Joni Ortio

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Joni Ortio
Joni Ortio vuonna 2014.
Joni Ortio vuonna 2014.
Henkilötiedot
Syntynyt16. huhtikuuta 1991 (ikä 33)
Turku, Suomi
Kansalaisuus  Suomi
Jääkiekkoilija
Lempinimi Ortsa
Pelipaikka maalivahti
Hanska vasen
Pituus 186 cm
Paino 84 kg
Pelaajaura
Pääsarjaura 2009–
Aik. seurat TPS (SML)
TuTo (Mestis)
KooKoo (Mestis)
Abbotsford Heat (AHL)
HIFK (SML)
Alaska Aces (ECHL)
Calgary Flames (NHL)
Adirondack Flames (AHL)
Stockton Heat (AHL)
Skellefteå AIK (SHL)
Vitjaz Podolsk (KHL)
ZSC Lions (NLA)
Barys Nur-Sultan (KHL)
HV71 (SHL)
NHL-varaus 171. varaus, 2009
Calgary Flames

Joni Juhani Ortio[1] (s. 16. huhtikuuta 1991 Turku) on suomalainen jääkiekkomaalivahti.[2] Ortion vahvuudet ovat hyvä reaktiokyky, paluukiekkojen ohjaaminen muualle, mailapeli, nopea sivuttaisliike ja joustavuus.[3][4]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ortio on TPS:n kasvatti, mutta pelasi kauden 2007–2008 TuTossa. Hän voitti TuTossa A-nuorten I-divisioonan Suomenmestaruuden vuonna 2008 ja TPS:ssä A-nuorten SM-hopeaa vuonna 2009. NHL-joukkue Calgary Flames varasi Ortion kuudennella kierroksella 171. pelaajana kesäkuussa 2009. Samana kesänä hänet varasi myös WHL-joukkue Swift Current Broncos 44. pelaajana CHL:n varaustilaisuudessa.[4]

Ortio nostettiin TPS:n SM-liigarinkiin kaudeksi 2009–2010. Hän pelasi debyyttiottelunsa 16. lokakuuta 2009 vierasottelussa JYPiä vastaan, kun David Leggio vaihdettiin Ortioon kolmannessä erässä TPS:n ollessa 6–0-tappiolla. Ortio ei päästänyt maaleja ja torjui viidesti.[5] Ensimmäisen ottelunsa aloittavana maalivahtina Ortio pelasi 3. joulukuuta 2009 kotona Kärppiä vastaan ja torjui joukkueelle 5–3-voiton. 20 kertaa ottelussa torjunut Ortio palkittiin Ilta-Sanomien yhden tähden tähtipelaajana.[6] Hän pelasi liigassa kolme ottelua ja 16 ottelua A-nuorissa. Ortio pelasi myös 14 ottelua lainalla Mestis-joukkue TuTossa ja alle 20-vuotiaiden maajoukkueessa.[4]

Kaudella 2010–2011 Ortio nousi joukkueen kakkosmaalivahdiksi Atte Engrenin jälkeen. Hän pelasi 15 SM-liigaottelua ja pelasi myös lainasopimuksilla 10 Mestis-ottelua TuTossa, alle 20-vuotiaiden maajoukkueessa ja KooKoossa.[7] Ortio pelasi myös A-nuorissa. Maaliskuussa 2011 TPS:n SM-liigakauden päätyttyä Ortio teki tulokassopimuksen hänet varanneen Calgary Flamesin kanssa.[8] Hän pelasi loppukaudella joukkueen farmissa Abbotsford Heatissa yhden AHL-ottelun.[4]

Ortio aloitti kauden 2011–2012 Abbotsford Heatissa. Hän jäi lopulta kolmosmaalivahdiksi Leland Irvingin ja Danny Taylorin jälkeen ja palasi tammikuussa 2012 juuri ennen tammikuun siirtoikkunan umpeutumista lainasopimuksella TPS:ään.[9][4] Hän toimi loppukaudella joukkueen ykkösmaalivahtina epävarman Marek Schwarzin edellä.[10]

Toukokuussa 2012 Ortio siirtyi Helsingin IFK:hon yksivuotisella lainasopimuksella, koska hänen pelaajaoikeutensa omisti vielä Calgary Flames.[11] Ortio palasi kaudeksi 2013 Abbotsford Heatiin, mutta kausi ei lähtenyt hyvin käyntiin eikä Ortio saanut syyskaudella mahdollisuutta pelata joukkueessa ja hänet siirrettiin ECHL-liigassa pelaavan Alaska Acesin kokoonpanoon.[12] Ortio pelasi neljä ottelua Alaskassa torjuntaprosentilla 94.4%[13] ja hyvien peliesitystensä ansiosta sai kutsun takaisin AHL-liigan Abbotsford Heatin kokoonpanoon. Tämän jälkeen kausi AHL:ssä lähti hyvin käyntiin ja Ortio nousi joukkueensa ykkösmaalivahdiksi.[14][15] Ortio teki NHL-debyyttinsä Calgary Flamesin paidassa 27 helmikuuta 2014 kotiottelussa Los Angeles Kingsiä vastaan. Samassa ottelussa myös Markus Granlund teki NHL-debyyttinsä Calgaryn paidassa.[16]

Heinäkuussa 2014 Ortion jatkosopimus Calgaryn kanssa julkistettiin.[17] Seuraavalla kaudella hän aloitti AHL:ssä, jossa hänet valittiin pelaamaan tähdistöotteluun.[18] Muutama päivä valintansa jälkeen hän sai kauden ensimmäisen kutsunsa NHL:ään.[19] Hän pelasi kauden ensimmäisen NHL-ottelunsa 11. tammikuuta. Hän otti ottelussa uransa ensimmäisen nollapelin 36 torjunnalla ja tuli valituksi ottelun ykköstähdeksi Calgaryn ottaessa 1–0 -voiton Vancouver Canucksista.[20]

Paluu Eurooppaan 2016-[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaudeksi 2016-17 Ortio siirtyi yksivuotisella sopimuksella SHL-seura Skellefteå AIK:n riveihin. Keväällä 2017 Ortio allekirjoitti vuoden mittaisen jatkosopimuksen seuran kanssa.

Kaudeksi 2018-19 Ortio siirtyi yksivuotisella sopimuksella KHL-seura Vitjaz Podolskin riveihin. Kauden 2018-19 aikana Ortio onnistui tekemään yhden maalin tyhjään maaliin.

Keväällä 2019 Ortio solmi vuoden mittaisen sopimuksen NLA-seura ZSC Lionsin kanssa.

Kaudeksi 2020-21 Ortio siirtyi yksivuotisella sopimuksella KHL-seura Barys Nur-Sultanin riveihin.

Maajoukkueura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mitalit
Maa:  Suomi
Miesten jääkiekko
Alle 18-v. MM-kilpailut
Pronssia Pronssia Yhdysvallat 2009 jääkiekko

Ortio pelasi alle 20-vuotiaiden MM-kilpailuissa vuosina 2010 ja 2011, jolloin hän toimi molemmilla kerroilla Suomen ykkösmaalivahtina. Vuoden 2011 turnauksessa hänet valittiin Suomen top-3-pelaajaksi. Ortio pelasi myös alle 18-vuotiaiden MM-kilpailuissa vuonna 2009 ja voitti pronssia.[4]

Helmikuussa 2012 Ortio kutsuttiin sairastuneen Ari Ahosen tilalle Ruotsin Euro Hockey Tourin Oddset Hockey Gamesiin.[21] Hän pelasi ensimmäisen A-maaottelunsa 12. helmikuuta 2012 turnauksen päätösottelussa Ruotsia vastaan, joka päättyi 1–3-tappioon. Hän torjui ottelussa 33 laukausta ja palkittiin Suomen parhaana pelaajana.[22] Ortio on pelannut kaksi A-maaottelua.

Ortio pelasi myös alle 17-vuotiaiden World Hockey Challengessa vuonna 2008. Ortio edusti Suomea myös jääkiekon MM-kilpailuissa vuonna 2017.

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ortion isä Kai Ortio pelasi 45 SM-liigaottelua TPS:ssä ja valmensi Jonia TuTon B-nuorissa kaudella 2007–2008 ja TPS:n A-nuorissa kaudella 2008–2009.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Urheilukoulun 3/10 saapumiserän urheilijat valittu 30.4.2010. Urheilukouluntuki. Viitattu 25.3.2016.
  2. ↑ Leijonavahti Joni Ortio löysi uuden huippuseuran www.iltalehti.fi. Viitattu 3.10.2019.
  3. ↑ Joni Ortio Hockey's Future. Viitattu 6.9.2012. (englanniksi)
  4. ↑ a b c d e f g Joni Ortio at eliteprospects.com www.eliteprospects.com. Viitattu 15.3.2021. (englanniksi)
  5. ↑ Tilastot – SM-liiga 16.10.2009. SM-liiga. Arkistoitu 15.8.2010. Viitattu 6.9.2012.
  6. ↑ Tilastot – SM-liiga 3.12.2009. SM-liiga. Arkistoitu 14.8.2010. Viitattu 6.9.2012.
  7. ↑ Joni Ortio pikavisiitille Kouvolaan 18.10.2010. Jatkoaika.com. Viitattu 6.9.2012.
  8. ↑ Flames sign Joni Ortio 30.3.2011. Calgary Flames. Viitattu 6.9.2012. (englanniksi)
  9. ↑ Joni Ortio palaa TPS-maalille 27.1.2012. Jatkoaika.com. Viitattu 6.9.2012.
  10. ↑ Strozyk, Matias: TPS:n pelaaja-arvostelut 2011–2012 6.4.2012. Jatkoaika.com. Viitattu 6.9.2012.
  11. ↑ HIFK yllätti maalivahtihankinnallaan – Peltoselle jatkosopimus 3.5.2012. Ilta-Sanomat. Arkistoitu 24.9.2015. Viitattu 18.3.2013.
  12. ↑ http://yle.fi/urheilu/joni_ortio_hakee_vauhtia_alaskasta/6881790
  13. ↑ http://echl.com/stats/player.php?id=3703 (Arkistoitu – Internet Archive)
  14. ↑ Ortio kasvanut AHL:n huippuvahdiksi – "Olin lapsi viimeksi täällä pelatessani" yle.fi. Viitattu 15.3.2021.
  15. ↑ AHL-viikko: Ortio ryminällä sisään AHL:ään yle.fi. Viitattu 15.3.2021.
  16. ↑ http://yle.fi/urheilu/calgaryssa_suuri_suomalaispaiva_-_granlund_ja_ortio_nhl-debyyttiin/7110433
  17. ↑ Ortiolle jatkosopimus Flamesiin 24.7.2014. Jatkoaika.com. Viitattu 11.1.2015.
  18. ↑ AHL:n tähdistöottelussa myös suomalaisväriä 6.1.2015. Jatkoaika.com. Viitattu 11.1.2015.
  19. ↑ Suomalaisrynnistys: neljä ylöskutsua NHL:ssä 8.1.2015. Jatkoaika.com. Viitattu 11.1.2015.
  20. ↑ Ortiolle uran ensimmäinen nollapeli 11.1.2015. Jatkoaika.com. Viitattu 11.1.2015.
  21. ↑ Ahonen sairaana, Ortio tilalle Jatkoaika.com - Kaikki jääkiekosta. Viitattu 15.3.2021.
  22. ↑ http://sjlrap01.lahtis-enterprises.com/statistics/hockey/rt_event_frame.php?GAMEID=1017&LANG=EN&TYPE=81&SEASON=2012 [vanhentunut linkki]
Suomen joukkue – Jääkiekon MM-kilpailut 2013

2 Laakso | 4 Väänänen | 5 Kukkonen (C) | 6 Mäntylä | 10 Hagman (A) | 12 Anttila | 15 Hytönen | 18 Lepistö | 19 Savinainen | 20 Pesonen | 21 Melart | 23 Salminen | 27 Kontiola (A) | 28 Korpikoski | 31 Ortio | 32 Raanta | 35 Engren | 37 Haataja | 38 Hietanen | 39 Viitaluoma | 40 Koskiranta | 41 Pihlström | 46 Jalasvaara | 50 Aaltonen | 64 Granlund | Valmentaja Jalonen

Suomen joukkue – Jääkiekon MM-kilpailut 2017

4 Lehtonen | 5 Kukkonen (C) | 6 Jaakola (A) | 15 M. Aaltonen | 19 Savinainen | 20 Aho | 23 Kemppainen | 24 J. Lajunen | 29 Säteri | 31 Ortio | 33 Hännikäinen | 36 Järvinen | 37 Pyörälä | 38 Hietanen | 39 Puljujärvi | 40 Sallinen | 41 Pihlström | 47 V. Lajunen | 50 J. Aaltonen | 51 Filppula (A) | 55 Ohtamaa | 60 Honka | 62 Osala | 70 Korpisalo | 96 Rantanen | Valmentaja Lauri Marjamäki

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Joni_Ortio&oldid=22347622”