettiin ECHL-liigassa pelaavan Alaska Acesin kokoonpanoon.[10] Ortio pelasi neljä ottelua Alaskassa torjuntaprosentilla 94.4%[11] ja hyvien peliesitystensä ansiosta sai kutsun takaisin AHL-liigan Abbotsford Heatin kokoonpanoon. Tämän jälkeen kausi AHL:ssä lähti hyvin käyntiin ja Ortio nousi joukkueensa ykkösmaalivahdiksi.[12][13] Ortio teki NHL-debyyttinsä Calgary Flamesin paidassa 27 Helmikuuta 2014 kotiottelussa Los Angeles Kingsiä vastaan. Samassa ottelussa myös Markus Granlund teki NHL-debyyttinsä Calgaryn paidassa.[14]

Maajoukkueura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mitalit
Maa: Suomen lippu Suomi
Miesten jääkiekko
Alle 18-v. MM-kilpailut
Pronssia Pronssia Yhdysvallat 2009 jääkiekko

Ortio pelasi alle 20-vuotiaiden MM-kilpailuissa vuosina 2010 ja 2011, jolloin hän toimi molemmilla kerroilla Suomen ykkösmaalivahtina. Vuoden 2011 turnauksessa hänet valittiin Suomen top-3-pelaajaksi. Ortio pelasi myös alle 18-vuotiaiden MM-kilpailuissa vuonna 2009 ja voitti pronssia.[2]

Helmikuussa 2012 Ortio kutsuttiin sairastuneen Ari Ahosen tilalle Ruotsin Euro Hockey Tourin Oddset Hockey Gamesiin.[15] Hän pelasi ensimmäisen A-maaottelunsa 12. helmikuuta 2012 turnauksen päätösottelussa Ruotsia vastaan, joka päättyi 1-3-tappioon. Hän torjui ottelussa 33 laukausta ja palkittiin Suomen parhaana pelaajana.[16] Ortio on pelannut kaksi A-maaottelua.

Ortio pelasi myös alle 17-vuotiaiden World Hockey Challengessa vuonna 2008. Yhteensä hän on pelannut 25 nuorten ja 33 poikien maaottelua.[2]

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ortion isä Kai Ortio pelasi 45 SM-liigaottelua TPS:ssä ja valmensi Jonia TuTon B-nuorissa kaudella 2007–2008 ja TPS:n A-nuorissa kaudella 2008–2009.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]